Lue keskustelun säännöt.
Vaikuttiko lapsilukuusi se, miten paljon sukulaisapua on tarjolla?
16.03.2012 |
Monella tuttavalla on 3-4 lasta, eikä yhtään rankkaa. Mutta heillä kaikilla molemmat isovanhemmat ja muitakin sukulaisia aktiivisesti arjessa mukana. Meillä vain 2 lasta, ja kyllä rankkaa on kun ei apua saa mistään. Ei todellakaan hankita enempää lapsia =(
Kommentit (24)
Meillä vain 2 lasta, ja kyllä rankkaa on kun ei apua saa mistään. Ei todellakaan hankita enempää lapsia =(
Miten elämä voi olla rankkaa kahden kanssa?
Tietysti voi - elämä voi olla rankkaa jopa yhdenkin lapsen kanssa.
Lapsi voi olla vaativa.
Vanhempi voi olla vaativa itselleen.
Olosuhteet voivat olla vaativat.
Jos hyvinvointi menee miinukselle, elämä on rankkaa. Niin se vaan menee.
Minulla oli rankinta sen ensimmäisen kanssa, vaikka ihan kahdestaan vaan oltiin. Sen jälkeen on tullut pari lisää ja tähän asti on vaan helpottunut.
Lapsista on toisilleen seuraa. He oppivat toisiltaan. Sosiaalisuuskin kehittyy paremmin porukassa, jossa ei ole itse kokoaika sen huomion keskipiste.
Turvaverkkoja meillä ei ole, mutta en niitä enää oikein kaipaisikaan kun olen nähnyt, miten kova hinta sillä voi olla että on sukulaismammaa ja pappaa hyysäämässä ympärillä.
Onneksi myös Suomessa lapset saa hoitoon jokainen, emme joudu olemaan sukujemme armoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeestiko täällä pitää olla superäiti, joka hammasta purren (tai ehkä helpommin sitten, hampaita säästellen, jos lapset on helppoja) pärjää kuuden lapsen kanssa? (OT: Mites ois muuten toi argumentointi...?)
Meillä lapsiluku jää yhteen, koska useemman kanssa menis parisuhde ja mielenterveys, noin kärjistettynä.
Eikä ole vaikuttanut mikään muukaan. Jos mä olen lapsen halunnut, niin sen olen tehnyt. Toki miehen kanssa yhteisellä päätöksellä. Lapsia on kolme.
En ole laskenut mitään muiden varaan. Meillä ei ole sukulaisia lähellä tai muutakaan lastenhoitoapua ja lapsia on 7.
meillä ei ole mitään tukiverkkoa. Isovanhemmat ovat joko liian sairaita tai kuolleet. Jos molemmat isovanhemmat olisivat olleet jotain 40-50 -vuotiaita virkeitä ja auttamishaluisia, ja jos vielä olisi vaikka avuliaita sisaruksiakin lähellä, niin olisimme saattaneet harkita useampien lasten yrittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen vaikutti se että täytyy mahtua tavalliseen henkilöautoon, ja ettei tarvitse rakentaa mitään 250neliön taloa. Lapsia on siis kolme.
Kyllä meillä ollaan päädytty lapsilukuun meidän jaksamisen ja resurssien perusteella, ei hoitoavun. Mutta onhan se selvä että hoitoavun saaminen vaikuttaa siihen jaksamiseen ja resursseihin.
Eli vaikka periaatteessa lapsimäärä olisi luultavasti apujen kera vs ilman apuja sama, niin koska ei käytännössä ole voinut elää sitä toista vaihtoehtoa, niin sen aiheuttamaa todellisuutta ei tiedä. Eli tähän voi vastata vaan spekuloiden miten olettaa asian vaikuttaneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kaksi lasta ja tukiverkkoa ei ole.
Kolme lasta meilläkin on ja neljäs tulossa. Isovanhempia saati muita sukulaisia ei ole auttamassa. Lastenhoitoapua saadaan maksua vastaan, mutta mikäpä tässä ollessa. Ei tarvitse läpikäydä ikäviä draamoja sukulaisten kanssa, joten parempi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulomailla perhe kasvoi vielä kahdella uudella jäsenellä ilman turvaverkkoja.
Kyllä meillä ollaan päädytty lapsilukuun meidän jaksamisen ja resurssien perusteella, ei hoitoavun. Mutta onhan se selvä että hoitoavun saaminen vaikuttaa siihen jaksamiseen ja resursseihin.
Eli vaikka periaatteessa lapsimäärä olisi luultavasti apujen kera vs ilman apuja sama, niin koska ei käytännössä ole voinut elää sitä toista vaihtoehtoa, niin sen aiheuttamaa todellisuutta ei tiedä. Eli tähän voi vastata vaan spekuloiden miten olettaa asian vaikuttaneen.
