Lue keskustelun säännöt.
YH-äiti + 2 lasta ei vaan kelpaa miehe(i)lle kokonaisuutena :(
12.03.2012 |
Olen eronnut kolme vuotta sitten, minulla on 5-ja 9-vuotiaat lapset.
Ketään en ole hakemalla hakenut, toki sellainen tietynlainen kaipuu parisuhteeseen on ollut mutta yksinkin olen ollut ihan onnellinen. Tunnen ja tiedän hyvin reviirini ja minusta tuntuu oudolta ajatella että muuttaisin miehen kanssa saman katon alle, johtuen varmasti siitä, että olen eron jälkeen ollut vähän kaikessa vähän hukassa ja pihalla, nyt vasta huomaan että hiljaalleen alan löytää itseäni ja elämään selkeyttä ja saamaan asioita kuntoon.
Seurustelin vuoden baarissa tapaamani miehen kanssa vuosi sitten. Meillä oli ihana vuosi vaikka koko ajan me toisaalta tiesimme ettei meillä ole tulevaisuutta: hän ei halunnut enää normaalia perhe-elämää (hän oli minua vanhempi, lapset jo vanhempia) vaan hänelle olisi riittänyt ns. lapseton seurustelu joka taas sitten ei ole sitä mitä haluan: haluan perheen, ehkä lapsiakin. En tietenkään heti mutta edes joskus. Toisaalta minua ehkä loukkasikin se ettei tämä mies ollut valmis tutustumaan lapsiini tai halunnut minun tutustua hänen lapsiinsa vaan vietimme aikaa aina kun olimme molemmat ilman lapsia.
Ympärillä olen sitten taas huomannut että on sellaisiakin miehiä jotka haluavat tutustua naisen lapsiin ja olla ns. heti siinä normaalissa arjessa mukana, ottaa sen ns. koko paketin.
Nyt neljä kuukautta sitten tapasin mukavan oloisen miehen. Lapseton, tosin eronnut vuosi sitten pitkästä parisuhteesta jossa ollut isäpuolena - ja nauttinutkin siitä mutta kärsinyt tämän takia erosta aika paljonkin.
Olemme tapailleet, meillä on aina todella mukavaa yhdessä, seksi luistaa, voidaan jutella mistä asiasta tahansa ja puhutaankin elämästä ja asioista paljon. Pieniä "vaikeuksiakin" on ollut, lähinnä molempien entisten elämien haamuja joita ollaan sitten yhdessä käyty läpi...ja päätetty jatkaa seurustelua. MUTTA jotenkin minua jälleen kerran arvelluttaa ja loukkaakin toisaalta se ettei tällä miehellä ole mitään kiinnostusta lapsiini, ei missään muodossa tutustua heihin tai jotenkin rivien välistä on luettavissa että sitä tuskin tapahtuukaan..ainakaan ihan lähiaikoina. Näemme kun minun lapset ovat exällä, ainoastaan silloin ja sen rytmin mukaan. Pari viikkoa sitten pyysin häntä viikolla ihan kahville mutta hän piti sitä aivan mielettömänä ajatuksena, aivan hulluna päähän pistona, eikä hän siis tullut.
Olen siis varmaan taas tavannut miehen jonka en saa sitä tulevaisuutta jonka haluaisin. Toisaalta itsekään en ole valmis tällä hetkellä muuttamaan vielä yhtään mutta se että toinen olisi kiinnostunut edes meidän elämästä tai koko paketista, antaisi luottamusta siihen yhteiseen tulevaisuuteen - jota muuten pidän ihan mahdollisena.
Onko se sitten niin että miehen kiinnostuksen tietää siitä miten hän suhtautuu naisen lapsiin? Vai hätäilenkö? Katsonko tilannetta rauhassa eteenpäin? Olemme tästä jutelleet, suoraan en ole kysynyt kun en halua toisaalta pilata muuten hyvää juttua sellaisella ns. asioiden ja tulevaisuuden jankkaamisella (en pidä siitä itsekään) Pitäisikö vaan nauttia tilanteesta nyt ja katsoa mitä tulevaisuus tuo? Koska nytkin on hyvä, toisaalta. Tai ainakin paljon hyviäkin asioita.
Miksi toiset miehet sitten ovat heti valmiita tulemaan mukaan siihen perheen elämään? Onkohan mussa vika?
