Millaisia tunteita koet, jos kyselet lapseltasi vaikkapa enkun sanoja kokeeseen

hän on aina osannut kaiken kun olen kuulustellut. Jos ei osaisikaan, pyytäisi varmaankin lukemaan uudesetaan ja uudestaan, kunnes osaisi.

monenlaisia :) Meillä on tämä nyt jatkuvasti esillä, etenkin tällä viikolla ollut kun lapsella on ensi viikolla 4 koetta (seiskaluokkalainen). Ei koskaan sentään ihan niin käy,ettei mitään tietäisi, mutta _todella_ tahmeeta on välillä ja asenne vielä kiukkunen lapsella.. Päätin tässä että vahdin tarkemmin niitä kielten kappaleiden kotona lukemista että jäis paremmin sanat päähän.



Joskus siis menee koekuulustelut puolin ja toisin tiuskimiseks ja koen turhautumista ja harmitusta ja toivoisin että lapseni ois kiinnostuneempi just esim kielistä.

Miksi lapsen pitäisi osata englantia kun äiti ei osaa edes suomea!!!!

Miksi lapsen pitäisi osata englantia kun äiti ei osaa edes suomea!!!!

sulla ei ole lapsia, koska olet n***inut vain pilkkua!

Kielioppia jaksan sitten opettaa lapselle, mutta sanoja en voi toisten puolesta lukea ja niitä ei opi kuin opettelemalla.



Muita aineita kuin enkkua en juuri kuulustele, isänsä hoitaa pääosin matikan, mutta harvoin siihenkään tarvitsee puuttua. Muut aineet hoitavat omatoimisesti.

Miksi lapsen pitäisi osata englantia kun äiti ei osaa edes suomea!!!!

Se taas, että siitä jaksat huomauttaa, osoittaa, että itse et hallitse sivistyneitä käytöstapoja.

5. ja 6.luokalla. Vanhemman ope on aina pitänyt joka kappaleesta sanakokeen. Nuoremman ope ei pidä joka kappaleesta, joskus kyselee ilmeisesti suullisesti. On tosi vaikeata saada tämä nuorempi opettelemaan sanoja, kun ei kerran ole saniksia. Vanhemmalla on sitten kokeisiinkin luku helpompaa, kun sanat on jo hyvin opeteltu aikaisemmin.

Mutta minkäs teet. Lapsen päähän ei muutenkaan jää yhtään mitään mitä pitäis, enkun kielioppi on täysin ylivoimainen asia käsittää, niinpä olen pakottanut lapsen lukemaan edes niitä sanoja ja kirjoittelemaan niitä kokeisiin parhaaksi katsomassaan järjestyksessä. Siinä vaiheessa kun sanoja on yhdestä kappaleesta kaksi tuntia kirjoitettu vihkoon ja mä kyselen niitä, eikä lapsi osaa ensimmäistäkään, kyllä se närästää.



Kaiken tän surkean oppimiskyvyn päälle lapsen enkunopettaja on mun mielestä liian löysä ja melko surkea opettaja. Leikkiä ja laulua vaan on kaikki tunnit, läksyjä ei tunneta.

pistän aina kirjottamaan sanat viisi kertaa paperille (kun alkaa lukemaan saniksiin). Sitten kyselen ja käsken opetella ja kyselen. Pidän ite pistareita myös (huomaa lapsi paremmin, että osaako vai ei). Vaadin hyvää numeroa, koska meillä kyse on lukemattomuudesta jos tulee huono numero.

Vaikka pyrin olemaan näyttämättä näitä tunteita lapselleni.

Olen nuorempana ollut aika hyvä enkussa, joten mun on aika helppo prepata peruskoulun englantia lapsen kanssa. Voin laatia vaikka kuvia ja fiktiivisiä lauseita. Käyn niitä läpi hänen kanssaan kunnes hän muistaa niistä edes jotakin.



Todellisuudessa tätä ongelmaa ei ole ollut oman lapsen kanssa englannin kielessä, mutta viimeksi uskonnon kokeeseen luettuaan hän ei muistanut mitään, joten kävin muutaman kerran pääkohtia hänen kanssaan, jotta edes jotakin jäisi muistiin.



Mitään suuria tunteita en noissa tilanteissa koe. Jonkinlaisen hohhoijaa-tunteen, ehkä. Että en millään jaksaisi ruveta vääntämään rautalangasta...mutta tietysti teen, minkä voin ja jaksan.

mutta en sitä tunnetta koko intensiteetillä lapselle näytä. Saatan kyllä sanoa kesken kyselyn, että luepa kappale/alue uudelleen. Kyselen sitten kun olet lukenut vähän paremmin. Sen takia on pokkaa sanoa noin, kun tiedän ettei ole älystä kiinni jos lapsi ei osaa.

..emme mekään kyselleet ja likka kirjoitti e:n ylioppilaskokeessa ja toikkarissa englanti on 9.

Mun työmaalla on sellainen äiti, joka käy poikansa kanssa uudellen peruskoulua. Ahdistavaa ja rasittavaa seurattavaa, kun äiti puhuu joka päivä, mitä poika oppi ja osaa nyt..ja mitä osaa vaikka ei ole edes puhuttu asiasta. Auh...Poika on kovin kilpailuhenkinen ja äiti samoin.

mutta en sitä tunnetta koko intensiteetillä lapselle näytä. Saatan kyllä sanoa kesken kyselyn, että luepa kappale/alue uudelleen. Kyselen sitten kun olet lukenut vähän paremmin. Sen takia on pokkaa sanoa noin, kun tiedän ettei ole älystä kiinni jos lapsi ei osaa.

Mut ei ne koskaan ole olleet osaamatta mitään. mä nyt jo hermostun jos eivät osaa puoliakaan.

Joskus opetan niille jotain muistisääntöjä, mutta onneksi mun lapsilla on hyvä muisti -niiden äidillä on meinaan huono kärsivällisyys.

Musta ei IKINÄ tulis opettajaa! Mä hajoisin jos olis joku huonosti oppiva puupää joka ei tajuis helppoa matikkaakaan...