Olen kotiäiti ja itken tunteja päivässä, odotan iltaa

mutta kirjoitukses kuulostaa kipeästi tutulta. Toivottavasti aurinko alkaa paistamaan päivääsi ja löydät ilon elämääsi. Ehkä kannattaisi käydä juttelemassa jollekin, ehkä lääkärissä? Kun ilonaiheet loppuvat, saattaa kuulemma lääkityksestä olla apua jkasamiseen.



Missäpäin asut?

apua ainakin jos haluat niin ehkä neuvolassa vois puhua asiasta? vai miten pieni sun pienin on (mietin että miten usein käyt neuvolassa)



Varmaan joku masennus sulla on päällä jos itkettää jatkuvasti..

tai lääkärissä voi varmaan kanssa puhua, ehkä mielummin myös itse avautuisin siellä kun neuvolassa :)

Hei, hyvä että kerroit tilanteestasi, vaikuttaa että olet pahasti masentunut ja tarvitset apua pikaisesti. Oletko kertonut neuvolassa kuinka paha olo sinulla on? Soita heti huomenna neuvolaan ja pyydä apua, kerro kuinka monta tuntia itket päivittäin, he osaavat auttaa eteenpäin. Tarvitset varmasti ihmisen jolle puhua ja lisäksi masennuslääkkeet voivat auttaa. Voimia sinulle! t. itsekin masennuksen kokenut ja siitä selvinnyt

Onhan noita tahoja.

Ota yhteys MLL:ään ja kysele sieltä.

Laita kauppoin seinälle ilmoitus että halutaan lastenhoitoapua. Siellä on usein jopa vastailmoituksia että lastenhoitoapua tarjolla. Opiskelijat yms.

Pääset vaikka käymään lenkillä tms.

Ette ilmeisesti pääse kolmen kanssa liikkumaan minnekään? Olis hyvä käydä puistoissa yms. Siellä niitä muitakin mammoja tapaa.

Tsemppiä nyt kuitenki!

on pieniä saa seuraa toisista pienten lasten äideistä. Vanhempasi kuulostavat aika kylmiltä; ehkä kannattisi kertoa tuntemuksistasi kuintekin heille?

Masennus eli depressio on mielialahäiriöiden (ICD-10 F3) ryhmään kuuluva psykiatrinen sairaus. Sitä luonnehtii koettu ja usein muillekin nähtävissä oleva apeuden, melankolian, alavireisyyden ja toivottomuuden tila. Masennus usein häiritsee sosiaalista kanssakäymistä ja alentaa elämänlaatua. Masennukseen liittyy monesti myös erilaisia somaattisia oireita, kuten kipua, fyysistä voimattomuutta ja unettomuutta. Masennukseen liittyy usein myös itsetuhoisuus tai itsetuhoiset ajatukset. Masennusta ei pidä kuitenkaan sekoittaa suruun eli elämän traagisia tapahtumia seuraavaan ei-patologiseen reaktioon.



Masennus on varsin yleinen sairaus, sillä arviolta noin 5–6 % suomalaisista kärsii masennuksesta



Masennuksen keskeinen oire on vakava ja pitkäkestoinen mielialan lasku. Tämän lisäksi esiintyy tarmon ja toimeliaisuuden puutetta.



Masentuneen kyky nauttia asioista ja tuntea niihin mielenkiintoa on heikentynyt ja pienikin ponnistus johtaa uupumukseen. Kyky nauttia asioista ja tuntea niihin mielenkiintoa on heikentynyt.



Masennukseen saattaa liittyä myös itsetuhoisuutta ja ajatuksia tai puhetta kuolemasta tai itsemurhasta. Lisäksi masentuneella voi olla perusteettomia tai kohtuuttomia itsesyytöksiä, ruokahalun muutoksia, unettomuutta tai liikaunisuutta sekä keskittymiskyvyn ja muistitoimintojen heikkenemistä. Lisäksi saattaa esiintyä arvottomuuden tunnetta, ärtyneisyyttä, itkuisuutta tai vaikeuksia itkeä, vähentynyttä seksuaalista mielenkiintoa ja aktiivisuutta, painon muutoksia, päänsärkyä, vatsavaivoja ja epämääräisiä kipuja.