AUTTAKAA - aikuisena parisuhdeasiat on vaan niiiiiiiin vaikeita :( Välillä tuntuu jopa että sinkkuna olisi niin paljon helpompaa. Ja koska minulla on nyt jo toinen tämänkaltainen mies niin alan oikeasti uskoa että se onkin vika jotenkin minussa :(
Kommentit (44)
sinulla on aikuisena ihmisenä oikeus kertoa tarpeistasi ja unelmistasi. Jos mies sinua rakastaa, hän ottaa ne huomioon. Lapset ovat osa sinua. Tuskin haluat miestä mahdollisen uusperheen isäksi joka ei ole lapsistasi kiinnostunut vaan itsekkäästi pelkästään aikuisten parisuhteesta.
Asetut kynnysmatoksi, kun et kerro mitä haluat. Pelkäät, etkä uskalla riskeerata tätä "muuten ihanaa" suhdettasi joka ulkopluolisesta kyllä ei kovin ihanteelliselta vaikuta. Et varmaankaan arvosta itseäsi tarpeeksi naisena.
Tällaisia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen naimisissa ja 2 lasta ja eräs mies on haikaillut jo muutaman vuoden suhteeseen kanssani No jonkunlainen suhde on, mutta en ole valmis muuttamaan hänen luokseen lasteni kanssa noin vain. Hän taas haluaisi tutustua lapsiini paremmin, mutta minä en halua että tapaavat....vielä. Miehellä lapset jo lähdössä kotoa, eikä minullakaan ole haluja enempiin lapsiin, mutta todella tää mies ottaisi koko paketin ja mielellään lapset luoksemme vakituiseen....pulmaa kylläkseen jatkaako väljähtänyttä suhdetta vai hypätäkö tuntemattomaan, lasten takia en haluasi vaan "kokeilla".
Eli kyllä niitäkin miehiä tosiaan löytyy, jotka ovat valmiita ottamaan koko paketin, mutta älä mene asioiden edelle ja ajatele yhteisiä lapsia jne. aika näyttää mikä on parhaaksi!
yh-äiti + 2 lasta ja minulle olisi hyvin sopinut sellainen suhde kuin ensimmäisellä miesehdokkaalla. En halua lisää lapsia enkä ole kiinnostunut "perustamaan perhettä" kenenkään kanssa. Viihdyn hyvin näin.
Luulisin, että monella eronneella samanlaiset fiilikset. Joku uusperhekuvio ei kiinnosta sitten yhtään.
Mutta sanoisin, että sinulla on ollut vain huono tuuri. Jatkossa selvittäisin heti alkuun miehen suhtautumisen lapsiin ennenkuin menisin pidemmälle.
Musta kuulostaa, että et ole itse valmis vielä kunnon suhteeseen. Eron haavoja on ihan hyvä voidella tommosilla kevyemmillä virityksillä ja seksiäkin terve nainen tarvitsee.
Mutta se mies, jonka kotiisi tuot ja lapsillesi esittelet ei voi olla mikään "ehkä" -mies. Mikä tarve sinulla on ne lapset väkisin esitellä?
Varmasi on olemassa mies, joka haluaa nimenomaan sinut sellaisena kuin olet -koko paketin! Äläkä vain tyydy vähempään -ettei sun lapset päädy koristamaan sitä surullista jonoa, jossa lukemattomat ja lukemattomat lapset ovat kärsineet huonosta isäpuolesta kun "äidillä on taas uusi mies"
Lapset eivät kuulu aikuisten seikkailuihin -tositarinat on sitten erikseen. Jos sua jo muutaman kuukauden jälkeen mietityttää niin pitäisi jonkun varoituskellon päässä kilistä!
Sä taidat olla yksinhuoltajien kuuminta hottia. Ei pieniä lapsia, terve jne.
Kyllä se ihana ja ansaitsemasi mies tulee vielä elämääsi usko pois.
(itse en puolestani olla sinkku markkinoiden kärkikahinoissa.. syöpähoidot/sytostaatit ei taida vetää ketään puoleensa. Mutta toisaalta, elämänuskoni on niin kova, että uskon vielä löytäväni kumppanin... )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sinkkuna hyvinkin onnellinen, suhdesotkuista ei ole kuin haittaa !
Minä olen sinkkuna hyvinkin onnellinen, suhdesotkuista ei ole kuin haittaa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tapasin etäisän, joka halusi nähdä minua vain silloin kuin lapsi ei ollut hänellään. Lapsi meni aina kaiken edelle. Jos meillä oli yhteisiä sovittuja asioita, niin ne peruttiin, jos tuli tilaisuus olla lapsen kanssa. Aikani ymmärsin tätä, pitäähän lapsen olla tärkeällä sijalla. Kuitenkin uskoin, ettei perheen perustaminen tulisi kyseeseen, koska siinä vaiheessa parisuhteen pitäisi olla tärkeämmällä sijalla. Erosimme siis ja tapasin mukavan miehen.
