Miksi niitä rääkyviä vauvoja pitää saada häihin? itsekästä touhua..

"mikä ihmeen käsitys teillä oikein on? Luuletteko todella, että jonkun toisen ihmisen häät ovat prioriteettilistalla nro 1 kenellekään? Morsian tietysti kuvittelee, että häät merkitsevät ainakin "tosi ystäville" yhtä paljon kuin hänelle itselleen, ja että "tosi ystävä" tekee kyllä kaikkensa päästäkseen häihin. Ja että "tosi ystävälle" kyllä se kaverin prinsessapäivä menee jopa omien lasten edelle. Just just, kasvakaa aikuisiksi :D



Luultavimmin suurin osa jää mieluummin kotiin vauvan kanssa kuin tulee juhlimaan aikuisen naisen prinsessapäivää. Ne,

jotka tulevat paikalle vauvan kanssa, ovat raahautuneet sinne velvollisuudesta, kun eivät kehdanneet kieltäytyä."





Velvollisuudesta?? Oletko sika?

Kyllä elämässä on muutakin, kuin lapset ja välillä on tapahtumia ja ystävillä, sukulaisilla (meille tärkeillä ihmisillä) jotka ovat sen päivän prioriteetti nro.1.

Miten elät elämääsi, kun siihen ei muuta mahdu? Kiusaako ystäviäsikin sillä, että puheen pääaiheet ovat Sinun lapsesi ja kuinka he ovat ykkösiä sinun listallasi?

Entä sinun lapsellasi olisi ristiäiset tai sinulla olisi häät? Pitäiskö kummien tai häävieraiden tulla velvollisuudesta ja toitottaa sinulle, kuinka heidän lapset menevät kaikessa sinun juhliesi edelle?

Eikö voi olla todella hyvä äiti, jos välillä osaa nauttia muidenkin juhlista ja pitää muitakin ihmisiä tärkeänä?



Sinusta saa hyvin ilkeän kuvan, itsekkään sellaisen. Parempi, kun sinulla ei olisi ystäviä lainkaan. Et ansaitse heitä. Vaikutat kateelliselta ja itsekeskeiseltä, ylistät varmaa kaikille vain lapsiasi, kuin muiden elämä olisi vähempiarvoista.

Siinävaiheessa Sinun arvottomuus näkyy, kun entiset ystäväsi ovat kasvattaneet ystäväpiiriä sellaiseksi, missä jokaisen onnea kannustettais ja elämää arvostettais.

Isommat lapset voivat tulla jos osaavat käyttäytyä.

Lapset eivät mielestäni huuda kuin varikset. He vaan ovat niin pikkuisia etteivät osaa ilmaista itseään muulla tavalla. Itkullaan he viestivät "haluan kotiin". Jotkut äidit vaan ovat niin itsekkäitä etteivät halua kuunnella mikä vauvalla on hätänä.

Jos vauva itkee niin siihen on syynsä ja silloin pitää lähteä kotiin hoitamaan pikkuista.

Kiukuttelevat taaperot ja nyrpeät teinit! En halunnut mitään "vanhusten" tylsiä juhlia! Olimme 34 miehen kanssa.

Kasvakaa aikuiseksi?! Mitä ihmettä? Ihmiset ei sais pitää häitä, ilman että sinun ruma vauvasi ole listalla tärkeysjärjestyksessä numero 1. Eihän se tälle parille, kuin ei muillekkaan se sinun vauvasi ihanin ole? Mitä oikein kuvittelet.

Luepas uudestaan se viestisi. Tajusit ihan väärin, mitä tarkoitin. Lapsettomat häät ovat siis minusta erittäin fine. Mutta on turha kuvitella, että kenekään häät ylittävät prioriteettilistalla sitä vauvan hoitoa ja vauvan hyvinvointia. Eli imettävä äiti luultavimminkaan ei jätä vauvaansa naapurin teinien luo "hoitoon" häiden takia, vaan jää itse kotiin hoitamaan lastaan.

Meidän ystäväpiirissä jokainen on tärkeä, jonkun lapsiperheen elämä ei siihen kaadu, jos lapsi on hoidossa ja vanhemmat häissä,

No tuskin se maailma siihenkään kaatuu, että joku äiti priorisoi vauvansa tarpeet ja jää kotiin. Vai?

