Oletko muuttanut pois Helsingistä?

Me muutimme työn perässä.

Isoäitini on (oli) syntynyt Helsingissä vuonna 1898 ja koko oman puoleni suku on helsinkiläisiä. Itse asuin 5 vuotta Espoossa ennen kuin 30 vuoden helsinkiläisyyden jälkeen muutimme ensin suomalaiseen 120 000 asukkaan kaupunkiin ja sitten ulkomaille yhteen maailman isoimmista kaupungeista.

Syy on molemmissa tapauksissa yksinkertainen: TYÖ ja sen tekeminen. Jos ei kotikonnuilla ole riittävän hyvää duunia, on muutettava muualle, turha itkeä "turvaverkoston" ja sukulaisten perään. Turvaverkoston saa kyllä luotua muuallakin. Ero ystävistä ottaa toki koville, mutta jokaisen pitäisi kuitenkin pyrkiä elättämään itsensä.

Mä olen paljasjalkanen stadilainen.. tai siis olin :) Aina vannoin että kehä kolmosen ulkopuolelle en ikinä muuta.. sitten rakastuin ja nyt asun Keravalla enkä pois lähtisi. Kaikki palvelut on  mitä tarvitsee, juna menee Helsinkiin vähintään 5 kertaa tunnissa, lasten koulut ja päiväkoti ja harrastukset lähellä ja mikä parasta ei läheskään yhtä paljon mamuja tai juoppoja (narkkareita) kun pääkaupunkiseudulla. (ja en ole rasisti ja mamut eivät minua sinäänsä haittaa mutta totuus on se että kouluissa meno on heidän kanssaan rauhattomamapaa kielivaikeuksien takia ja opettajat joutuvat uhraamaan heidän opettamiseen enemmän aikaa kuin äidinkieleltään suomalaisiin ja näin ollen se on pois muilta oppilailta)

ehkä mä voisin harkita viettäväni eläkepäiviä jossain ydinkeskustan lähellä kun lapst ovat muuttaneet pois kotoa.. mutta siihen ei taida olla varaa :)

Olen asunut elämästäni puolet Helsingissä (3. polven paljasjalkainen) ja muutin lopulta Vantaan ja Espoon kautta rakkauden perässä Kirkkonummelle. Täällä on perhe, talo ja koti ja minut saa takaisin Helsinkiin vain "jalat edellä". Käymme n 1-2 x vuodessa "matkoilla stadissa", eli teatterissa tms ja yövymme hotellissa. Ihan ok mutta on kiva palata kotiin. Kauppareissuja tulee toki tehtyä mutta ne on sellaisia tunnin parin piipahduksia.

Olen Lapin läänistä kotoisin ja muuttanut Helsinkiin alta kaksikymppisenä, asuin siellä melkein 20 vuotta, sitten rakastuin ja muutin Satakuntaan ja menin naimisiin ja sain lapseni.

Minulla on ikävä lappiin ja sitten toisaalta Helsinkiin, Helsinkin on ihana kaupunki, Satakunta taas in aivan perseestä, pahaa puhuvia suvaitsemattomia kuppikuntia riittää. Ja kun olet tullut muualta Satakuntaan, turha odottaa että joku puhuisi sinulle vaikka itse puhuisit ensin.

Mutta onneksi Helsinkiin aina pääsee käymään!!!!

Asuminen on niin kallista. Sen takia muutin pois.

Muutin pois, koska en halunnut että lapseni menee kouluun jossa on yli 70 kansallisuutta edustettuna, ja pihalla myydään huumeita. Kyllä muuallakin on maahanmuuttajia, mutta kuitenkin vain muutamasta maasta (ei tule niin paljon jengitappeluita) ja huumekauppiaat yleensä pysyttelee vähän kauempana. Ja se oli jo vuonna 2000, voin vain kuvitella mitä siellä nyt tapahtuu, kaikki ystäväni ja siskoni myös ovat sieltä pois muuttaneet, jopa ne jotka ovat sinne syntyneet. Ystävättäreni joka oli syntyjään Helsinkiläinen, ja ihan hyvällä omakotitaloalueella ikänsä asunut, sanoi että jo silloin kun hän kävi peruskoulua 80-luvulla, koulun pihalla oli huumekauppiaita. Tunsin 90-luvun alkupuolella erään opettajan Alppilan koulusta, myös hän sanoi että välituntisin on huumekauppiaat porteilla odottelemassa asiakkaita.

Nykyään kun käyn Helsingissä, oksettaa se likaisuus, ja kaikkien kylähullujen paljous, en muuttaisi takaisin missään nimessä, eikä miehenikään.

