Opiskelu+lapset=mahdotonta?

Lapsia on kolme, joista isommat ovat koulussa ja eskarissa. Pienin kotona. Hyvin toimii..



Rakastan opiskelua ja alaani, niin ei se mitään hankalaa ole. Läsnäolopakollisille kursseille järjestän erikseen maksetun lapsenvahdin luentojen ajaksi.

koska aion aloittaa yliopisto-opinnot kun lapsi on 2v.

ja lapset hoidossa. en olis voinut opiskella iltaisin.

itse opiskelin ihan amiksessa 2v kun poikani oli 2-4v ja hyvä kun tuon jaksoin loppuun asti käydä :)



On siinä hommaa kuitenkin jos hyvin haluaa tehdä eikä sinnepäin, meillä poika ei meinannu antaa hetken rauhaa koulutehtäviin.



Mutta ihmiset jaksaa eri tavoin.

Toki mulla oli vain yksi tai kaksi lasta ikähaitarilla 0-4v kun opiskelin, opinnot kestivät vajaat 4v ja niistä kaksi viimeistä vuotta olivat lähes tulkoon pelkästään harjoittelua/itsenäistä opiskelua. Lisäksi mun tukena oli jatkuvasti oma mies, joka oli koti-isänä lasten kanssa kotona suurimman osan siitä ajasta, jonka opiskelin. Pahinta olisi ollut se, että olisi pitänyt potea huonoa omaatuntoa siitä, että pienet ovat päivähoidossa ja minä opiskelemassa, mutta ei tarvinnut, kiitos miehen.



"Kotiläksyjä" tuli kyllä, mutten tehnyt niitä silloin, kun vietin aikaa lasten kanssa. Kun lapset olivat nukkumassa, aloitin tehtävien teon. Joskus niitä tuli tehtyä yömyöhälle, toisinaan taas ei. Mulla lapset myös toimivat kannustimena hoitaa opinnot alta pois, ja sainkin ne päätökseen aiemmin kuin mitä tutkinnon normisuorittamisaika oli. Ei huvittanut jättäää tehtäviä pyörimään ja odottamaan huomista tai inspiraatiota tai jotain muuta maagista, vaan halusin tehdä ne alta pois heti kun mahdollista, jotta pääsin seuraavien tehtävien kimppuun, jotta ne lopulta loppuisivat ja saisin opinnot päätökseen.



On se siis mahdollista, opiskella ja olla äiti. Lapsiini minulla on lämpimät ja läheiset välit, enkä ole ollut mikään poissaoleva äiti, vaikka paahdoinkin opinnot vauhdilla läpi.

kuin työssäkäynti. Jos laittaa kaikki tunnit jonoon, niin ei siitä 8h/pv tule läpitte, vaikka tekisi rivakampaakin tahtia. Joskus tulee lasten mentyä nukkumaan tehtyä 3-4 tuntiakin yöhön esseetä. Toisaalta seuraavana päivänä voi olla vaikka kokonaan vapaata tai pari tuntia luentoja.



Lisäksi kouluista on pitkät lomat verrattuna työhön ja pois voi jäädä työtä helpommin, jos hiukan kurkku on kipeä tai lapsi nuhainen. Ei tarvi kokea noloutta ilmoittaa asiasta kuten työssä.

No vaikea kuvitella, että tuo olisi mahdotonta, koska mun mies on tänä talvena syys-helmikuun välissä suorittanut avoimessa 25 op ihan töiden ohella ja meilläkin on 2 lasta. Myönnettäköön, että on usein lukenut kyllä iltaisin tyyliin 20-23 välisenä aikana ja käynyt ehkä yhtenä iltana viikossa ja parina lauantaina keskimäärin luennoilla.



Olen kyllä hirmu ylpeä miehestäni.