Meillä ostaan nauttia myös toisten onnesta ja ilosta, harmi, kun sinun vauvasi ei ole kaikkien ihailun kohde ja se ei valitettavasti vie hääparin huomiota, muuta kuin sinä itse elät sen perseessä nokka kiinni 24h. Ei tuollaisia tekopyhiä muita rakastamattomia ihmisiä ystäviksi kukaan haluakkaan, ja te voitte elää ihan rauhassa lapsenkeskistä elämää. Sillä ystävät ja niiden häät ei teille mitään merkkaa, tuskin on koskaan merkannutkaan.

Ystävät merkkaa, häät ei. Oma "vauvani" on jo iso lapsi, mutta olisin kyllä hänen vauva-aikanaan asettanut lapsen tarpeet ystävien järkkäämien bileiden edelle. Se nyt vaan on elämää. Eikä se tarkoita, että on sidottu kotiin - tai vauvaankaan, koska isäkin voi hoitaa lasta. Omat ystäväni olisivat silti varmaan ymmärtäneet, jos vauvan hoidon takia ei lähde jonnekin, ja olisimme sitten tavanneet heidän kanssaan vaikka jälkikäteen. Voihan niitä häitä juhlistaa silläkin lailla, kahvittelemalla keskenään. (Tosin ystäväpiirissäni ei juurikaan ole häitä juhlittu, suurin osa ei ole naimisissa, ja nekin jotka ovat, eivät ole pitäneet sitä niin kuoleman vakavana juttuja.)

Äitiys tekee jotkut sekopäiseksi, unohdetaan ystävät, ollaan kateellisia toisten onnelle ja juhlanaiheille, kun se oma paskaruikku ei ole listalla nro1, ja on muitakin ihmisiä. Onneksi hääystäviesi läheiset ja ihmiset välittävät heistä, sinun kylmä rakkautesi ei tule voittamaan heidän läheisten rskkautta tätä hääparia kohtaan..voit sitä olla varma..

Ja häät ne vasta ihmisen sekopäiseksi tekee, ainakin tekstistäsi päätellen :D Taisi osua kirjoitukseni arkaan paikkaan :D :D

Ystävien häitä juhlita velvollisuudesta, vaan onnella ja nimenomaan mukana siinä ilossa. Häät on yksi ihanimmista tapahtumista ja osaan nauttia muiden onnesta.

Onneksi yksikää lapsiperhe ei ole sellainen, että ei kateuden nimissä voisi nauttia toisten häistä, eikä todellakaan oleta, että heidän lapset olis jotenki ykkösjuttu siellä häissä. Eihän kenenkää kakrut erotu kauniista ja ihanasta hääparista. Ei sentään :D

Ihmettelen tota aikaisemmin kirjoittanutta kylmäsydämistä äitiä, joka häihin menee vaam velvollisuudesta. Yrittää todistella lapsien sijaisjärjestystä hääpariin verrattuna.

Ottaako niin koville, että huomion keskipiste on välillä se ystävä? Tai onnellinen tapahtuma on ystävällä. Omat perslapset pitäis aina olla juhlimisen aihe, mutta kateuden nimissä ei osata ystävän onnesta nauttia kunnoma

Lapsikortti pitää vetää esiin.

Onneksi tuollaisia ihmisiä on vähän ja älä yleistä, hyvin harva on niin tunnevammainen, että tekopyhyyttä ees täällä otsestään kertois ja vielä kohdistais sitä iloiseen tapahtumaan..

Ei minua olisi haitannut yhtään jotkut lapsettomat häät. En siis todellakaan tarkoittanut, että olisin halunnut saada viedä vauvan häihin. Vaan tarkoitin sitä, että en olisi jättänyt imetysikäistä vauvaa häiden takia. Miten osasittekin lukea tekstini ihan päinvastoin? Ai niin, mutta tämä on av-palsta...

joka imee vielä tissiä, niin jäisin sitten häistä pois jos sinne ei kerta pientä vauvaa voi viedä. Ei menisi meidän perheestä kukaan, eikä tulisi lahjaakaan.