Muutimme Espooseen Helsingin eteläisestä kantakaupungista. Meillä ei vain ollut varaa tarpeeksi tilavaan kotiin haluamaltamme alueelta. Nyt meillä on ihana talo merenrannalla, mutta kaipaan päivittäin takaisin Helsinkiin. Sinne olemme päättäneet taas muuttaa miehen kanssa takaisin, kunhan lapset muuttavat 5-10 vuoden sisällä omilleen.

Samoilla linjoilla mennään! Muutin poikaystävän kanssa vantaalle töiden perässä(tösin työt helsingissä).Erosin miehestäni ja muutin helsingin keskustaan ja täällä olen asunut koirani kanssa vuoden verran. Itsekin pieneltä paikkakunnalta kotoisin niin kyllä sitä kaipaa takaisin pienempään paikkaan.ei voi minkään :) En vaan tuntenut kotiutuvani helsinkiin,kaikilla tuntuu olevan kiire koko ajan ja luontoa ei juurikaan ole.Yritin" kuulua joukkoon", mutta huomasin nopeasti,ettei tämä ole se paikka missä olen onnellinen. :) nyt suunnittelen muuttavani pois ja hakevani opiskelemaan ensivuoden keväällä. En tuomitse niitä jotka haluaa/tykkää asua helsingissä, en vaan itse viihtynyt ja kerroin siitä teille! ;)

Vierailija kirjoitti:

Mitä siitäkin tulis jos lapset alkais vääntää mie ja sie tai mää ja sää.

No ei se helsinkiläisten lässyttävä puhetyyli ole yhtään sen kummempaa,vielä kamalampaa.Jotkut miehetkin puhuu tyhmällä nasaaliäänellä,niin akkamaista.

Pohdin poismuuttoa Helsingistä lähivuosina kun lapsi aloittaa koulun.

Olen asunut Helsingissä yli 10v ja siinä ajassa paikka on muuttunut valtavasti. Väki on huonoa ja epätervettä. Autoilijat kaahaa etelän ihmisten liikennesäännöillä. Itäkeskuksessa ei suomalaista ihmisitä tule vastaan kuin joka neljäs, jos sitäkään. Tuon paljon rahaa verojen muodossa, en halua antaa niistä tukien muodossa vähempiarvoisille.

Olimme perheeni kanssa joululoman kotiseudulla ja palasimme eilen Helsinkiin. Ensimmäiset vastaantulijat ruokakaupassa oli muuta kuin suomalaisia, tiet suolasta harmaita ja ihmisten välinpitämättömyys huokui.

Vertaistukea kaipaan.

Olen kerran, muutamaksi vuodeksi. Asunnot oli vantaalla halvempia. Nyt toki olen jo vuosia asunut taas helsingissä.

Muutin thaimaahan. On kaikki paljon halvempaa, eikä tarvi skrapata auton ikkunoita.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni parempi paikka lapselle kasvaa. olemme olleet kaikki tähän tyytyväisiä:-)

Me muutettiin Kirkkonummelle kun alettiin suunnitella lapsia, muutettiin sitten takaisin Helsinkiin kun odotin toista lasta.

Lapsettomina Kirkkonummella asuminen ja Helsingissä vielä meni, ei ollut niin nuukaa koska oli kotona. Käytettiin sekä junaa että omaa autoa. Usein tehtiin niin, että mentiin yhdessä autolla töihin ja kotiin. Ja tää toimi vielä aika ok, kun olin äitiyslomalla. Mutta kun esikoinen meni päiväkotiin, niin paletti meni mahdottomaksi. Lapsen päiväkotipäivistä tuli äkkiä tosi pitkiä, kun työmatkoihin meni aikaa ja juniin oli tosi vaikea luottaa. Käytännössä kumpaankin suuntaan piti ottaa aina vähintään yksi aikaisempi kuin se millä pitäisi hyvin ehtiä. Meillä oli melko vapaat työajat, mutta oli kuitenkin palvereita joihin piti ehtiä jne. Auto oli luotettavampi, mutta siihen aikaan Turun motari oli pullonkaula, samoin länäri. Jos vei lapsen päiväkotiin kahdeksaksi, niin 25 minuutin työmatkaan meni helposti 50-60 minuuttia. Me asuttiin Kirkkonummella aikanaan siis viisi vuotta.

Toinen mikä kyllästytti oli, että ihan kaikkialle piti lähteä aina autolla. Omalta kylältä ei löytynyt mitään, naapurikylässä oli kämänen Sale ja ankea k-kauppa.

