vielä äidiksi 39v? (tai 40v)

tämä kyllä vähän hillitsee intoa :(



Tiedän siis itsekin useita jotka ovat saaneet esim. 42v ihan terveen lapsen, mutta jos riskiluku on tuota luokkaa niin silloin pitää jo harkita. En ehkä kykenisi down-lapsen kanssa pärjäämään koska on jo pieniä lapsia ennestään eikä tukiverkostoja laisinkaan. Terveiden lasten kanssa siis pärjäisin, mutta tervettähän ei noin vain "tilata".

Yritystä tosin takana 3 vuotta.

Ikäeroa neljännen ja viidennen välillä on kuusi vuotta. Hyvin meni kaikki. En päässyt lapsivesipunktioon, mutta terveen lapsen sain.

joka 25 vauva on down tossa iässä

eli ei sentään joka 25. lapsi down vaan joka 82. lapsi.

Mutta ystäväpiirissä on paljon pariskuntia jotka ovat 40+ iässä saaneet vauvan. Osa iltatähden, osa ensimmäisen. Kaikilla on mennyt raskaudet ja vauva-aika hyvin. Toki siinä iässä yövalvomiset on raskaampia kuin parikymppisenä, mutta toisaalta kärsivällisyyttä ja elämän kokemusta löytyy enemmän.

Eli siitä vaan.

Tuskin kadut jos lapsen vielä teet. Mutta voit hyvinkin katua jos et.

Miten jaksat 15 vuoden päästä murrosikäisen kanssa... Varmana jaksaisit pikkulapsivaiheen nyt, mutta se on nopeasti ohi. Entä kun olisi aika olla isoäiti, missä kunnossa olet silloin? Entä jos lapsella onkin vamma, aborttia vain kehiin? Entä jos vamma ei ole down vaan jokin tuntemattomasta syystä johtuva ja ilmenee vasta raskauden loppuvaiheissa/synnytyksessä/vuoden päästä ? Todennäköisyys ei välttämättä korkea, mutta mietittävä myös.

Vaikeampia ne oli esikoisen vauva-aikana. - 5

Nykyajan 40-50-vuotiaat naiset on aika mainiossa kunnossa, eikä varmasti jaksamisen kanssa ole ongelmaa, siis tyyliin ettei lasta jaksaisi hoitaa. Ei siinä neljänkympin taitteessa mitään romahdusta tapahdu... Jos sullon pieniä lapsia muutenkin, niin ei kun samaan putkeen vaan vielä yksi. Itsekin aloin päälle kolmekymppisenä lasten teon, ja viimeisen puristin, kun just olin täyttänyt 40. Nou problem.

Itse sain ensimmäiseni 32-vuotiaana ja toisen 40-vuotiaana. Kaikki ei mennyt raskaudessa hyvin, sillä pikkukakkonen syntyi pikkukeskosena, mutta on nyt puhelias, pian 2 vuotta täyttävä hurmuri. Mitään keskosvaurioita (sydänvka, keuhkovauriot, aivovauriot) hänellä ei ole havaittu.

Kaikki hyvn siis. Oma jaksaminen oli yövalvomisten kanssa kyllä koetuksella, mutta nyt jaksan niin hyvin kuin nyt pikkulapsiperheessä jaksellaan:)

Kaiken alusta aloittaminen on kyllä jossain vaiheessa kauhistuttanut, samoin oman iän miettiminen, mutta painan näitä ajatuksia villaisella.

Äitini oli 42, ja isäni 48. Työkaverini äiti oli 44v, ja parhaan ystäväni äiti oli 43.

Kunnasta riippuu, minkä ikäisenä pääsee ilmaiseen lapsivesipunktioon, yksityisellehän pääset minkä ikäisenä tahansa. Punktio ei kyllä ole mikään mukava kokemus ja lisää keskenmenoriskiä, mutta jokainen päättää kohdallaan, mihin seulontoihin osallistuu. Omassa kunnassani otettiin aluksi verinäyte, jonka perusteella suositeltiin tarvittaessa punktion tekemistä.

Itse sain juuri terveen pojan ja ikää on 42v, raskaus meni hyvin ja synnytys myös. Edellinen synnytys 35v:nä olikin sitten jo hankalampi.

35 esikoisen syntyessä, iltatähden syntyessä olin täyttänyt 42. Ainoa ongelma raskaudessa oli että neiti meinasi ensin tulla peruuttamalla ulos (teki kuperkeikan sitten vähän ennen laskettua aikaa). Ja olin muuten aika väsynyt. En halunnut punktioita keskenmenoriskin vuoksi, luotin siihen että Downia pahemmat ainakin näkyisivät ultrissa.



Tyttö täyttää kohta 10 ja uhmaikä alkaa muuttua murrosiäksi.