Ystävien häitä juhlita velvollisuudesta, vaan onnella ja nimenomaan mukana siinä ilossa. Häät on yksi ihanimmista tapahtumista ja osaan nauttia muiden onnesta.

Onneksi yksikää lapsiperhe ei ole sellainen, että ei kateuden nimissä voisi nauttia toisten häistä, eikä todellakaan oleta, että heidän lapset olis jotenki ykkösjuttu siellä häissä. Eihän kenenkää kakrut erotu kauniista ja ihanasta hääparista. Ei sentään :D

Ihmettelen tota aikaisemmin kirjoittanutta kylmäsydämistä äitiä, joka häihin menee vaam velvollisuudesta. Yrittää todistella lapsien sijaisjärjestystä hääpariin verrattuna.

Ottaako niin koville, että huomion keskipiste on välillä se ystävä? Tai onnellinen tapahtuma on ystävällä. Omat perslapset pitäis aina olla juhlimisen aihe, mutta kateuden nimissä ei osata ystävän onnesta nauttia kunnoma

Lapsikortti pitää vetää esiin.

Onneksi tuollaisia ihmisiä on vähän ja älä yleistä, hyvin harva on niin tunnevammainen, että tekopyhyyttä ees täällä otsestään kertois ja vielä kohdistais sitä iloiseen tapahtumaan..

Voiko joku ihan aidosti ajatella, että joku muu on viemässä hänen morsiammen huomionsa lapsillaan? :D hah hahhhh Aika hauskaa. Siis onko morsiammella joku pelko persauksissa, että joku vieras erehtyy katsomaan vahingossa lasta morsiammen sijaan?

Tää oli kyllä päivän paras. Eikö häät ole juhla siinä missä muutkin juhlat, ei kai sinne mennä mitään morsianta tuijottelemaan. Minä ainakin menen juhlimaan häitä ja onnittelemaan, mutta vitutko mua mikään morsian puvussansa kiinnostaa, ainakaan sen enempää kuin kukaan muukaan ihminen siellä.

Korvike ei ole mitään lehmänmaitoa. Taidat olla joku teini kun et näin yksinkertaista asiaa tiedä

No en minäkään ymmärrä, miksi vauva pitäisi ottaa häihin mukaan. Me olimme miehen kanssa kaverin häissä viime kesänä. Vauva silloin 2,5 kk ja isovanhemmilla hoidossa tuon ajan. Oli aivan ihanaa saada itsekin pieni breikki itkuista. Ei olisi tullut mieleenkään ottaa vauvaa mukaan häihin itkemään...

Pumppasin vain maitoa hoitoajaksi, niin ei tarvinnut edes korviketta antaa. Ja hyvin sujui.

Se olisikin ollut IHAN HELVETIN KAMALAA jos olisit ihan korviketta joutunut antamaan!!!!:0

No olisi se ollut riski, sillä vauva oli täysimetyksellä. Ei sitä olisi voinut olla varma, että lehmänmaito sopii vatsalle tai että vauva sitä olisi huolinut.

Velvollisuudesta?? Oletko sika?

Kyllä elämässä on muutakin, kuin lapset ja välillä on tapahtumia ja ystävillä, sukulaisilla (meille tärkeillä ihmisillä) jotka ovat sen päivän prioriteetti nro.1.

Jaa, no minulle ne eivät olisi olleet. Minulle se vauva olisi ollut nro 1. Ei minulla olisi ollut lapselle mitään tuttua hoitajaa, ja imetyksen takia en olisi halunnutkaan jättää (en saanut pumpattua maitoa niin paljon, että olisi riittänyt useiksi tunneiksi).

Mutta se ajattelutapa, että morsian olettaa koko muun maailman pysähtyvän hänen suuren päivänsä takia, on aika lapsellinen. Eivät ne häät aikuisille niin iso juttu ole. Ihan kiva tapahtuma ja mukava juhla, mutta ei vaan voi olettaa sen olevan kaikille muillekin vuoden kohokohta.

