Lue keskustelun säännöt.
YH-äiti + 2 lasta ei vaan kelpaa miehe(i)lle kokonaisuutena :(
12.03.2012 |
Olen eronnut kolme vuotta sitten, minulla on 5-ja 9-vuotiaat lapset.
Ketään en ole hakemalla hakenut, toki sellainen tietynlainen kaipuu parisuhteeseen on ollut mutta yksinkin olen ollut ihan onnellinen. Tunnen ja tiedän hyvin reviirini ja minusta tuntuu oudolta ajatella että muuttaisin miehen kanssa saman katon alle, johtuen varmasti siitä, että olen eron jälkeen ollut vähän kaikessa vähän hukassa ja pihalla, nyt vasta huomaan että hiljaalleen alan löytää itseäni ja elämään selkeyttä ja saamaan asioita kuntoon.
Seurustelin vuoden baarissa tapaamani miehen kanssa vuosi sitten. Meillä oli ihana vuosi vaikka koko ajan me toisaalta tiesimme ettei meillä ole tulevaisuutta: hän ei halunnut enää normaalia perhe-elämää (hän oli minua vanhempi, lapset jo vanhempia) vaan hänelle olisi riittänyt ns. lapseton seurustelu joka taas sitten ei ole sitä mitä haluan: haluan perheen, ehkä lapsiakin. En tietenkään heti mutta edes joskus. Toisaalta minua ehkä loukkasikin se ettei tämä mies ollut valmis tutustumaan lapsiini tai halunnut minun tutustua hänen lapsiinsa vaan vietimme aikaa aina kun olimme molemmat ilman lapsia.
Ympärillä olen sitten taas huomannut että on sellaisiakin miehiä jotka haluavat tutustua naisen lapsiin ja olla ns. heti siinä normaalissa arjessa mukana, ottaa sen ns. koko paketin.
Nyt neljä kuukautta sitten tapasin mukavan oloisen miehen. Lapseton, tosin eronnut vuosi sitten pitkästä parisuhteesta jossa ollut isäpuolena - ja nauttinutkin siitä mutta kärsinyt tämän takia erosta aika paljonkin.
Olemme tapailleet, meillä on aina todella mukavaa yhdessä, seksi luistaa, voidaan jutella mistä asiasta tahansa ja puhutaankin elämästä ja asioista paljon. Pieniä "vaikeuksiakin" on ollut, lähinnä molempien entisten elämien haamuja joita ollaan sitten yhdessä käyty läpi...ja päätetty jatkaa seurustelua. MUTTA jotenkin minua jälleen kerran arvelluttaa ja loukkaakin toisaalta se ettei tällä miehellä ole mitään kiinnostusta lapsiini, ei missään muodossa tutustua heihin tai jotenkin rivien välistä on luettavissa että sitä tuskin tapahtuukaan..ainakaan ihan lähiaikoina. Näemme kun minun lapset ovat exällä, ainoastaan silloin ja sen rytmin mukaan. Pari viikkoa sitten pyysin häntä viikolla ihan kahville mutta hän piti sitä aivan mielettömänä ajatuksena, aivan hulluna päähän pistona, eikä hän siis tullut.
Olen siis varmaan taas tavannut miehen jonka en saa sitä tulevaisuutta jonka haluaisin. Toisaalta itsekään en ole valmis tällä hetkellä muuttamaan vielä yhtään mutta se että toinen olisi kiinnostunut edes meidän elämästä tai koko paketista, antaisi luottamusta siihen yhteiseen tulevaisuuteen - jota muuten pidän ihan mahdollisena.
Onko se sitten niin että miehen kiinnostuksen tietää siitä miten hän suhtautuu naisen lapsiin? Vai hätäilenkö? Katsonko tilannetta rauhassa eteenpäin? Olemme tästä jutelleet, suoraan en ole kysynyt kun en halua toisaalta pilata muuten hyvää juttua sellaisella ns. asioiden ja tulevaisuuden jankkaamisella (en pidä siitä itsekään) Pitäisikö vaan nauttia tilanteesta nyt ja katsoa mitä tulevaisuus tuo? Koska nytkin on hyvä, toisaalta. Tai ainakin paljon hyviäkin asioita.
Miksi toiset miehet sitten ovat heti valmiita tulemaan mukaan siihen perheen elämään? Onkohan mussa vika?
AUTTAKAA - aikuisena parisuhdeasiat on vaan niiiiiiiin vaikeita :( Välillä tuntuu jopa että sinkkuna olisi niin paljon helpompaa. Ja koska minulla on nyt jo toinen tämänkaltainen mies niin alan oikeasti uskoa että se onkin vika jotenkin minussa :(
Kommentit (44)
...joten sikäli olen jäävi kommentoimaan, mutta kommentoin silti.
Herkkä tilannehan tuo on eikä mieheltä tietenkään voi "isyyttä" edellyttää. Kuten ette teekään. Itse näkisin kuitenkin niin, että kun saman katon alla asutaan, niin lapsesta/lapsistakin pitää jonkun verran vastuuta ottaa. Ei ole lapselle oikein, jos hänellä on millään lailla tunne, että joku vieras asuu hänen kotonaan tai että mies joka siellä asuu, ei olisi hänen asioistaan kiinnostunut. Joku teini-ikäinen jo asioita tajuaa, muttei alle 10-vuotias. Ei lapsi käsitä, että miten mies voi olla äidille kovin tärkeä ja päin vastoin, mutta sitten lapsen ja miehen suhde ei ole yhtään läheinen.
