Suolakurkkujen tms. nyppijät!

Te,  jotka ette pidä sienistä, koska ne ovat limaisia: oletteko koskaan edes maistaneet muita kuin säilyke(herkku)sieniä?

Minä väitän, että perheet tekevät noita ruokavammaisia lapsistaan, joista sitten tulee ruokavammaisia aikuisia.

Meillä lapsille annetaan kaikkea ruokaa, mutta ei tehdä numeroa maistamisesta tai syömisestä. Mikä johtaa siihen, että maistavat aina. Usein esim. kolme vuotias tyttäreni sanoo jostain: "pahaa". Ja kun ei kommentoida mitään, niin pyytää jo saman ruokailun aikana saada maistaa lisää. Kun näin on käynyt sitten useamman kerran, ruoka alkaa upota.

Meillä 3- ja 5-vuotiaat syövät ihan sujuvasti home-, feta- ja vuohenjuustoja, katkarapuja, ananasta, oliiveja, graavilohta, mätiä jne. Ihan heti en nyt muista, mitä eivät söisi. Meillä nääs syödään kaikkea, ja tarjotaan lapsillekin. Ja vanhemmat EIVÄT anna noita nyppimis- ja yököttelyesimerkkejä.

On aika moukkamaista nirsoilla ja närppiä ruokia. Työelämässä monet joutuvat nykyisin ruokailutilanteisiinkin, ja menu voi olla etukäteen valittu. On todella junttia jos alkaa ronklata syömisten kanssa jossain tilaisuudessa.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 11:14"]

Te,  jotka ette pidä sienistä, koska ne ovat limaisia: oletteko koskaan edes maistaneet muita kuin säilyke(herkku)sieniä?

[/quote]

Lapsuuden perheessä kaikki minua lukuunottamatta mussuttivat sieniä aina kun mahdollista, korvasienet, kanttarellit, mustat torvisienet ja kaikki muut ruokasienet kuuluivat ruokapöytään, minä en koskaan päässyt sinuiksi sienien maun kanssa, enkä muuten niiden herkkusienienkään. Maistuvat ja haisevat vastenmielisille.

En jaksa itsekään nyppijöitä. Ärsyttävää pitää illanistujaisia, kun vaivalla tekemääsi ruokaa ronkitaan ja söngitään. ''Yööööök, en tykkää tomaatista, kananmunasta, sipulista, fetasta, juustosta, kurkusta, suolakurkusta, salaatista/you name it''. Tulee nolo olo emännälle

En ennen pitänyt sinihomejuustosta, oliiveista enkä vuohenjuustosta, jotka aiheuttivat molemmat yökkimisreaktion. Koska näitä kuitenkin tarjotaan suhteellisen usein, olen pieninä annoksina opetellut syömään kaikkia. Juustoista jopa tykkään ja oliivitkin syön valmiiksi tehdystä annoksesta. Ja ihan ilman yökkimisiä.

En tiedä, ehkä tämä johtuu toisaalta myös siitä, että olen ollut köyhäinklinikassa töissä, missä olen nähnyt millaista oikeasti on kun sitä ruokaa ei vain ole. Ei ole enää tehnyt mieli hirveämmin nirsoilla.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 10:05"]

Voitteko suolakurkkujen nyppijät kertoa, onko teillä paljonkin inhokkeja mitä varta vasten otatte ruoasta pois? Onko ne yleensä jotain etikkaisia vai onko nuo inhokit milloin mitäkin?

Onko se hyvinkin yleistä, että ruoasta otetaan pois vaikkapa herneet, sienet tai mitä tahansa, siis ravintolassakin?

Mun mielestä se on jotenkin noloa nirsoilua ja vaikken ikinä sienistä teekään ruokaa koska en pidä niiden mausta ja siitä limaisuudesta (en ole syönyt rapeita voissa paistettuja rouskuja tms), syön ne silti vaikka pitsan mukana. Kyllähän ne alas menee kun nielaisee. Toki en ravintolassa tieten tahtoen tilaisi metsästäjänpihviä tms. missä sienet on pääasiassa.