Miten elät elämääsi, kun siihen ei muuta mahdu? Kiusaako ystäviäsikin sillä, että puheen pääaiheet ovat Sinun lapsesi ja kuinka he ovat ykkösiä sinun listallasi?

Voi kuule, se että jättäisi imetyksen takia lapsettomat bileet väliin ei tarkoita sitä, ettei elämään voisi mahtua paljon muutakin - ja imetyksen jälkeen vaikka niitä lapsettomia bileitäkin. Eli vastauksena kysymykseesi: en elä itse asiassa ollenkaan kotipainotteista elämää, vaan olen onnistunut oikein hyvin yhdistämään samaan elämänvaiheeseen perhe-elämän, duunit, harrastukset, ystävät, omat tavoitteet, juhlat, yms. Mutta sille imeväiselle ei olisi ollut vararintaa saatavilla.

Ja mitä tulee keskustelunaiheisiin - en oikeastaan edes vauva-aikana jaksanut niitä tavanomaisia äitien keskusteluja. Lapsista puhuin ja puhun lähinnä muiden perheellisten kanssa. Vauva-aikana oli jonkinlainen tarve puhua aiheesta, koska tilanne oli itselle uusi ja kaipasin vertaistukea koliikkiin yms. Sittemmin ne puheenaiheet ovat vähentyneet. Olisin perhekahvilassakin halunnut puhua mieluummin yhteiskunnallisista asioista, kirjoista, elokuvista, teatterista, matkoista tai vaikka päivän sanomalehdestä, joten oli aikamoinen pettymys, kun muiden puheenaiheet olivat niitä vauvankakka-juttuja.

Mutta silti en olisi voinut jättää sitä imetysikäistä vauvaa. Tätä ei moni tunnu tajuavan - että vaikka häät olisivat kuinka kiva juttu, joskus ne pitää jättää väliin, jos kutsun ehdot ovat itselle mahdottomat.

Entä sinun lapsellasi olisi ristiäiset tai sinulla olisi häät? Pitäiskö kummien tai häävieraiden tulla velvollisuudesta ja toitottaa sinulle, kuinka heidän lapset menevät kaikessa sinun juhliesi edelle?

Hmm, en itse järjestä häitä enkä ristiäisiä. Mutta noin yleisesti ottaen, minua ei loukkaa, jos joku ei joskus pääse tulemaan paikalle. Tottakai tiedän lasten olevan vanhemmilleen tärkeämmät kuin vaikkapa minun väitoskirjani karonkka - ei sitä tarvitse erikseen mainita, kuten en itsekään mainitsisi kenellekään.

Eikö voi olla todella hyvä äiti, jos välillä osaa nauttia muidenkin juhlista ja pitää muitakin ihmisiä tärkeänä?

Tietenkin voi. Itse olen osallistunut useisiin lapsettomiin juhliin imetyksen vähennyttyä ja loputtua. Mutta koittakaa nyt tajuta, että jos lapselle ei ole hoitajaa ja jos imetyksen takia se ei edes onnistuisi, niin silloin ne juhlat jäävät kakkossijalle. Ei siinä ole kyse mistään äitiyden hyvyydestä.

Ihan samalla lailla mieheni on jättänyt joskus juhlia väliin minun oltuani leikkauksessa. Olisi hän toki voinut mennä, mutta hän priorisoi sen, että oli minun kanssani. En siis saanut n. vuorokauteen olla yksin. Olisi ollut mahdollisuus pyytää vaikka joku kaverini, ja se olisi ollut minulle ok. Mutta mieheni jäi kotiin ja sekin oli ok, meille molemmille. Ja juhlien järjestäjä kyllä ymmärsi, että jos puoliso on juuri ollut leikkauksessa, ei toinen tule paikalle.

Sinusta saa hyvin ilkeän kuvan, itsekkään sellaisen. Parempi, kun sinulla ei olisi ystäviä lainkaan. Et ansaitse heitä. Vaikutat kateelliselta ja itsekeskeiseltä, ylistät varmaa kaikille vain lapsiasi, kuin muiden elämä olisi vähempiarvoista.

Siinävaiheessa Sinun arvottomuus näkyy, kun entiset ystäväsi ovat kasvattaneet ystäväpiiriä sellaiseksi, missä jokaisen onnea kannustettais ja elämää arvostettais.