Laskettiin sitten, että vaihtoehdot oli ostaa toinen suto tai muuttaa lähemmäs töitä. Muutettiin sitten Helsinkiin. Mies pystyi kävelemään töihin, itse kuljin joko bussilla ja pyörällä. Auton kulut on helposti useamman satasen kuussa jos joutuu ajamaan esim 60 kilsan päivämatkaa. No niillä satasilla lyhentää sitten kivasti Helsingin asunnon lainaa. Nyt kun mukulat on teinejä, niin he pystyvät itse kulkemaan harrastuksissa ja menoissaan. Kävelymatkan päässä on kaikki palvelut, lähellä on hyvä ruokakauppa jne.

Meillä lyheni lasten päiväkotipäivät Helsingissä, kun työmatkoihin ei mennyt niin tajuttomasti aikaa, mä muistan vieläkin, että ennen muuttoa Kirkkonummelle mittailtiin niitä työmatkoja ja arvottiin onko oikea liike. No kyllä ne on ihan sujuvia sunnuntaina auringonpaisteessa, mutta ei helvetti huonolla säällä klo 8 maanantai-aamuna jumalattomassa ruuhkassa Turun motarilla.

Muutin Lontooseen. Silloin lähdin uraa luomaan ja Lontoo oli kaikkea sitä mitä toivoinkin ensimmäiset 20 vuotta. Sitten tuli Brexit ja Helsinkiin paluu houkuttaa kovasti.

Kiitos ajatuksista! Hyviä pointteja. Itse pohdin ihan muuta kaupunkia kuin Uudellamaalla, jossa on päiväkoti, koulu, työpaikka ja ei tule tuota jokapäiväistä kulkua Helsinkiin. Se olisi näin yh:na mahdotonta tuo paletti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni parempi paikka lapselle kasvaa. olemme olleet kaikki tähän tyytyväisiä:-)

Me muutettiin Kirkkonummelle kun alettiin suunnitella lapsia, muutettiin sitten takaisin Helsinkiin kun odotin toista lasta.

Lapsettomina Kirkkonummella asuminen ja Helsingissä vielä meni, ei ollut niin nuukaa koska oli kotona. Käytettiin sekä junaa että omaa autoa. Usein tehtiin niin, että mentiin yhdessä autolla töihin ja kotiin. Ja tää toimi vielä aika ok, kun olin äitiyslomalla. Mutta kun esikoinen meni päiväkotiin, niin paletti meni mahdottomaksi. Lapsen päiväkotipäivistä tuli äkkiä tosi pitkiä, kun työmatkoihin meni aikaa ja juniin oli tosi vaikea luottaa. Käytännössä kumpaankin suuntaan piti ottaa aina vähintään yksi aikaisempi kuin se millä pitäisi hyvin ehtiä. Meillä oli melko vapaat työajat, mutta oli kuitenkin palvereita joihin piti ehtiä jne. Auto oli luotettavampi, mutta siihen aikaan Turun motari oli pullonkaula, samoin länäri. Jos vei lapsen päiväkotiin kahdeksaksi, niin 25 minuutin työmatkaan meni helposti 50-60 minuuttia. Me asuttiin Kirkkonummella aikanaan siis viisi vuotta.

Toinen mikä kyllästytti oli, että ihan kaikkialle piti lähteä aina autolla. Omalta kylältä ei löytynyt mitään, naapurikylässä oli kämänen Sale ja ankea k-kauppa.

Laskettiin sitten, että vaihtoehdot oli ostaa toinen suto tai muuttaa lähemmäs töitä. Muutettiin sitten Helsinkiin. Mies pystyi kävelemään töihin, itse kuljin joko bussilla ja pyörällä. Auton kulut on helposti useamman satasen kuussa jos joutuu ajamaan esim 60 kilsan päivämatkaa. No niillä satasilla lyhentää sitten kivasti Helsingin asunnon lainaa. Nyt kun mukulat on teinejä, niin he pystyvät itse kulkemaan harrastuksissa ja menoissaan. Kävelymatkan päässä on kaikki palvelut, lähellä on hyvä ruokakauppa jne.

Meillä lyheni lasten päiväkotipäivät Helsingissä, kun työmatkoihin ei mennyt niin tajuttomasti aikaa, mä muistan vieläkin, että ennen muuttoa Kirkkonummelle mittailtiin niitä työmatkoja ja arvottiin onko oikea liike. No kyllä ne on ihan sujuvia sunnuntaina auringonpaisteessa, mutta ei helvetti huonolla säällä klo 8 maanantai-aamuna jumalattomassa ruuhkassa Turun motarilla.

Me muutettiin Lahteen kun tuli aika hankkia isompi asunto. Noin viisitoista vuotta sitten. Tykätään tosi paljon.