[/quote]

Jos ravintola-annokseen kuuluu jotain etikkasäilykettä ja sitä ei halua, sen voi jo tilatessa pyytää jättämään pois. Tai jos ei ole älynnyt sitä tehdä, niin epämieluisan lisukkeen voi siirtää siisitisti lautasen reunalle ja jättää siihen. 

Jos ei pidä sieniruuista, ei tilaa sieniruokia. Ystävät varmaan tuntevat toistensa mieltymykset, eli kavereiden luona ruokakylässä tuskin joutuu kohtaamaan inhokkinsa/ allergiaa aiheuttavan aineksen. 

Kaikkea ruokaa ei tarvitse rakastaa, mutta hyvät tavat voi pitää ja järkeä saa käyttää. 

Minä nypin suolakurkut hampurilaisesta ja ananakset pitsasta :D hesburgerilla en viitsi erikseen tilata suolakurkutonta hampparia, jos esim. Juustohampurilaisia on jo valmiiksi tehtyinä. Kyllä varmaan pystyisin syömään ne suolakurkutkin, mutta jos ne saa siististi nyppästyä pois niin mielummin teen sen. Pitseriassa en koskaan tilaa pitsaa jossa on ananasta, vain kotona pakastepitsasta jätän ne syömättä.

pitäskö jättää koko hampurilainen syömättä koska siinä on suolakurkkuja? koska musta ne on niin ällöttävän makusia, että mieluummin sitten teen niin. kyllä mä voin syödä aineita jotka eivät ole niin vahvan makusia, mutta suolakurkun maistaa aina. eikös ruoka ole tehty nautittavaksi?

en ymmärrä miten voi jotain ihmistä niin paljon häiritä jos vedän suolikset huomaamatta hampparin välistä. siinähän menee noin sekuntti.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 11:17"]

Minä väitän, että perheet tekevät noita ruokavammaisia lapsistaan, joista sitten tulee ruokavammaisia aikuisia.

Meillä lapsille annetaan kaikkea ruokaa, mutta ei tehdä numeroa maistamisesta tai syömisestä. Mikä johtaa siihen, että maistavat aina. Usein esim. kolme vuotias tyttäreni sanoo jostain: "pahaa". Ja kun ei kommentoida mitään, niin pyytää jo saman ruokailun aikana saada maistaa lisää. Kun näin on käynyt sitten useamman kerran, ruoka alkaa upota.

Meillä 3- ja 5-vuotiaat syövät ihan sujuvasti home-, feta- ja vuohenjuustoja, katkarapuja, ananasta, oliiveja, graavilohta, mätiä jne. Ihan heti en nyt muista, mitä eivät söisi. Meillä nääs syödään kaikkea, ja tarjotaan lapsillekin. Ja vanhemmat EIVÄT anna noita nyppimis- ja yököttelyesimerkkejä.

On aika moukkamaista nirsoilla ja närppiä ruokia. Työelämässä monet joutuvat nykyisin ruokailutilanteisiinkin, ja menu voi olla etukäteen valittu. On todella junttia jos alkaa ronklata syömisten kanssa jossain tilaisuudessa.

[/quote]

Se on sinun mielipiteesi, se ei kuitenkaan perustu faktaan. Maailmassa on paljon ruokia joita et varmasti sinäkään syö, et edes kohteliaisuudesta. Siinä ei auta vaikka miten päättäisit olla nirsoilematta ja ylenkatsomatta, kun se ruoka on vastenmielistä, niin se on sitä silloin.

En usko, että sinä sen paremmin kuin lapsesikaan söisivät jo valmiiksi mädäntynyttä lihaa jota kaivetaan keitetystä koiranpäästä, tai pöydällä olevia rottia ja muita meillä vahinkoeläiminä pidettäviä jyrsijöitä, hämähäkkejä, skorpioneja, käärmeitä jne. Kuitenkin nämä ovat todella suurelle osaa mailman väestöstä arkipäiväistä ruokaa.

