Pelkääkö ihmiset lentokoneen laskeutumista?

Kaikkein vaarallisinta on hetki, jolloin pyörät ottaa maahan kiinni. Kai sitä sopii pelätä.

sillä se kone pitäis saada pysähtymäänkin

huvittavaa, kun ihmiset taputtaa just kun pyörät osuvat kiitorataan

pelkää, joku ei.

Itse en. Mieluummin kuolen lentokoneen maahansyöksyssä kuin omissa paskaisissa vaipoissani terveyskeskuksen vihannesosastolla leikattujen määrärahojen uhrina.

että lento alkaa olla ohi. tosin pääkipu ei vielä ihan silloin helpota. muttei ainakaan enää pahene. ja pahin osuus, lasku, on ohi myös.

perkele kun tuntuu että pää räjähtää aina lentokoneessa. siis todella, todella SATTUU!

oletteko yrittäneet opetella/kokeilla eri paineentasaustekniikoita? Vai ovatko limakalvonne niin turvoksissa, että tasaus ei onnistu?

Eihän se paine kivalta päässä tunnu, tosiaan.

Terv. sukeltaja

***

Voisitko ystävällisesti neuvoa näitä erilaisia paineentasaustekniikoita, joita voi käyttää lentokoneessa? Siellähän ei voi esim itse säännöstellä, kuinka julmetun nopeasti tulee pinnalle, niin kuin sukeltaessa; vaan tullaan juuri niin nopeasti maan pintaan kuin pilotti päättää. Ilmailulääkäri ei osannut näitä kikkoja opettaa, mutta kerro sinä sitten toki meille kaikille nämä konstit, kaikki otetaan kiitollisuudella vastaan. Ööö...purukumin jyystäminen ai auta, sen voin jo kertoa.

EIpä siellä penkissä istuessa edes näe mihin muut katselee, ellet itse ole jotain 220 pitkä =)

vaikka yleensä siinä lentokoneen kääntyessä laskuun saatan hiljentyä tai sitä vastoin muuttua todella levottomaksi. Mulla on tukkoiset hengitystiet ja muut pään ilmaröörit, ja erityisesti lentokoneen laskeutumisen aiheuttamat paineenvaihtelut tuntuvat osin todella kovana, pistävänä kipuna erityisesti kulmakarvojen välissä. Ja sit on tietenkin se inhottava korvien paukkuminen, jonka aikana kuulee hyvin vain oman hengityksensä. Veikkaanpa, etten ole ainoa, joka tällaisista oireista kärsii.

Joskus kun kone kaartaa ensin ja lähenee kenttää niin se hiukan "jänskättää".

tekee tyyliin hevosenkengän.



Koskaanhan sitä ei voi tietää mitä tapahtuu.

Yhtä hyvin voisin ajaa kolarin.



Elekääpä turhaan peljätkö;)

Duact auttaa mulla ,ettei satu korviin pyydä resepti lääkäriltä vastaisuusen varalle.

tätä: Duact todella tehoaa.

Joskus toinen korva oli lennon jälkeen vuorokauden aivan tukossa kun flunssa oli pahimmillaan.

pyydä resepti lääkäriltä vastaisuusen varalle.

että lento alkaa olla ohi. tosin pääkipu ei vielä ihan silloin helpota. muttei ainakaan enää pahene. ja pahin osuus, lasku, on ohi myös.

perkele kun tuntuu että pää räjähtää aina lentokoneessa. siis todella, todella SATTUU!

*************

Tiedän täsmälleen mistä puhut. Minulla laskeutuessa myös " pää räjähtää" ja tuntuu kuin saisin ilman puudutusta juurihoitoa poralla yhtä aikaa kaikkiin ylähampaisiin. Korvat on täysin lukossa 3-4 pv. Helvetillinen erittäin kova kipu hellittää kun pääsemme maan pinnan ilmanpaineeseen. Olen käynyt ilmailulääkärillä (joka mm kirjoittaa lentolupakirjoja) ja hän antoi tähän diagnoosin ja tiesi heti mistä on kyse. Voit hankkia vain vahvan kipulääkereseptin ja ottaa niitä jo ENNEN kuin laskeutumisnen ja korkeuden pudotus alkaa. Kipu johtuu siitä, että koneessa olemme kuin noin 3 km vuoristossa, siinä ilmanpaineessa. Jotkut sietävät huonommin ilmanpaineen vaihtelua ja pudotusta. Noh olen vain kiitollinen, ettei siinä hötäkässä katkea verisuoni aivoista..,se vielä pahempi juttu olis..;)))

nousu ja lasku jännittävät kyllä.



Eikös lasku ole se vaarallisin osa lentoa?

oletteko yrittäneet opetella/kokeilla eri paineentasaustekniikoita? Vai ovatko limakalvonne niin turvoksissa, että tasaus ei onnistu?



Eihän se paine kivalta päässä tunnu, tosiaan.



Terv. sukeltaja

pelkään myös nousua, ja pelkään heti, jos tulee ilmakuoppiaakin... Mun osalta on lennot taidettu lentää :(

sillä se kone pitäis saada pysähtymäänkin huvittavaa, kun ihmiset taputtaa just kun pyörät osuvat kiitorataan

mua niiiiiin hävettää. Ihan kuin se kapteeni jollain äärimmäisellä tuurilla onnistuisi saamaan koneen ehjänä maahan. Sit kaikki on iloisia selviytyessään jälleen kerran kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten hengissä.

oletteko yrittäneet opetella/kokeilla eri paineentasaustekniikoita? Vai ovatko limakalvonne niin turvoksissa, että tasaus ei onnistu?

Eihän se paine kivalta päässä tunnu, tosiaan.

Terv. sukeltaja

ei siinä mikään auta enää. nousussa yleensä korvat menee lukkoon. siinä vaiheessa jollain tempuillla voi vielä poksutella niitä auki aina välillä. mutta kyllä ne sen lennon aikana kuitenkin nasahtaa niin lukkoon, ettei siinä enää ole apua kikoista. ja sit alkaa alamäki, eli se kipu hiipiä. siinä sitä sit pyörii kylmässä hiessä penkissä ja tekis mieli vaan karjua tai itkeä tai mitä vaan. toisaalta odottaa laskua, jotta pääsis pois sieltä, toisaalta ei haluais sen ikinä tulevan kun tietää, että korkeutta laskiessa kipu yltyy vielä hirveemmäksi.

Juu en paljoa lentele, en.

mutta kerran lasku kesti niin kauan, että alkoi vähän pelottaa. Muutkin matkustajat hiljenivät ja sammuttivat valot.



Mutta minullakin on muuten noita kipuja ja korvat ovat lukossa joskus parikin päivää.

Lentäminen on kihelmöivän jännittävää, varsinkin lähtö kun kiitoradalla otetaan vauhtia, sitten jylise, tärisee ja selkä liimautuu penkin selkänojaan, sitten noustaan..ihan paras hetki.



Ja olen lentänyt paljon, ja aina olen yhtä fiiliksissä :-).