Soita terveyskeskukseen, mä paranin masennuskoulun avulla ja pidä huolta itsestäsi.

sä olet masentunut ja yksinäinen. Ehkä sun pitäs alkaa käymään lasten kanssa jossain perhekahviloissa tai muissa vastaavissa missä sinä ja lapset saisivat ystäviä. Tiedän kyllä miltä susta tuntuu,koska itekki olen yksinäinen eikä hirveästi kavereita. Ja on varmasti rankkaa, ku on 3 lasta ei varmasti jää hirveästi itelle aikaa..En osaa oikein neuvoa sua, mutta tiiän kyllä miltä susta tuntuu :) tai voiko olla mahollista, että laitat lapset hoitoon ja meet töihin? Jos siis kaipaat jotain muuta kuin sitä lapsenhoitoa ...

Tunnistan tuosta vähän itseäni vuosi sitten, mutta en todellakaan itkeskellyt tuntikausia. Sinulla on varmaan masennus, tai sitten olet vaan epätoivoinen ja todella, todella väsynyt.



Tiedätkö, olet paras äiti lapsillesi, mutta he haluaisivat silti iloisemman äidin. äidin joka iloitsisi heistä. Heidän vuokseen hakisin sinuna apua!



Minä sain keskusteluapua, ja pidin sitä etukäteen jotenkin ihan turhana. Mutta siellä käytyäni tulin aina jotenkin kevyemmin askelin kotiin, ja elämä tuntui aina vähän helpommalta.



Pyydä miestäsikin pohtimaan, miten voisitte saada apua sinulle. Oletko tutustunut lastesi kautta keneenkään, ehkä kun he kasvavat niin saat kavereita heidän kavereidensa perheistä. Ei ehkä ystäviä välttämättä, mutta kavereita. Äidit tykkäävät avautua toisilleen, kun hiukankaan tutustuvat :)

Pelkään että ajattelevat että "mitäs teit lapsia, itsepä olet tuohon tilanteeseen itsesi saattanut".



Tai että "kyllä sun nyt pitäisi jaksaa, jaksaahan kaikki muutkin".



Tai että "oma vika että olet yksinäinen, sä taidat olla aika vastenmielinen ihminen".



Tai että vievät lapset pois.



Näiden pelkojen takia en ole kenellekään puhunut ja vaikea kuvitella että neuvolaan menisin. Ennemmin sitten varaan vaikka yksityiselle lääkärille ajan.



Kun voin huonosti enkä jaksa olla lapsille läsnä tulee syyllisyyttä ja häpeää, että olen paska äiti ja pilaan lapseni. Tämä on jo aika paha kierre.



ap

ap

saat muuta ajateltavaa ja ihmisiä ympärillesi ja mökkihöperyydestä lähtöisin oleva masennuksesi alkaa vähitelleen hälvetä. Sinun paranemistasi odotellessa lapsesikin saavat päivähoidossa kokemuksia myös järjissään olevista aikuisista ja oman ikäisistään lapsista, mikä ainakin noille vanhemmille lapsillesi täytyy olla jo ihan varteenotettava juttu, kun ovat selvästi jo yli 3-vuotiaita.



Ei se kotiäitiys aina ole hyvä juttu.

Niin hullulta kuin se kuulostaa, nyt sinun on helpompi hakea apua, kun tilanne on noin huono. Mene lääkäriin, myös julkinen käy. Masennus on niin selvä, että saat varmasti apua. Vaikka lääkäri ei paljon muuta pysty antamaan kuin pillereitä, ne auttavat pahimman yli niin, että olet taas oma itsesi.



Kun olet ensin hakenut apua lääkäristä, sitten voit alkaa miettiä, millä muilla tavoilla korjata tilannettasi. Koeta muistaa, että lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden, eikä kaiken tarvitse olla täydellistä.



Ovatko kaikki neljä isovanhempaa ole yhtä haluttomia auttamaan? Yleensä löytyy ainakin yksi sukulainen, joka on valmis muuttamaan omiasuunnitelmiaan ja hoitamaan lapsia, kun kysymys todella tulee eteen. (Meillä ainakin näin kävi eron jälkeen. Isoäiti käytännössä asui pitkään meillä.) Tärkeää auttajien kannalta on, että he eivät joudu hoittamaan sinua, vaan pelkästään lapsia, ja että avun määrästä (suurestakin) sovitaan eikä se ole vuodesta toiseen jatkuvaa suunnittelematonta kriisinhoitoa. Siksi sinun pitää ensimmäiseksi huolehtia itse itsestäsi.