Itse olen liikkunut ympäri maailmaa niin paljon, että voin puhtaalla omatunolla kieltäytyä suömästä juuri sitä mitä en halua, olkoon se vaikka vain suolakurkku.

63

Mua kyllä ärsyttää nyppiminen, varsinkin kun ruoka-ainerajoitteisuus koskee useampaa kuin paria ainetta. Pahin oli (brittiläinen) kasvissyöjä, joka ei syönyt tomaatteja! Tai kesäkurpitsaa, kukkakaalia, munakoisoa, parsakaalia, parsaa, kaalia, kypsennettyjä juureksia jne. Vein sen täällä grillijuhliin ja kun kysyi, onko siellä kasvisruokaa, niin kerroin että ei huolta, siellä on pari muutakin kasvissyöjää joten kasvisvaihtoehtoja on. Perillä oli sitten ihan järkyttynyt, kun ei ollutkaan soijanakkeja. Kuulemma heilläpäin kasvisvaihtoehto tarkoittaa sitä. 

Sinänsä aikuiset ihmiset saa tehdä mitä haluaa, mutta parisuhteessa tuo on kyllä pitkä miinus. Nykyinen miehenikään ei suostu syömään kukkakaalia, parsakaalia, katkarapuja eikä sieniä. Ärsyttää, kun en sitten itsekään saa niitä ikinä, ellen kokkaa vain yhdelle. Kyllä mullakin on ruokia joista en niin välitä kuten oliivit, mutta jos niitä joku tarjoaa niin kyllä mä syön enkä valita. 

Jos olen esim. hampurilaisella lapsen kanssa annan omasa purilaisesta suolakurkut lapselle kun hän tykkää ja minä en. Jos olen yksin, syön ne kurkutkin.

Yleisesti ottaen syön kaiken, mutta jos esim. salaatissa on huonoja oliiveja jätän ne syömättä, tai jos en jaksa koko annosta syön vaan ne parhaat palat. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 11:01"]

Oletteko koskaan ajatelleet, miksei maailmalla törmää kylttteihin "Finnish restaurang"? Sen sijaan joka puolella on italialialaisia, ranskalaisia, japanilaisia, kiinalaisia jne ravintoloita. Miksi "suomalainen ravintola" jo pelkkänä sanana kuultostaa vähän hullulta? No, siksi että suomalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu mukisematta syödä kaikki, mitä lautaselle on laitettu, vaikkapa silakat päineen, jos niin sattuu. Maissa, joissa on kehittynyt ruokakulttuuri, on ihan normaalia ja sivistynyttä nirsoilla ruuan kanssa. Eihän niitä hienoja ruokalajeja muuten olisi saatu kehitettyä. Vain moukat syövät mitä tahansa eivätkä välitä mausta.

[/quote]

Etikkakurkku on hieno, venäläinen ruokalaji. Ellei sitten ole niin juntti, että venäläinen keittiö on tuntematon. Esim. ranskalainen keittiö on saanut paljon vaikutteita venäläiseltä keittiöltä.

Suomalaisia ravintoloita on ympäri maailman, yleensä niitä vain markkinoidaan nimellä "Scandinavian restaurant", kuten muitakin pohjoismaisia ravintoloita. Ehkä tanskalainen keittiö pärjää omillaan, mutta eipä juuri muut.

Mikä siinä nyppimisessä nyppii? Jos sen siis tekee huomaamattomasti ilman mitään "yök, en voi sietää"-selittelyjä, vaan esim. jättää vaan siihen lautasen reunalle?

Syöttekö te joita muiden valikointi ärsyttää muuten esim. kaikki läskinpalat yms. lihasta vai ronkitteko niitä pois?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 10:43"]

Hauskaa että joku on  etikalle allerginen, etikkaa kun on aika monessa elintarvikkeessa, esimerkiksi ketsupissa, joten voi olla suhteellisen vaikea vältettävä. Lisäksi jos suolakurkkua on jossakin, niin etikka kyllä on imeytynyt muuallekin annokseen, ei vain siihen suolakurkkuun.