Pätee varmaan monella muulla, myös meillä. Päätökset riippuu yleensä resursseista, mutta vaikea arvioida, kuinka paljon esim. hoitoapu mieltä muuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia on kolme ja koko ajan olen tiennyt, ettei hoitoapua tule sukulaisilta. Ollaan käytetty MLL:n lapsenvahteja. En silti koe, että olisi rankkaa. Johtuu ehkä siitä, että kuopus on selvästi nuorempi kuin kaksi muuta, ja isommista on jo apuakin arjessa.
Vähän saadaan apuja eikä ole tarviskaan.
Rankkaa? Omien lapsien kanssa olo? :D
Monella tuttavalla on 3-4 lasta, eikä yhtään rankkaa. Mutta heillä kaikilla molemmat isovanhemmat ja muitakin sukulaisia aktiivisesti arjessa mukana. Meillä vain 2 lasta, ja kyllä rankkaa on kun ei apua saa mistään. Ei todellakaan hankita enempää lapsia =(
Monella tuttavalla on 3-4 lasta, eikä yhtään rankkaa. Mutta heillä kaikilla molemmat isovanhemmat ja muitakin sukulaisia aktiivisesti arjessa mukana. Meillä vain 2 lasta, ja kyllä rankkaa on kun ei apua saa mistään. Ei todellakaan hankita enempää lapsia =(
Monella tuttavalla on 3-4 lasta, eikä yhtään rankkaa. Mutta heillä kaikilla molemmat isovanhemmat ja muitakin sukulaisia aktiivisesti arjessa mukana. Meillä vain 2 lasta, ja kyllä rankkaa on kun ei apua saa mistään. Ei todellakaan hankita enempää lapsia =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sen mukaan tehtiin lapset eli kolme kappaletta. Ja hyvin on laskettu, ei ongelmia jaksamisen kanssa, ainakaan tähän asti.
Meillä kahdet velliperse isovanhemmat, ikinä ei ole apua herunut minuuttiaaan vaikka missä hädässä oltais oltu, ja lapsia ei ole ikinä hoidettu, eikä sen puoleen leikitty, sylitelty tai huomioitu muutenkaan. Synttäreinä tai jouluna ei ensimmäistäkään isovanhempaa paikala ikinä. Av astan mukaan tämä on aina oma syy, mutta ei minun tapauksessani, vaan mulla väkivaltaiset alkkisporukat ja miehellä mt-ongelmaiset.
Ja vierestä on nähty miten helppo elämä naapureilla on kun päivittäin monta isovanhempaa auttaa, hoitaa lapset ja huushollin. Meillä ei kukaan ole auttanut koskaan. Sisaruksetkin piti synnyttää yksin kun ei ole ketään hoitajaa.
Siitä huolimatta kolme on nyt ja neljättä kaipaan. Olen ns
uramutsi joten vaativa työ tässä kaupanpäälle vielä hoidettavana.
Asian voi nähdä niinkin että on hyvä kun ei ole avusta riippuvainen, mulle isovanhempien (omien vanhempien) kuolema ei mitenkään uuttaisi elämää, tai no ehkä parempaan suuntaan korkeintaan: )
minulla jäi aika raskaat muistot pikkulapsiajasta kun sairastuin itse ja lapsi myös (eri sairaus, siis pitkäaikaisia molemmat). Sukulaisapua ei saatu koska ketä nyt kiinnostaa yhden lapsen perhe jos muilla on enemmän lapsia. Meidänhän olisi kuulunut lähteä heitä auttamaan.
Jos apua olisi ollut, olisin varmaan kokenut nuo ajat paljon valoisampina ja lisää lapsia olisi hankittu. Nyt tiedostan riskit että miten raskaus voi vaikuttaa sairauteeni ja ymmärrän paremmin mitä edessä saattaisi olla. Pistää harkitsemaan.
vain ja ainoastaan kamalan synnytyskokemuksen vuoksi. ois pitany menna keisarinleikkaus reittia...
Kyllä sen jaksamisarvion pitää perustua oman perheen jaksamiseen. Isovanhempien apu on siihen sitten ekstraa.
Hei tämä av-mamma ainakin taputtaa sinua kannustavasti selkään! Minusta palstan kirjoitusten perusteella meitä ilman turvaverkkoja olevia lapsirakkaita ja -rikkaita uramutseja on enemmänkin.
Omaa taustaani en näe enää rasitteena tai sääliteltävänä asiana - päinvastoin. Eipähän ole isovanhempia ja sukulaisia riesana. Samalla on oppinut pärjäämään ja selviytymään, valitsemaan hyvät tyypit ympärille. Vaikuttamaan asioihin.
Ilman näitä kokemuksia sitä olisi ihmisenä aivan erilainen. Nyt olen tyytyväinen ja osaan todella arvostaa tätä elämää ja ihanaa perhettä, kun lopulta sellaisen on saanut!