Miksi on niin vaikeaa esim tervehtiä bussipysäkillä?
miksi siinä pysäkillä täytyy olla toiseen vähintään se 5metrin rakonen?
Mitä huvittavinta on kun on vesisade ja yksi ainoa tönöttää katoksen alla ja kymmenen muuta ulkopuolella, miksi ihmeessä?
Kommentit (16)
Tyhjässä tilassahan se näkyy.
:DD
Ja tämä hiljaisuuden / jurouden tarvekin ko?
Ja tämä hiljaisuuden / jurouden tarvekin ko?
En koe tarvetta jutella kenekään kanssa aamulla 6.15 bussipysäkillä
viimeksi bussipysäkillä.
Se kertoi että elämä on yhtä helvettiä.
Näitä saisi olla lisää.
Ei ole tullut koskaan mieleenkään.
Mikä pakko sitä on Suomessa tuntemattomia tervehtiä? Ei kuulu kulttuuriin.
Ja monesti jos on yksin liikenteessä on ihan ajatuksissaan ja haluaa hiljaisuutta vastapainoksi kotihälinältä/töistä.
Minä ainakin tervehdin kaikkia jotka asuvat tässä talossa. Juttelenkin joskus pitkät pätkät. Aamulla varsinkin kun lähden töihin saa hyvän mielen heti lähdössä.
Toistaiseksi en ole tavannut ketään joka haluaisi hiljaisuutta ja rauhaa bussipysäkillä. Ehkä jotkut vaan on niin epävarmoja itsestään että tuntuu oudolta kaikki sosiaaliset tilanteet.
Toistaiseksi en ole tavannut ketään joka haluaisi hiljaisuutta ja rauhaa bussipysäkillä. Ehkä jotkut vaan on niin epävarmoja itsestään että tuntuu oudolta kaikki sosiaaliset tilanteet.
bussipysäkillä en halua keskustella tuntemattomien kanssa vaan olla rauhassa työpäivän jälkeen
ketkä tekee tikusta asiaa ja on aina haastattelemassa, olit sitte menossa tai tulossa. ni aina nää tampiot hyökkää siihe jaarittelemaan.
ja nää on just niitä jotka luulee olevansa toooosi suosittuja ja sosiaalisia, vaikka tosiasiassa kaikki vaan vituttaa kun ne huomaa että ei saatana, tuolta se taas tulee, ehtisköhän täst äkkiä karkuu jos kiirehtis....
Miksi ihmeessä pitäisi tervehtiä tuntemattomia ihmisiä? Vai tervehditkö sinä ap kaikkia jotka ovat samalla hedelmätiskillä tai lääkärin odotustilassa? Jos tapaan jonkun tutun niin tietenkin tervehdin, mutta en näe mitään tarvetta puhua tuntemattomien kanssa. Minua ei kiinnosta heidän elämänsä eikä heitäkään varmasti minun elämäni. Olen silti hyvinkin sosiaalinen ja tutustun helposti uusiin ihmisiin niin halutessani.
Pysäkin katoksen alle menen aina kun sinne mahtuu ja näin tuntuvat tekevän aika monet muutkin ihmiset.
tervehdyksen väärin. Minä haluan olla kohtelias, ei muuta. Mutta kun se tervehdyksen kohde olettaa, että olen kiinnostunut nimenomaan hänestä ja ryhtyy juttusille, suorastaan ripustautuu seuraan.
Kun on muutaman tällaisen joutunut karistamaan kannoiltaan ja vakuuttamaan, että ei ole kiinnostunut kahvittelusta, ei aio antaa puhelinnumeroaan, ei aio kertoa missä on töissä jne. niin päädyin siihen, että en edes tervehdi. Tyhmät ymmärtävät peruskohteliaisuuden väärin.
puhun mieluummin vaikka aaveille. ja minakin tykkaan rauhan, tilan ja aavemaisuuden tunnusta kaiken halinan keskella ja olen joskus yrittanyt sita etsiakin, mutta en voi mitaan sille, etta kaikki hyokkaa sinne perassa ja haluaa jutella, vaikka haluaisin vain oleilla siella kaikessa rauhassa to ihqujen(!) aaveystavien kanssa!hyvaa aavemaista kevatta! (ja toi to on meidan SALAKIELTA, joka siis=tortsai (siisTO) on toivoa taybnna! niin lupasi aave jo mulle. terkut sinne ja syan!
riesakseni Tupperware-myyjän. Änki bussissa vielä viereenkin tuputtamaan tuotteitaan!
ja ne astiat on tehty kestamaan kovaa kayttoa, ovat ajattomia, ja niista voi tarjoilla yhta aikaa seka ruoan etta juoman. Otin vastaan rakkaimmaltani illasllisaterian naista ajattomista astioista, (han on tupperware myyja hankin) ja sain ikimuistoisen ehtoollisen. Olen nukkunut tyynen rauhallisesti yoni sen jalkeen.
Kiitos siis tupperwareastioille!
tönöttää.