Tässä tullaan mielestäni juuri siihen "koko paketti -ajatteluun". Vaikkei lapsille isä tarvitse olla, niin silti aikuiselle kuuluu lapsista kyllä vastuu, mikäli saman katon alle on muutettu. Ei voi olla lapsen kehityksen kannalta hyvä, että hänen kotona asuu millään lailla ulkopuoliseksi tai ei-luotetuksi/rakastetuksi koettu ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos itsellesi kommentistasi! Aika lailla samoin on meillä, ei mies juuri ota osaa lapsen hoitoon. Tosin lapsikin on jo 9, että eipä tuossa kamalasti hoitamistakaan ole. Mies aittaa kyllä ruokaa, siivoaa, pyykkää ja muutoin hoitaa taloutta (ja siinä sivussa luonnollisesti lapsen jälkiä), mutta noin muutoin lapsi on minun vastuullani silloin, kun ei ole isänsä luona. Itselleni tämä on ihan ok (koska enhän minä mitään lapsenvahtia ottanut... ;) no vitsi vitsi!) On kyllä joskus myös ollut "lapsenvahtinakin", jos mulla on ollut menoa, mutta tosiaan, ei tuossa paljon kaitsemista ole, kunhan on ollut aikuisena paikalla, huolehtinut ruoan pöytään yms. Ei kai auta kuin keskustella asiasta miehesi kanssa. Ei olettaen, vaatien, korkeintaan kainon toiveen esittäen, että voisiko hän niinä aamuina, kuin hänen päiviinsä parhaiten mahtuu, ottaa asiakseen hoitaa tuon kuskaamisen, olettaen luonnollisesti, että laitat aamulla valmiiksi kaiken mukaan otettavine vaatteineen yms. Mies voisi hyvinkin olla jopa otettu, kun haluat jakaa vastuuta, ehkä hän ei ole arvannut tulla väliin, jos et "luota" hänen lapsenhoitotaitoihinsa tms...? Ei tuosta kysymisestä ainakaan mitään harmia pitäisi koitua!
mies viettää kyllä aikaa lapsen kanssa, siis pelaavat pelejä, rakentavat legoilla, juttelevat, käyvät kävelyllä tms. ilmankin että minä olen läsnä, mutta siis tarkoitin, että en osaa olettaa, että hän näin tekisi, toisin kuin saatoin tehdä vielä lapsen isän kanssa ollessani. "Minä menen nyt salille, tuun parin tunnin päästä, moikka!" Ei, kyllä minä huolehdin lapsen asiat, ellei erikseen toisin sovita, erikoistapauksissa. Mutta mitään säännöllistä harrastusta en ole osannut aloittaa (vaikka tästäkin mies sanoi, että hän voisi kyllä olla lapsen kanssa, jos haluan alkaa harrastaa jotain), ehkä tämä juttu on oman pääni sisäinen, ehkä munkin pitäisi vaan keskustella asiasta vielä miehen kanssa. :)
Vaikkei lapsille isä tarvitse olla, niin silti aikuiselle kuuluu lapsista kyllä vastuu, mikäli saman katon alle on muutettu. Ei voi olla lapsen kehityksen kannalta hyvä, että hänen kotona asuu millään lailla ulkopuoliseksi tai ei-luotetuksi/rakastetuksi koettu ihminen.
Itse haluaisin kasvattaa lapsen sellaisiin arvoihin, että aikuinen on läsnä ja lapsi voi luottaa aikuiseen. Siksi pohdinkin sitä, että miten luottamus syntyy, jos mies ja lapsi eivät tee mitään yhdessä. Lapseni (täytti juuri 4v) oli muuten juuri sairaana pari päivää ja mies hoisi yhden päivän, kun olin itse töissä. Lapsi oli katsonut lastenohjelmia n. 9h. :/ Ja kyseessä oli se "yksi kuumeeton päivä" ennen päiväkotiin menoa, eli oli jo ihan hyvässä kunnossa.
t: 43 (?)
Kiitos itsellesi kommentistasi!
Aika lailla samoin on meillä, ei mies juuri ota osaa lapsen hoitoon. Tosin lapsikin on jo 9, että eipä tuossa kamalasti hoitamistakaan ole. Mies aittaa kyllä ruokaa, siivoaa, pyykkää ja muutoin hoitaa taloutta (ja siinä sivussa luonnollisesti lapsen jälkiä), mutta noin muutoin lapsi on minun vastuullani silloin, kun ei ole isänsä luona. Itselleni tämä on ihan ok (koska enhän minä mitään lapsenvahtia ottanut... ;) no vitsi vitsi!) On kyllä joskus myös ollut "lapsenvahtinakin", jos mulla on ollut menoa, mutta tosiaan, ei tuossa paljon kaitsemista ole, kunhan on ollut aikuisena paikalla, huolehtinut ruoan pöytään yms.
Ei kai auta kuin keskustella asiasta miehesi kanssa. Ei olettaen, vaatien, korkeintaan kainon toiveen esittäen, että voisiko hän niinä aamuina, kuin hänen päiviinsä parhaiten mahtuu, ottaa asiakseen hoitaa tuon kuskaamisen, olettaen luonnollisesti, että laitat aamulla valmiiksi kaiken mukaan otettavine vaatteineen yms. Mies voisi hyvinkin olla jopa otettu, kun haluat jakaa vastuuta, ehkä hän ei ole arvannut tulla väliin, jos et "luota" hänen lapsenhoitotaitoihinsa tms...? Ei tuosta kysymisestä ainakaan mitään harmia pitäisi koitua!