[/quote]

Ketsuppi suhteellisen vaikea vältettävä? Sehän on kastike, jota lisätään ruokaa, joten minusta se on aika helppo vältettävä.

Onneksi olen kaikkiruokainen ja suurin osa ystävistäni myös. Välttelen ruokatapaamisia ihmisten kanssa joilla tiedän olevan vaikeuksia normaalin ruoan suhteen, eli juuri tuota närppimistä. Viimeksi tapailin miestä joka siirsi kaikki kasvikset ja salaatit lautasen reunalle, en tapaillut pitkään.

En ole nirso, mutta en liiemmin välitä paprikasta, punajuurista tai suolakurkusta. Jossain pikaruokaravintolassa saatankin nyppiä, mutta kylässä syön mukisematta tai hienommassa ravintolassa tilaan ilman.

Mun mielestä tää on ihan mielenkiintoinen keskustelu. Allergiat on tietenkin erikseen, mutta mäkin olen aina ihmetellyt aikuisia ihmisiä jotka nyppivät ruokaansa. Olen onnistunut tapailemaan useampaakin miestä, jotka ovat tykänneet lähinnä kinkkupitsasta ja makaronilaatikosta (jos sipuli on pilkottu niin pieneksi että sitä ei näe). Kaikki muu on liian pelottavaa. Mun kokemukset aikuisista nyppijöistä on, että melkoisia juntteja ovat olleet, paitsi sitten ne syömishäiriöiset, joiden on aina pakko jättää vähän jotain etteivät näyttäisi ahneilta. Kaikki mihin äiti ei ole kotona totuttanut, pelottaa. Yksi isoimpia turn offeja miehessä on ruokanirsoilu.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 12:26"]

. Hän erottaa espanjalaisen ja suomalaisen kurkun toisistaan.

[/quote]

Jos joku ei noita erota maun perusteella toisistaan, niin ei ole ihmekään, että nyppimiset ihmetyttää. Jos kaikki ruoka maistuu samalta, niin silloinhan on ihan sama mitä syö. Ellei tule sairaaksi jostain ruuasta. Meillä kyllä koko suku erottaa suomalaisen ja espanjalaisen kurkun toisistaan, joten en ole pitänyt sitä minään ihmeellisenä kykynä.

Ja ap:llä on niin helpot lapset, että muutaman kymmenen maistelukerran jälkeen tottuvat ruokiin. Onneksi olkoon.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 12:33"]

Oliivit ovat minullekin kompastus. Otan ne kyllä salaatista syrjään, jos niitä sinne on laitettu runsaasti. Yhden voisin nielaistakin mutten kymmentä saisi alas pienessä määrässä salaattia.

Monet ovat nyt ymmärtäneet minut kai väärin, en tuomitse tai paheksu jos ei oikeasti jotain saata syödä, mutta kun usein on kyse vähän periaatteestakin,  

[/quote]

No eihän sinullakaan ole kyse mistään muusta kuin periaatteesta, että et voi syödä kymmeniä oliiveja, kun se on sinulle liikaa. Miksi vain sinun nyppimisesi on hyväksyttävää, mutta muiden tekemänä naurettavaa?

Itse jätän syömättä oliivin, suolakurkun ja paistetun tomaatin ja paprikan.

Inhoan maustekurkkuja ja suolakurkkuja. Tilaan aina ilman suolakurkkua hampurilaisen ja palautan hampurilaisen jos siinä on suolakurkkuja. Olen myös palauttanut hampurilaisen, jonka välissä on ollut suolakurkkuja, mutta nypätty pois. Se ällöttävä maku jää pilaamaan hampparin vaikkei niitä kurkkuja enää siellä välissä olekaan.