Tämän miehen kanssa sain lapsen, mutta taas meidän keskenäiset ajatukset haluamastamme elämästä poikkesivat niin paljon, että erohan siitä tuli. Jos olisin ollut vähemmän vauvakuumeinen, olisin ehkä tajunnut jo aikaisemmin tämän asian. Olen tietenkin kiitollinen ja onnellinen lapsestani.
No, tapasin sitten myöhemmin tämän ekan miehen, joka oli saanut isyys- ja huoltajuusasiansa kuntoon ja suhteemme alkoi uudestaan ihan toiselta pohjalta. Tapailimme melko pian yhdessä lastemme kanssa. Olimme lomalla yhdessä ja muutenkin mies antoi minun tutustua lapseensa ja halusi tutustua minun lapseeni. Nyt olemme yhdessä, suunnittelemme naimisiinmenoa, yhteisiä lapsia. Meillä on samanlaiset ajatukset tulevasuudesta ja olen todella luottavainen.
Luota siis itseesi. Jos asiat ovat nyt hyvin, voithan vielä katsoa, jos tilanne siitä muuttuu. Luota myös itseesi. Jos tuntuu että suhde ei ole sellainen kuin toivot eikä elämäsi sellaista kuin haluaisit, tee siihen muutoksia. Ehkä miehesi ikävöi entisiä "bonuslapsiaan" ja siksi varoo uudestaan kiintymästä lapsiin, jotka eivät ole hänen.
Minusta voisit ihan suoraankin kysyä, että onko mies tyytyväinen teidän suhteeseen tai uskooko että voisitte joskus tehdä asioita, joissa sinun lapsesikin olisi mukana. Älä siis aluksi kysele minkään perheen perustamisen tai yhteisen lapsen perään, vaan vaikka että voisiko mies jossain vaiheessa tulevaisuutta kuvitella tapaavansa lapsesi tai että menisitte käymään korkeasaaressa, tai uimassa tms.
ja ollut sinkkuna jo viisi vuotta. En ole raskaan eroni jälkeen tapaillut ketään, enkä harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Kertokaa te joiden on pakko aina löytää joku että mihin ja miksi seksiä tai seurustelua muka "tarvitsee"? Ilmankin pärjää ja voi olla jopa onnellisempi kuin esim. ap tuntuu olleen suhdeyritelmissään. En ymmärrä eronneita yksinhuoltajia jotka enää avioliiton jälkeen haluavat / uskaltavat / kaipaavat uuteen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka monessa suhteessa yksinkin on hyvä olla niin kyllä minä ainakin kaipaan sitä seksiä, läheisyyttä ja asioiden jakamista. Mutta ennen kaikkea seksiä.
johonkin uuteen isäpuolikokelaaseen ja yritä tunkemalla tunkea niitä lapsia jokaiselle vastaantulevalle ukolle lapsipuoliksi. Se on väärin lapsia kohtaan.
Minulla on yksi lapsi, ja olen etäsuhteessa. Jarruttelen vähän lapsen ja miesystäväni suhdetta, koska on väärin lasta ja miestä kohtaan ensin sitoutua ja jos homma ei toimikaan, pistää välit poikki. Kahtellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen myös yh-äiti, enkä ikipäivänä kelpuuttaisi yh-isää rinnalleni, en ikinä! Miehen pitää olla lapseton, mitään uusioperhettä en ala pyörittämään.
Mutta miksi se mies pitäisi olla? Olen täysin tyytyväinen elämääni sinkkuna. Kun lapset on isoja, on potentiaalisten miestenkin lapset jo isoja eikä tarvitse muiden kakaroita katsella. Silloin on helpompi kaikin puolin pariutua.
Ei sillä, jos sopiva sattuu kohdalle alan kyllä suhteeseen, mutta koska se on aika epätodennäköistä, en vaivaa asialla päätäni. :)
tapasi lapsen vuoden seurustelun jälkeen. Vähän aiemmin saivat tietää suhteesta.
Rakastuneena sitä tahtois nätisti laittaa 'paketin kasaan' ja alkaa leikkiä kotia, happy happy joy joy. Todellisuudessa se vaan on tosi vaikeeta, niin paljon ihmisiä, joiden aikataulut ja tunteet otettava huomioon.
