Te, jotka olette sitä mieltä, että lapset on elämän tarkoitus,

Ei ole minun asiani täyttää aikuisten lasteni elämää minun mielestäni merkityksellisillä asioilla.



Voin kyllä kertoa, mikä minulle oli tärkeää: he.

jos lapset on elämän ainoa sisältö. Ihmisen pitäisi silti jatkaa omaa elämää, vaikka on lapsia. Muuten jää ihan tyhjän päälle, kun lapset muuttavat pois kotoa. Elämä jatkuu, vaikka lapselle kävisikin jotain vakavaa. Ihmisen onnellisuus ei voi olla kenenkään muun varassa. Tietysti lapset ovat usein tärkeintä elämässä, mutta lapset EIVÄT ole se elämä. Ihan samalla tavalla kuin ei aviomieheenkään pidä ripustautua ja pistää elämäänsä tämän varaan, ei pidä lastenkaan varaan.

Mulla meni niin päin, että kun lapset syntyivät, sitten vasta koin, että elämäni tarkoitus on huolehtia parhaani mukaan noista viattomista, itse tähän maailmaan hankkimistani jälkeläisistäni. Eli en ennen sitä ajatellut olemassaoloni olevan siitä kiinni, lisäännynkö vai en. Ihan yhtä hyvä elämä voisi olla ilman lapsiakin, mutta nyt lapseni saatuani, en vaihtaisi pois päivääkään! En aio omia lapsiani painostaa hankkimaan lapsia asap, tai ylipäätänsä ollenkaan. Tärkeintä, että ovat mahdollisimman onnellisia valintojensa kanssa.

jos lapset on elämän ainoa sisältö. Ihmisen pitäisi silti jatkaa omaa elämää, vaikka on lapsia. Muuten jää ihan tyhjän päälle, kun lapset muuttavat pois kotoa.

Silloin kun on monta pientä lasta, niin he yksinkertaisesti ovat elämän tärkein sisältö. Oma elämä nivoutuu koko perheen elämään. Lasten kasvaessa asetelma muuttuu, tietenkin. Saneleehan sen jo ihan arkinen ajankäyttö ym.

jos lapset on elämän ainoa sisältö. Ihmisen pitäisi silti jatkaa omaa elämää, vaikka on lapsia. Muuten jää ihan tyhjän päälle, kun lapset muuttavat pois kotoa.

Silloin kun on monta pientä lasta, niin he yksinkertaisesti ovat elämän tärkein sisältö. Oma elämä nivoutuu koko perheen elämään. Lasten kasvaessa asetelma muuttuu, tietenkin. Saneleehan sen jo ihan arkinen ajankäyttö ym.

jos tosiaan on monta pientä lasta. Äkkiä ne kuitenkin kasvavat, enkä millään jaksa uskoa että esim. ala-asteikäiset olisivat enää jonkun elämän koko sisältö. Eikä ne pienemmätkään lapset estä jatkamasta vaikka jotain omaa harrastusta tai tekemistä. Tarkoitin oman elämän jatkamisella sitä, että ylläpidetään niitä omia kiinnostuksenaiheita ja/tai harrastuksia sen verran minkä pystyy, että elämässä on muutakin sisältö kuin ne lapset.

ainoa tärkeä tai sisältöä tuova asia elämässä tai, että ilman lapsia ette olisi mitään, tai että vasta lasten myötä olette saavuttaneet jotain, niin neuvotteko myös lapsianne alkamaan lisääntymään heti kun sukukypsyys saavutetaan ja tekemään niin monta lasta kuin vain voi saada? Muutenhan heidän elämänsä on tyhjää ja sisällötöntä, jos mikään muu asia ei tuo merkitystä elämään?

Etkö tehnyt eilenkin aloituksen tästä samasta aiheesta? Onko sulla jokin ongelma tämän asian kanssa?

voitteko linkittää sen tänne? Kiitos! ap

totuus. Se sopii mulle ja on mun juttu. Mutta mun lapset saa tehdä omat johtopäätökset. Kuten myös ystävät, sukulaiset ja naapurit.



Koitan myös välttää elämässä mustavalkoisten johtopäätösten tekemistä. Tätä suosittelen kaikille :D



t. 7 tuhatta

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1581727/tunnetko_saa…

Mulle lapset on elämän tärkeintä mutta ei elämän tarkoitus. Jos heitä ei olisi tullut tehtyä niin luultavasti eläisin yhtä tarkoitusrikasta elämää. vaikuttaisin amnestyssä tai maan ystävät ry:ssä. suuntaisin elämäni ehkä maan hyväksi.

