Koetko joskus iloa toisen epäonnesta?

Joskus on saattanut jonkun törkeästi toimineen ihmisen kohdalla ajatella, että tuolle käy vielä huonosti. Joskus on saattanut jopa ko. ihmiselle huomauttaa siitä, mikä looginen seuraus voi olla.



Sitten jos toiselle on huonosti käynyt, niin ei se kuitenkaan mikään riemun aihe ole. Keskityn omiin asioihin ja siihen, että omat asiat olisivat mahdollisimman hyvin.

En pidä siitä että ihmiset menestyvät. Lähimmille sen suon, mutta en vieraaammille.

Viimeksi nauroin ääneen kun omia lapsiani ylenkatsonut sukulainen joutui viemään oman kakaransa koulukotiin tämän käytyä koulussa opettajan kimppuun.

Kaikkien sellaisten ihmisten epäonnesta iloitsen joista en pidä. Kaikkein paras oli se kun miehen siskon poikaystävä, joka on suurin ääliö mitä maailma päällään kantaa, nolasi itsensä perusteellisesti.



Valitettavasti mun elämässä se menee jostain syystä niin että kaikki epäonni osuu joko itselleni tai sellaisille ihmisille joille oikeasti toivoisin hyvää, kun taas ne joiden epäonnesta tulisin hyvin iloiseksi ovat itse täydellisyyksiä ilman mitään ongelmaa.

Pitäisiköhän teidän ottaa vähän välimatkaa niihin ihmisiin joille epäonnea toivotte? Ehkä sitten vähän helpottaisi?

Eli kyllä, olen ollut vilpittömän iloinen asiasta (asioista). Ei hän kuitenkaan nähtävästi mitään oppinut.

Olen toivonut että vastoinkäymiset opettaisivat törkeälle tyypille jotain.Eli kyllä, olen ollut vilpittömän iloinen asiasta (asioista). Ei hän kuitenkaan nähtävästi mitään oppinut.

oletkos itse oppinut...?

iloitsemaan epäonnesta. Outo kysymyskin.

exäni epäonnesta iloitsen, oikein toivonkin sitä, joskus olen toivonut jopa hänen kuolemaa. Se on hirveä tunne! Tunne josta haluan irti. Olen eronnut tästä saatanallisesta exästäni jo kohta 10v sitten, mutta edelleen näen hänestä painajaisia ja menen ihan kipsiin jo pelkästä hänen nimensä kuulemisesta. Niin kauheat traumat jäi siitä avioliitosta etten ole vieläkään kyennyt normaaliin elämään.

exäni epäonnesta iloitsen, oikein toivonkin sitä, joskus olen toivonut jopa hänen kuolemaa. Se on hirveä tunne! Tunne josta haluan irti. Olen eronnut tästä saatanallisesta exästäni jo kohta 10v sitten, mutta edelleen näen hänestä painajaisia ja menen ihan kipsiin jo pelkästä hänen nimensä kuulemisesta. Niin kauheat traumat jäi siitä avioliitosta etten ole vieläkään kyennyt normaaliin elämään.

paitsi että olen kyennyt normaaliin elämään.

entinen työkaveri meuhkasi melkein päivittäin, kuinka työttömien pitäisi mennä töihin. Hän oli todella törkeä, varsinkin kun meillä oli tuolloin paljon työllistettyjä.

Hän jäi sitten itsekin työttömäksi, ja huomasi, ettei niihin töihin noin vain mennäkään. Olin iloinen - tämä kokemus on tehnyt hänestä huomattavasti siedettävämmän ihmisen.

entinen työkaveri meuhkasi melkein päivittäin, kuinka työttömien pitäisi mennä töihin. Hän oli todella törkeä, varsinkin kun meillä oli tuolloin paljon työllistettyjä.

Hän jäi sitten itsekin työttömäksi, ja huomasi, ettei niihin töihin noin vain mennäkään. Olin iloinen - tämä kokemus on tehnyt hänestä huomattavasti siedettävämmän ihmisen.

exäni epäonnesta iloitsen, oikein toivonkin sitä, joskus olen toivonut jopa hänen kuolemaa. Se on hirveä tunne! Tunne josta haluan irti. Olen eronnut tästä saatanallisesta exästäni jo kohta 10v sitten, mutta edelleen näen hänestä painajaisia ja menen ihan kipsiin jo pelkästä hänen nimensä kuulemisesta. Niin kauheat traumat jäi siitä avioliitosta etten ole vieläkään kyennyt normaaliin elämään.

paitsi että olen kyennyt normaaliin elämään.

