Lue keskustelun säännöt.
Te. jotka olette hylänneet hyvän ystävän
16.03.2012 |
Onko tilalle tullut parempia ystäviä vai onko tarve ystävien olemassaololle loppunut? Oliko se vanha ystävä niin tylsä, että ei tunnu missään, kun ei enää olla tekemisissä? Itsessänne ei kai kerrassaan mitään vikaa?
Kommentit (20)
ystävää koskaan. Mutta yksi jäi taakse ärsyttävän luonteensa takia, yksi siksi, koska loukkasi minua jatkuvasti jotenkin.
Minussakin on vikaa, toki, mutta ystävyyden voi kyllä katkaista silloinkin jos toinen vain tuntuu kyllästyttävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en voi sietää läheisriippuvuutta, se ahdistaa. Olen vapaa ja vapaana pysyn.
Mutta liian riippuvaisiin olen ottanut etäisyyttä. Yhteen otin, koska hän puhui jatkuvasti pahaa toisista ja tajusin, että taatusti hän tekee samaa minusta.
luulin että olin ystävä erään kanssa, mutta ei ilmeisesti oltukaan kun tajusin että pelkästään mun piti nähdä vaivaa ystävyyden eteen. En jaksa roikkua kenessäkään joten en enää halua olla ihmisen kanssa missään tekemisissä. Vituttaa kyllä, mutta mielummin pääsen tästä joskus yli, kuin että olisin jatkuvasti surullinen hänen käytöksestään. Tämä ihminen ei varmaankaan tarkottanut mitään pahaa, mutta ei vain tajua ystävyyden ylläpitämisestä mitään. En tiedä tajuaako vieläkään, etten ole enää hänen ystävänsä.
Mulla oli ystävä, joka itse petti miestään, mutta esitti niin täydellistä äitiä, että sori vaan mun moraali ei riittänyt. Tuomitsi itse muita, mutta ei riittänyt pokkaa jättää pettämäänsä miestä. Mulla on pokkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ollut tylsä, ollenkaan! Harmittaa kyllä, etten kyennyt ylläpitää sitä suhdetta.
Minussa vikaa? Kenessä ei olis??
Tätähän sä kysit?!
kaytti minua hyvakseen peitellakseen etta petti miestaan. sanoi 'me ollaan niin hyvia ystavia etta annetaan kaikki anteeksi toisillemme' haloo?? harmi etta olen hanen lapsensa kummi jota en myoskaan ole oppinut tuntemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko syy minun vai ystäväni vai ei kummankaan.
Olen kuromassa eroa kuitenkin, en jaksa sitä riippuvuutta toinen toisistamme enää. Se liittyy omaan kriisiini, sen tiedostan ja haluan olla tässä kuoriutumisessa ihan yksin, tämä ei liity sinuun ystäväni, sinuun siskoni tai rakkaaseen perheeseeni millään tavalla..Minä jotenkin vaan alan vasta kuoriutumaan..
t. kriisipesäke vm.-73
Tuntuu vain, ettei hän halua olla enää missään tekemisissä. Ehkä ei sitten ollut oikea ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai ovat ne yleisimmät syyt.
Ihmiset kun kehittyvät ja muuttuvat koko ajan, voi jossain vaiheessa havaita että se vanha bestis tuntuu kammottavan etäiseltä. Eikä muutenkaan sovi enää pirtaan.
Jos hyvä ystävä loukkaa pahasti ja varsinkin toistuvasti, ystävyys päättyy. Etenkin lähteisen ihmisen loukkaus satuttaa. Parempi hankkiutua sellaisesta ystävästä eroon kuin ottaa siipeensä.
Minulla on ollut ihania ystäviä, todellisia sielunkumppaneita. Mutta silti nekin ystävyyssuhteet ovat lähes kaikki päättyneet.
Joko minä olen tullut ystävän taholta hylätyksi tai minä olen hylännyt hänet. Minusta se on hyvä ratkaisu jos siltä tuntuu. Muistelen edelleen hyvällä ex-ystäviäni, joiden mielestä muutuin ärsyttäväksi, pinnalliseksi, röyhkeäksi, etäiseksi, whatever... ja jotka jättivät. Ystävyytemme toimi silloin kun sen pitikin. Kaikella on aikansa.
En missään nimessä haluaisi olla kenenkään pakkoystävä. OIkeaa ystävyyttä on myös näyttää ovea silloin kun sen aika on.