Ap, 8 h on jo liikaa aikaa. :) 4-5-h päivässä on ihan hyvä vaikka tekisit ihan graduakin. Itse tein tuohon tahtiin gradun 4 kuukaudessa. Älä tosin tule hehkuttamaan saavutuksiasi tänne, tai kateelliset mammat syövät sinut elävältä. Kyllä sä pystyt siihen ihan helposti.

Heh, no tuon normi työpäivän verran 8-16 olisin valmis panostamaan opintoihin täysillä, pääasia että iltaisin saisi viettää perheen kanssa aikaa. Ja onhan yliopistolla pitkä kesäloma (se olisi luksusta kun on osa lapsistani on kouluiässä eikä tarvitsisi miettiä mitä tekevät kesälomalla yksinään kotona päivisin) ja muitakin lomia ilmeisesti kohtalaisen paljon. Ihana kuulla että näin moni on onnistuneesti yhdistänyt perhe-elämän ja opiskelun, tämä lisäsi motivaatiota :-)

t. AP

varmaan riippuu vähän siitäkin. hyvä itsekuri pitää olla, että hommat tulee tehtyä ajallaan, vaikka väsyttäisi. jos mies auttaa, tekee paljon kotitöitä ja hoitaa lapsia, ja tietysti myös elättää perheen, niin ei kuulosta mahdottomalta. meillä on taloudellisesti tiukkaa kun toinen ei tienaa vaikka lapsia onkin vain kaksi. en osaa edes kuvitella miten paljon rahaa uppoaa 7-henkisen perheen elättämiseen.

Toki jossain aineissa on myös pakollisia laboratoriokursseja ja seminaareja, joissa pitää olla paikalla. Mutta yleensä YOssa ei ole läsnäoloa vaativi tunteja 37 viikossa kuten töissä. Amiksessa voi tosiaan olla rankempaa sillä pakollista läsnäoloa on usei 8-16 ja sen päälle läksyt ja kokeet.

varmaan riippuu vähän siitäkin. hyvä itsekuri pitää olla, että hommat tulee tehtyä ajallaan, vaikka väsyttäisi. jos mies auttaa, tekee paljon kotitöitä ja hoitaa lapsia, ja tietysti myös elättää perheen, niin ei kuulosta mahdottomalta. meillä on taloudellisesti tiukkaa kun toinen ei tienaa vaikka lapsia onkin vain kaksi. en osaa edes kuvitella miten paljon rahaa uppoaa 7-henkisen perheen elättämiseen.

Meillä mies auttoi ainoastaan lapsenhoidossa, tein kotiyöt, mutta silti onnistui ja siistiäkin kotona oli (ainakin kerran päivässä).

Jos oikeasti voit käytät 8-16 opiskeluun, etkä netissä surffaamiseen yms kivaan niin helposti! Tosi helposti!

minä opiskelin LTO:ksi yliopistossa, kolmas lapsi syntyi kesken opintojen, suoritin ne silti kolmessa vuodessa eli normiajassa. yliopisto-opinnot antavat melko paljon vapauksia; tosin esim meillä pakollisia ryhmätunteja oli aika paljon. luennoilla en käynyt lähes puoleen vuoteen vauvan ollessa ihan pieni. hommasin muistiinpanot vaan kavereilta. hyvin meni, keskiarvo opinnoista 4/5.

iltaisin sain tehdä hommia, jos päivät olin yliopistolla...meillä kun vauva ei ollut hoidossa missään. loppuopinnot, vikat 6kk, kaikki mukelot olivat hoidossa/koulussa ja kyllä oli iisiä elämä, kun päivät sai keskittyö VAIn kouluun.



ilman hyviä tukiverkostoja ei oltais pärjätty. vauvan saatoin jättää mummulaan aina muutamaksi tunniksi...mies auttoi tietty myös paljon.



vaatii se hermoja ja aikatauluttamista...opiskeluasiat ovat mielessä jatkuvasti, vaikket tekisikään mitään...aina mielessä seuraava tentti, esseen deadline jne...se on vaan kestettävä!



onnea matkaan!!