Niin, juuri tätä asennetta tarkoitin kun kehoitin kasvamaan aikuiseksi. Heti ajatellaan, että imetyksen takia pois jääminen on itsekästä - ihan kuin ihmisen pitäisi uhrata jopa oman lapsensa hyvinvointi joidenkin häiden takia! Jos sitä hoitajaa ei ole niin sitä ei ole, niin se vaan on. Ja kuten sanoin, aina ei imetystäkään voi ulkoistaa. Onko se sitten itsekkyyttä? Onko aina ajateltava ensisijassa mujita ihmisiä - omaa elämäntilannetta ei siis saisi ottaa lainkaan huomioon?

Muistakaa nyt, että ne nyt kuitenkin ovat VAIN häät. Ja jos ne ovat lapsettomat sellaiset, niin takuulla osa perheellisistä joutuu jättämään väliin. Ei se ole mitään "kateutta" tai "itsekkyyttä" - aina ei vaan joka paikkaan pääse osallistumaan. Sinänsä minusta lapsettomat häät ovat ihan ok, mutta se on muistettava, että mitä enemmän kutsuissa on asetettu ehtoja, sitä enemmän se verottaa osallistujia.

en taaperon kanssa, en leikki-ikäisen, en myöskään teinin kanssa. En mene kenenkään häihin.



Joten vältyn kaikilta eritysitoiveilta, samoin lahjan ostamiselta. Ennemmin suuntaan omalla mökille ja nautin elämästä :)



Ja kaikki voivat olla tyytyväisiä.

En todellakaan jättäisi vauvaa kotiin jonkun muun hoidettavaksi, jos häntä ei saisi ottaa mukaan. Ei muuten rintamaidon kanssa oikein onnistuisikaan (itseltäni ei ole pumpulla pahemmin maitoa irronnut, joten sekään ei olisi vaihtoehto - ja hölmöä olisi antaa korviketta, jos oma maito kuitenkin riittää vauvalle). Jäisin sitten lasten kanssa kotiin ja mies saattaisi käydä moikkaamassa hääparia, jos ovat hänen kavereitaan.



Meillä onneksi on vauva-aikaan osunut vain yhdet ihanat häät, joissa silloin vielä lapseton pari halusi tehdä häistään mukavat myös lapsiperheille, joten hääpaikalta löytyi syöttötuoleja, puuhanurkkaus isommille lapsille ja pillimehua ja karkkia siksi aikaa, kun aikuiset saivat kahvia. Ne häät olivat, yllätys, yllätys, todella mukavat myös lapsettomien parien mielestä :).

En todellakaan jättäisi vauvaa kotiin jonkun muun hoidettavaksi, jos häntä ei saisi ottaa mukaan. Ei muuten rintamaidon kanssa oikein onnistuisikaan (itseltäni ei ole pumpulla pahemmin maitoa irronnut, joten sekään ei olisi vaihtoehto - ja hölmöä olisi antaa korviketta, jos oma maito kuitenkin riittää vauvalle). Jäisin sitten lasten kanssa kotiin ja mies saattaisi käydä moikkaamassa hääparia, jos ovat hänen kavereitaan.

Kuinka kehtaat olla huomioimatta ystäväsi onnen päivää! On itsekästä jäädä kotiin makoilemaan, kun ystävällä on Suuri Juhla. Lapsesta pitää osata irrottautua, koska muuten on tylsä tyyppi jolla ei ole Omaa Elämää. Häät ovat maailman tärkein juttu, kyllä se vauva voi yhden päivän juoda vaikka piimää, jos ei korvike kerran uppoa. Eikä muuten hyvin ruokittu vauva päivässä nälkäänkään kuole. Mutta juuri tuollaista itsekkyyttä, rakkaudettomuutta ja kovia asenteita nykyisin on alkanut ilmetä: heti unohtuu frendit, kun vauva syntyy.

(no ei sentään... olen ihan samaa mieltä kuin sinä. Mutta kirjoitin ensin sen, minkä joku kohta tulee kirjoittamaan tänne.)