Itsellä pikkuhiljaa kokonaan, koska minulla ei ollut sellaista sydänystävää koskaan. Jos olisi ollut, niin ei olisi käynyt:)
Eli ystävät olivatkin vain kavereita. Elämänvaiheeseen kuuluneita ohikulkijoita sort of?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko syy minun vai ystäväni vai ei kummankaan.
Olen kuromassa eroa kuitenkin, en jaksa sitä riippuvuutta toinen toisistamme enää. Se liittyy omaan kriisiini, sen tiedostan ja haluan olla tässä kuoriutumisessa ihan yksin, tämä ei liity sinuun ystäväni, sinuun siskoni tai rakkaaseen perheeseeni millään tavalla..Minä jotenkin vaan alan vasta kuoriutumaan..
t. kriisipesäke vm.-73
mä en vaan jaksa pitää yhteyttä,saatikka juosta jossain kahvilla jatkuvasti. Viihdyn oikein hyvin itsekseni,baareissa ei tuu enään käytyä,joten en sinnekään ystäviä kaipaa...miehen kanssa tulee joskus käytyä jossain, jos se saa mut innostuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hylännyt "ystävän". En tosin omasta mielestäni, sillä minusta tuttavuutemme oli lähinnä laimeaa kaveruutta. Tämä ihminen oli niin itsekeskeinen ja väsyttävä etten enää halunnut olla tekemisissä. Yhteydenpidon päättyminen oli suuri helpotus. Ei kenenkään kanssa ole pakko viettää aikaa, jos ei halua. Kuluttavista ihmissuhteista kannattaa luopua tai ainakin etääntyä (sukulaiset).
Itse olen ottanut etäisyyttä erääseen ystävääni, joka yhdessä elämänvaiheessa oli tosi hyvä. Mutta en jaksa hänen toistuvaa nälvimistään ja ankeaa suhdetta elämään, kun mukavampiakin ystäviä on tarjolla.
Olen hylännyt "ystävän". En tosin omasta mielestäni, sillä minusta tuttavuutemme oli lähinnä laimeaa kaveruutta. Tämä ihminen oli niin itsekeskeinen ja väsyttävä etten enää halunnut olla tekemisissä. Yhteydenpidon päättyminen oli suuri helpotus. Ei kenenkään kanssa ole pakko viettää aikaa, jos ei halua. Kuluttavista ihmissuhteista kannattaa luopua tai ainakin etääntyä (sukulaiset).
kokonaan hylätä ystävän, joka käytti minua jatkuvasti terapeuttinaan. Kävi liian raskaaksi. Mutta ystävä tuli parempaan kuntoon ja nykyään yhdessäolo ei ole enää yksipuolista terapointia, vaan vastavuoroista ja mukavaa.. ELi ei kannata hätiköidysti katkaista välejä.
vastaan kaikenlaista paskaa. Ei ystäviäkään voi ihan miten tahansa kohdella.
hylännyt.
Ystäväni mies tietää miksi en enää voi juuri tavata ystävääni. Syy löytyy hänestä, ei ystävästäni eikä juurikaan minusta. Mitään en itse tehnyt, muuta kuin kuuntelin miehen vuodatusta siitä miten hän kaikkien näiden vuosien aikana onkin rakastanut minua.
Olen antanut heille tilaa ja surrut samalla sitä että en ole voinut tavata ystävääni.
Onko tilalle tullut parempia ystäviä vai onko tarve ystävien olemassaololle loppunut? Oliko se vanha ystävä niin tylsä, että ei tunnu missään, kun ei enää olla tekemisissä? Itsessänne ei kai kerrassaan mitään vikaa?
Jos musta on tuntunut, etten kelpaa sellaisena kuin olen, vaan olen jonkinlainen nolo hätävara.
Enkä jaksaisi pitää yhteyttä juuri kehenkään. Onneks mulla nyt ei ystäviä ole ollutkaan. Tai ne kaverin tapaiset, joihin on joissain yhteisöissä aina tutustunut, ovat aina hylänneet mut, enkä sitten tylsää itseäni ole jaksanut enempää tyrkyttää.
Yhdestä ystävyydestä olen ammoin selväsanaisesti sanoutunut irti, ja se nykyään harmittaa, vaikka toisaalta ystävyyden jatkuminen näiden vuosien halki olisi ollut mahdotonta.