Mitä he sitten tekivät? Hakkasivat? Pettivät? Entä oletteko hankkineet jonkinlaista apua? Kuulostaa nimittäin turhan rankalta; eihän noin voi elää.

Työpaikallani on Täydellinen Nainen esimiestehtävissä.

Hän on hoikka, klassisen kaunis, pukeutuu kalliisiin merkkivaatteisiin ja tuo erinomaisuuttaan kiitettävästi esille joka tilaisuuden tullen.Hän katselee nenänvarttaan pitkin "taviksia" ja halveksuu kaikkea mikä on alempitasoista itsensä kanssa. Joskus hänen esiintyessään ja luennoidessaan koko firmalle, toivon salaa että hän päästäisi jättipierun tai kusisi housuunsa, räjähtävä ripulikin huvittaisi minua tavattomasti.

Erityisesti toivon, että hän kännissä tekisi jotain todella repäisevää, viinalle hän on perso mutta ryyppäämistä alaiset harvoin pääsevät näkemään.

Saan mielihyvää kun mieheni lapsi saa nenilleen. On niin koppava ja leuhka likka ja pitää itseään parempana kuin muut. Haukkuu muita rumaksi ja kerjää itse kokoajan kehuja muilta. Kyykyttää vanhempiaan, tai ainakin yrittää ja leikkii ihmisten tunteilla. Nautin suunnattomasti jos hän ei saa tahtoaan läpi tai suunnitelmat menee mönkään.

Mutta vähän hihittelen kyllä. Naapuri, joka aina "leijuu", ei pääse tänä vuonna minnekään reissuun.



Kyseessä siis niin itseään täynnä oleva ihminen, joka kääntää selkänsä kun meikäläinen tulee kohdalle. Kehuu aina matkoillaan ym. Lapsillansa aina uusia vaatteita, leluja lelukaupallinen jne. (lapset on mun lapsen kavereita, joten sitä kautta näen ja kuulen).



Nyt oon syksystä asti seurannut, että sekä mies että muija ovat päivät kotosalla (itse olen vuorotteluvapaalla). Vielä syksyllä oli toiselle naapurille kehunut kuinka ovat lähdössä reissuun, eivät sitten lähteneet. Nyt ovat hiihtoloman kökkineet kotona, vaikka yleensä ovat lomilla jossain reissussa. Taitaa olla rahat loppu, hih.

firmasta (määräaikaisuus). Pääsin heti uuteen aivan ihanaan ja vakituiseen paikkaan. Pahin kiusaaja joutui itse muutama vuosi senn jälkeen lähtemään firmasta huonompiin hommiin ja esimies joka oli juonessa mukana joutui jättämään paikkansa. Tunsin suurta ila tästä uutisesta!

Millaisissa tilanteissa ja mistä asioista olet salaa iloinnut?

Kieltämättä tunsin salaista mielihyvää, kun ystäväni puoliso sai kuulla, että työnsä loppuu. OVat jo vuosikausia lypsäneet yhteiskunnan rahoja siten, että mies pitää kirjat vanhemmillaan, vaikka asuvat oikeasti yhdessä. Kaveri just päätti jättää lähtemättä opiskelemaan, koska ei nyt huvittanut sitten kuitenkaan. Erilaisin tekosyin kohta 35-v nainen ollut koko ikänsä tekemättä mitään, ja elellyt yhteiskunnan tuilla.

Niin ja tietysti valittanut koko ajan kun on vähän rahaa ja kadehtinut jokaista, joka "saa" rahaa enemmän, huolimatta tietenkin siitä, että kyseiset ihmiset käyvät töissä.

Että joo, siinä kohtaa ajattelin, että pääseepähän nyt kokeilemaan sitten ihan tosissaan miltä se työttömän elintaso tuntuu. Ja ehkä jopa saisi sen ison perseensä vihdoin raahattua johonkin oppilaitokseen.

innokas poliitikassa mukana olija syyllisti mua kotona olosta vaikka oli kolme alle kouluikäistä lsta ja piti luuserina. Niin, kun hänen omat lapsensa ovat täysin syrjäytyneitä. Niin, säälin näitä syrjäytyneitä, mutta ukolla osui kyllä pilkka omaan nilkkaan! Niin ja itse pääsin vakituisiin hommiin ja ollut sitä viimeiset kymmenen vuotta.