Nykyiselläsi on varmasti ikävä entisen suhteensa lapsi(puoli)a. Varmasti pelkää, että taas kiintyy ja menettää. Ja samalla hänellä jo on kokemusta uusperheen dynamiikasta ja mahdolisista ongelmista.
Älä käsitä väärin, että olisin tuomitsemassa kaikki uusperhekuviot epäonnistumaan. Hidasta vaan vähän jooko, tutustu rauhassa. Muitakin tapoja on seurustella kuin yhdessä asuminen, etäsuhde ja harvoin tapaaminen voi ollakin just teidän juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johonkin uuteen isäpuolikokelaaseen ja yritä tunkemalla tunkea niitä lapsia jokaiselle vastaantulevalle ukolle lapsipuoliksi. Se on väärin lapsia kohtaan.
Minulla on yksi lapsi, ja olen etäsuhteessa. Jarruttelen vähän lapsen ja miesystäväni suhdetta, koska on väärin lasta ja miestä kohtaan ensin sitoutua ja jos homma ei toimikaan, pistää välit poikki. Kahtellaan.
Lapseni eivät ole siis sitoutuneet kehenkään vielä, ei edelliseen miessuhteeseeni eikä tähän uuteenkaan vielä. Olen erittäin tarkka muutenkin siitä missä vaiheessa lapset ylipäätään tutustuvat mieheen jos ja kun siitä sitten jotain tulisikin ja siitä, että se tehdään hitaasti ja lapsia kuunnellen. Eli tarkka ja varovainen olen joka tapauksessa ja juuri lasten takia.
Vaikka monessa suhteessa yksinkin on hyvä olla niin kyllä minä ainakin kaipaan sitä seksiä, läheisyyttä ja asioiden jakamista. Mutta ennen kaikkea seksiä.
että miehen tarvitsee kiinnostua lapsistasi.
Terv. kahden yh
potentiaalista miestä, mutta heitä pelottavat lapset. olen yh-äiti, lapset täyttävät kesällä 10 ja 12, eli eivät ole enää pieniä. nyt olen tavannut miehen, joka selvästi ei pelkää ¨lapsiani...katsotaan mitä tästä syntyy, toivottavasti jotain, onhan tässä jo kuusi vuotta erosta...
Itse olen myös yh-äiti, enkä ikipäivänä kelpuuttaisi yh-isää rinnalleni, en ikinä! Miehen pitää olla lapseton, mitään uusioperhettä en ala pyörittämään.
Huomaatko itse? Olet yh mutta et ikipäivinä kelpuuttaisi yh-isää. Etkä alkaisi pyörittämään uusioperhettä. No tiedätkö, jos sä muutat yhteen lapsettoman miehen kanssa, te olette uusioperhe! Että ei tosiaan taida olla paljon mahkuja ennenkuin sun lapset muuttaa pois kotoa.
Sinä ap olet vaan tapaillut vääränlaisia miehiä.
Itse olin PITKÄÄN sinkkuna, kuusi vuotta. Nautin elämästäni ja minulla oli tietyt kriteerit sen suhteen millainen miehen pitää olla lapsiani kohtaan tai ylipäätään suhtautua lapsiin. Ja kas, niin vain löysin miehen, joka oli sitä mitä hain :). Nyt oltu yhdessä jo yli vuosi ja lempi leiskuu ja lapset ovat onnellisia.
Ei kannata tyytyä huonoon. Kun kerran on takana epäonninen suhde, niin miksei odottaisi sitä millaista hakee. Odottavan aika on pitkä ja välillä raastava, mutta sen arvoista se on :)
Jos tavoitteet ovat erilaiset, niin eihän siitä sitten mitään tule. Itse sanoin hyvin pian, että en ala seurustelemaan vaan aikuisten suhteessa. Haluan mennä naimisiin ja elää perheenä. Annoin aikarajat, turha tutustumista pitkittää yli vuotta. Sitten pitäisi tietää, onko yhteiset tavoitteet. Eihän sillä miehellä olisi ollut mikään kiire, mutta ymmärsi mun raskaan tilanteen lasten kanssa: tarvitsin häntä nyt. Ja sit tuli koko paketti.
4kk on tosi lyhyt aika. Mies ei ole vielä siinä vaiheessa että olisi valmis tutustumaan lapsiisi, ts. ottaisi suhteen niin vakavasti. Ja sinuna minä tutustuisin mieheen paremmin ennenkuin edes esittelisin häntä lapsilleni ja odottaisin että suhde on todella vakava ja aikomuksena on elää yhdessä joskus. Muutoin ei kannata lapsia hämmentää uudella miehellä.