Ja missä asut? Mä kaipaisin kaveria.



Laita vaikka tänne anonyymi sähköpostiosoite niin aloitetaan meilata.

hae apua mielenterveystoimistosta tai tk:sta. sitten soita kunnalle/kaupungille ja pyydä kodinhoitajaa.



ota lapsesi ja mene perhekerhoon tms, jossa voit jutella toisten äitien kanssa. kaikki äidit ovat välillä väsyneitä.



anna lasten touhuta, laita dvd:t pyörimään ja huilaa.

kun olet yksin kolmen kanssa. Ja tosi tyhmiä muuten ovat isovanhemmat. En ymmärrä ollenkaan, meillä suomalaisilla olisi niin paljon opittavaa yhteisöllisyydestä ja lähemmäisenrakkaudesta. Mihin se on oikein kadonnut ? Monissa muissa maissa, jopa naapurissa Virossa, isovanhemmat ovat tiivis osa lasten elämää. Uskon, että kulttuureissa, joissa näin on, on vähemmän masennusta.



Masennuksesi johtuu yksinäisyydestä. Eivät lapset korvaa aikuista. Nyt tarvitset apua, menetkö vaikka yksityiselle ? Oletko puhunut miehellesi ? Muuten, jos olisin sinä, laittaisin kaksi lasta hoitoon päiväkotiin, vaikka 6 tuntia päivässä. Siinä syntyisi päivärytmi - viet lapset, haet lapset, ja käyt nuorimmaisen kanssa vaikka kerhoissa. Äläkä välitä tuomitsijoista.

Tuossa tilanteessa kotiäitiys ei tosiaan kuulosta parhaalta vaihtoehdolta.

Minä olen kotona kahden lapsen kanssa ja aloitin kuukausi sitten masennuslääkityksen, ja nyt tuntuu jo paremmalta. Ei minulta kukaan mitään kysellyt tai kyseenalaistanut äitiyttäni, vaan minulle pikemminkin sanottiin, että ei ole lapsille hyväksi jos äiti on masentunut ja uupunut, että sinut täytyy nyt saada itsesi ja lastesi takia kuntoon! En edes tajunnut, kuinka sumussa päivät menivät ja kuinka väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen olin, ennen kuin nyt kun olen syönyt masennuslääkettä ja olen alkanut löytää vanhoja iloja takaisin elämääni. Kevään tulokin piristää ja tulevaisuus näyttää valoisammalta.



Tarvitset myös omaa aikaa, voisitko edes kerran viikossa saada vaikka ostamalla lastenhoitoapua pariksi kolmeksi tunniksi niin voisit tehdä jotain, mistä tykkäät? On tärkeää saada olla välillä itsekseen ilman vaatimuksia ja tehdä sellaisia juttuja, mistä nauttii. Käy vaikka lenkillä, uimassa, shoppailemassa, kampaajalla tai kirjastossa ihan rauhassa.



Kauhean tunnekylmää isovanhemmilta sanoa noin, että ovat omat lapsensa hoitaneet. Takuulla saivat itse lastenhoitoapua edes silloin tällöin kun omat lapsensa olivat pieniä!

missä asut tai haluatko laittaa tänne s-postiosoitteesi jotta voin kirjoittaa sulle?

Masennukseen. Kyllä joskus on hyvä vaan myöntää, ettei jaksa yksin.

Mulle srk- perhekerhot on henkireikä, sinne on päästävä vähintään kerran viikossa. Esikoinenkin tykkää käydä siellä, mutta etenkin äiti. :D En ole nähnyt siellä kenenkään äidin yksikseen istuvan, kyllä kaikki juttelevat jonkun kanssa ta sitten hoitavat vauvaansa tai taaperoaan. Mulla on vauva ja leikki-ikäinen, isompi siellä leikkii onnessaan uusilla leluilla ja vauvallekin löytyy aina syli, jos haluan käydä vessassa tai juoda kahvikupin rauhassa.