Ilman lasta elämä olisi kyllä aikamoista paskaa. Lapsi on ainoa, joka oikeasti tuo iloa elämään ja tekee arjesta onnellista. Ilman näitä onnellisia pieniä asioita olisi vaan niitä isoja ongelmia; rahahuolia, oikeudenkäynnin odotusta, läheisen toipumista vaikeasta sairaudesta, sukuriitoja... ei sitä jaksaisi.



Vaikka lapsi on elämäni keskipiste ja suuren onnen lähde, ei se tarkoita etteikö minulla olisi muutakin elämää. On mukava työ jossa viihdyn, on vähän harrastuksia joita voin harrastaa myös lapsen kanssakin ja kotona. Teen paljon samoja asioita kuin ennen lapsensaantiakin, paitsi niitä jotka eivät enää kiinnosta (esim. baarissa ja leffassa käynti, turha shoppailu).

Ihmisen elämän tarkoitus on nimenomaan yhteiseloa omien rakkaiden ihmisten kanssa (perhe, ystävät, sukulaiset). Se on se tärkein elämänsisältö, vaikka on tietysti paljon muutakin. Toivoisin niin että suomessakin olisi lämpimämpi perhe- ja sukukeskeinen kulttuuri.

että lapset on elämän pippuri ja suola, ainakin minulle:) Muitakin asioita toki elämääni kuuluu.



Jos ei ole lapsia, elämässä on sitten muuta sisältöä. Elämää on aina arvokasta ja elämisen arvoista.

Lapset etsii oman polkunsa.

Kyllä ne lapset kuulkaa kasvaa aikuisiksi, ja lähtevät perustamaan omaa kotia ja elämää. Senjälkeen ollaan taas elämän tarkoitusta ja mieltä etsimässä. Lapset ovat lainaa.

No kyllä minä toivoisin lapsenlapsia heti kun lapsi on sukukypsä, mutta pikkusen kannattaa silti elämää ensin katsella koska lapsissa on kiinni 18 vuotta eikä sen jälkeen jaksa enää bilettää :D. Bilettäminenkin on hauskaa, kaikki omalla ajallaan.

Tyhjä olo kun lähtivät omaan kotiin. Itkettää. Eikä koskaan palaa ne ajat takaisin. Ymmärrän hyvin lapsettomien tuskan vaikka itsellä niitä on ollutkin.

Onhan se eri asia että onko lapset koko elämän sisältö, tai onko lapset tärkeintä elämässä. Kyllä mulla on elämässä muitakin tärkeitä ihmisiä, harrastuksia ja jopa työ, ihan se oma elämä, eli sisältöä on, mutta jos tärkeysjärjestykseen pitää laittaa, niin lapset on aina ykkönen, iästä viis, yhtä tärkeä on aikuinen lapsikin eli rakas. Sitten kun tulee lapsenlapsia, on nekin tärkeitä ja rakkaita, mikäs sen parempaa.

Ja kyllä, suosittelen lapsilleni että tekevät lapset nuorena, ei sen takia että elämä olisi tyhjää ja merkityksetöntä ilman lapsia, vaan sen takia että hekin saisivat nauttia vanhemmuudesta nuorena, ja minä ja mieheni saataisiin nauttia isovanhemmuudesta mahdollisimman kauan, saattaisi jopa minun vanhempani olla elossa, siihen on mahdollisuudet kun tyttäreni on jo aikuinen ja äitini vasta vähän yli 60v. Ja tyttäreni aikookin muutaman vuoden päästä tehdä lapset kun saa opinnot valmiiksi ja löytää työpaikan.

Enkä kyllä ymmärrä sitä mitä ap tarkoittaa että lapsia pitäisi tehdä niin paljon kun tulee, ei se elämä siitä merkityksellisemmäksi muutu onko lapsia yksi vai kymmenen, se että on edes se yksi on tarpeeksi iso muutos elämässä.

Vierailija kirjoitti:

jos lapset on elämän ainoa sisältö. Ihmisen pitäisi silti jatkaa omaa elämää, vaikka on lapsia. Muuten jää ihan tyhjän päälle, kun lapset muuttavat pois kotoa. Elämä jatkuu, vaikka lapselle kävisikin jotain vakavaa. Ihmisen onnellisuus ei voi olla kenenkään muun varassa. Tietysti lapset ovat usein tärkeintä elämässä, mutta lapset EIVÄT ole se elämä. Ihan samalla tavalla kuin ei aviomieheenkään pidä ripustautua ja pistää elämäänsä tämän varaan, ei pidä lastenkaan varaan.

Sinun lastasi ei ilmeisesti ole mikään vakava kohdannut, muuten et sanoisi noin.  Ainoastaan sellainen ihminen, joka luulee olevansa kaikkitietävä, voi sanoa noin.

Ei tuo ole mielipideasia että lasten kasvattaminen on elämän pääasia. Se on ihan biologinen fakta. Jos ei ole lapsia niin ei ole elämää.