Onnistuuko akateemisen ja duunarin parisuhde?

tietenkin voi.



vai niinkö se menee, että kaikki akateemiset pitää duunareita tyhminä juntteina ja kaikki duunarit halveksuu akateemisten porvarielämää. Kumpikaan asenne tai ennakkoluulo ei edes pidä paikkaansa. Ehkä joidenkin kohdalla ajattelu on tätä, joo, mutta ilmeisestikään ei tyttäresi kohdalla, koska hän on ilmeisen vakavassa suhteessa duunarin kanssa.



mikä tässä nyt on se ongelma? siis miksi liitto ei kestäisi tämän "kahtiajaon" takia? eihän mistään liitosta tiedä ja voi käydä takuuseen. mutta jos nämä ihmiset rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, ja heillä on paljon yhteistä, niin TÄH?!



t. jo 7 vuotta duunarin kanssa onnellisesti elänyt yliopistolainen

Kun nyt mietin, niin keksin heti useammankin kirjoja lukevan duunarin, ja muutenkin ovat aika monessa mukana ja kiinnostuneita monenlaisista asioista. Osa duunareista(kin!) ihan varmasti onkin jotain karkeita örveltäjiä, mutta eivät todellakaan kaikki. Ja kyllähän akateemisissakin löytyy sellaisia käärmeitä että ei ihan heti uskoisikaan.



Tuo asenteellisuus todella on aivan törkeää, eikä kerro mitenkään mairittelevaa kuvaa henkilöstä itsestään.



Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen: kestää. :)

Kun nyt mietin, niin keksin heti useammankin kirjoja lukevan duunarin, ja muutenkin ovat aika monessa mukana ja kiinnostuneita monenlaisista asioista. Osa duunareista(kin!) ihan varmasti onkin jotain karkeita örveltäjiä, mutta eivät todellakaan kaikki. Ja kyllähän akateemisissakin löytyy sellaisia käärmeitä että ei ihan heti uskoisikaan.

Tuo asenteellisuus todella on aivan törkeää, eikä kerro mitenkään mairittelevaa kuvaa henkilöstä itsestään.

Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen: kestää. :)

ovat yhteiset arvot ja samanlainen koulutustausta. Nämä myös ennustavat liittojen kestämistä. Aiheesta on runsaasti tutkimuksia psykologian oppiaineessa.

Se, että itse on onnistunut luomaan hyvän parisuhteen suuresta koulutuserosta huolimatta, on tietysti hienoa mutta ei kerro mitään siitä miten sellaiset parisuhteet "keskimäärin" onnistuvat. Joten väite, että "kestää", on ihan yhtä tyhjän kanssa. Se voi kestää tai olla kestämättä, mutta tutkimusten perusteella suurempi mahdollisuus on tuo jälkimmäinen. Poikkeus vahvistaa tietenkin säännön ja nuo tutkimukset eivät puolestaan kerro mitään yksittäisestä tapauksesta tai yksilöstä.

Jos sillä duunarilla on heikko itsetunto tai muuten alemmuudentunnetta "parempiosaisia" kohtaan, niin ei hyvä tule.



Toinen ongelma voi tulla siitä, jos varsinkin miehellä on hyvin perinteinen käsitys parisuhteen roolijaosta: mies tekee töitä ja elättää perheen, naisen elämä on vain lapsia ja miestä varten, ei töitä.



Minä olen itse ehkä se "akateeminen käärme". Todellisuudessa aika harvoin täysin vieraan ihmisen käytöksen ja muiden ominaisuuksien perusteella pystyy päättelemään, kuka on amis, kuka akateeminen ja kuka jotain siltä väliltä.



Minun parisuhteessani tämä koulutukseni vähättely ilmeni jo aikaisemmin, eli ennen kuin minulla oli akateemista tutkintoa. Silloinkin koulutukseni oli korkeampi kuin miehen amis, mutta jostakin syystä se tutkintonimike oli hänelle jotenkin ärsyttävä. Asia ei ole korjaantunut, vaikka nyt olen jo maisteri vaan se aiempi tutkinto kiusaa miestä vieläkin.

Riipuu enemmän luonteesta. Itse olen KTM ja yksi kirvesmies oli niin patalaiska ja ei pystynyt keskustelemaan juuri mistään asiasta. Katsoi simpsoneita illat ja makas sohvalla. Toinen duunari oli kiinnostunut vaikka mistä ja eloisa, joten ei se ammatti vaan enemmän kai se luonne kuitenkin. Tietty pitkäjänteisyys voi olla vähissä jos ei ole mitään koulua käynyt

Onnistuu. Sikali kuin nyt mikaan on elamassa varmaa.

Ei voi tietää..mutta myöhemmin voi tulla kyllä vaikeuksia, ainakin jos toinen on selkeästi älykkäämpi kuin toinen. Omalla opiskelleella tyttärelläni kävi juuri niin, ihastui ja rakastui ja nai duunarin..saivat kaksi lastakin, lopulta ei enää kestänyt miehen tyhmyyttä..me muutkin olimme saman huomanneet vaikka muuten mukava mies, erohan siitä lopulta tuli.