Savistonkodin "erityinen huolenpito"

Intensiivihoito( =erityinen huolenpito) on tehopahoinpitelyä ja laiminlyöntiä



Laitospropaganda:

"Erityinen huolenpito on rajoittavuudestaan ja kontrollistaan huolimatta lapsilähtöinen auttamistapa, jonka keskeisiä keinoja on läsnäolo, rauhoittuminen ja keskusteluyhteyden saavuttaminen. Aikuisen jatkuva läsnäolo antaa nuorelle mahdollisuuden kohtaamiseen ja vuorovaikutuksen syntymiseen." http://www.savistonkoti.fi/palvelut

"hoito"vuorokausi noin 500 e/nuori



Ja todellisuus:

"Tiukat rajat,valvonta ja huonehoito voi toteuttaa inhimillisesti mutta Savistossa epäinhimillisesti :”Seinässä on piste, jota tuijotat. Penkillä istut jalat maassa ja selkä suorassa”.

Saviston menetelmässä persoona hajotetaan ja se rakennetaan yhteiskuntakelpoiseksi,joka on vanha eristyssellimenetelmä, jossa vangit alkavat käyttäytyä aggressiivisesti, saavat pelkotiloja, henkisiä ongelmia ja itsetuhoisuutta, eivätkä muokkaudu paremmiksi ihmiseksi. Pään aukomista Savisto pitää kasvattavana, mutta minusta se vain hajottaa.



Vierihoidossa istutaan penkillä ja tuijotetaan seinää. Tajusin hermojeni pettävän ja tulevani hulluksi. Kehitin selviytymismenetelmän: minua ei ole olemassa ja kestän kaiken koska en tunne mitään.Vierihoidon päätyttyä pystyin menemään tarvittaessa tähän mielentilaan.Aikuisille sai puhua luvalla ja muille nuorille ei yhtään.Jossain vaiheessa sai käydä kotikoulua, ulkoilla valvotusti ja tehdä kotitöitä.Vanhemmille sai soittaa valvotusti kerran viikossa ja kuukauden päästä tavata nuorisokodissa.



Keskustelin kasvatusjohtajan kanssa ensimmäistä kertaa, ja hän kysyi olenko neitsyt. Vastasin, ettei asia kuulu sinulle. Hän alkoi puhua pelottavan alistavasti ettei kysymyksiin vastata epäkunnioittavasti.Vastaansanomista ei sallita ja on oltava teennäisen iloinen ja toteltava. Hän sanoi, että minusta näkee etten ole neitsyt ja seksiä on ollut monen kanssa. Mielestäni aikuinen ei saa puhua alaikäiselle noin. Melkein kaikki tytöt saivat samaa pään aukomista ensimmäisessä ”keskustelussa”.Pakotetaan avautumaan ja vierihoito jatkuu,jos ei suostu. Näin kertoo vapauksien takia jotain.Ei kerro asioita aidosti eikä voi saada apua. Jos ilmaisee neg.mielipiteitä Savistosta,lomia voi menettää ja jopa joutua vierihoitoon uudestaan. Jos nuori vain alistetaan tottelemaan, niin tulos on 18-vuotias jolla on yksi tapa käsitellä asioita: Patoa sisällesi kaikki,ole rauhallinen, ja taistele ettet menetä itsehillintääsi.



Aikuinen sai sanoa että kissanpillujuustoa on ruoaksi,ja jos joku näytti surulliselta/vihaiselta, niin naama oli norsun vituilla. Nuoret eivät saaneet kiroilla.Vankilassa ei lueta kirjeitä, mutta Savistossa luetaan.



Olin vierihoidossa n. 8 kuukautta vaikken riehunut kertaakaan.Ihan alussa kiroilin enkä avautunut elämästäni. Tein kotityöt ja kävin kotikoulua aktiivisesti. Ainoastaan puhuin salaa nuorille,jos työntekijöiden selkä kääntyi.Mielestäni noin pitkä vierihoitoaika oli mielivaltaista. Ensimmäiset lomani olivat vasta n. vuoden päästä vaikka käytökseni oli pitkään ollut hyvää.Oli pelottavaa kävellä kaupungilla,mutta tuntui ihanalta, kun sai päättää miten kiertää korttelin.

Lomalla itkin äidille pahaa oloa Savistossa. Normaalisti en tehnyt tätä, koska pelkäsin rangaistuksia. Kun olimme kahdestaan kasvatusjohtajan kanssa, hän alkoi tentata asiasta ja jatkoi kunnes minä vain itkin puhumatta.



Eräillä lomilla aloin keskellä kaupunkia itkeä ja huutaa, miten paljon inhoan *****-savistoa. Savistossa kirjoitin oman versioni tapahtuneesta. En uskaltanut kirjoittaa, miten ahdistavat tunteeni Savistoa kohtaan purkautuivat. Kirjoitin traumasta,joka oli osaselitys. Kasvatusjohtaja syytti minun yrittävän saada kaiken läpi traumallani. Pohdin joskus, etten olisi täällä ilman tätä traumaa joka pisti kaiken sekaisin.Hän ei suostunut uskomaan,mikä oli hyvin loukkaavaa. Koulukiusausta hän väitti valheeksi jotta saisin paremmin haluamani asian.



Ennen Savistoa olin sosiaalinen ja hillitsin itseni. Olin kiukutteleva teini,mutta se ei ollut suurin ongelma. Koulukiusaamisen takia olin epävarma,ja Savisto tuhosi itsetuntoni.Rakensin ympärilleni muurin enkä pystynyt päästämään sen sisälle ketään. Tuntuu monesti vieläkin, että minulla on vaikeuksia tutustua syvällisemmin uusiin ihmisiin.



Savistossa vihasin epäoikeudenmukaisuutta. Minun piti Savistossa haudata syvälle sisimpääni tunteet. Olisin tarvinnut työkalut, joilla voin käsitellä vihaani ja oppia uskomaan itseeni sekä välittämään itsestäni.



Tarvitaan joku todellinen valvonta, mitä todellisuudessa näiden suljettujen seinien sisällä tapahtuu. Onko olemassa puolueetonta tahoa, joka voisi valvoa Suomessa lastensuojelulaitoksia, ja estää työntekijöiden epäinhimillinen ja epäoikeudenmukainen nuorten kohtelu?Vai olisiko meidän aika siirtyä Amerikan malliin, jossa lastensuojelulaitoksissa on kuvaa ja ääntä tallentavat videokamerat kaikkialla huoltajien nähtäväksi?



http://keskustelu.suomi24.fi/node/10509758