Lue keskustelun säännöt.
Voi että harmittaa nuoren opiskelijan puolesta!
11.03.2012 |
Kesätyöpaikat vielä tiukemmassa kuin viime kesänä.
Nuori on hakenut varmaan sataan paikkaan, mutta joka paikasta on tullut vain eieitä tai sitten ei ole vaivauduttu edes vastaamaan. Ymmärrän kyllä että taloustilanne on firmoissa tiukka mut jos nyt voisivat edes vastata.
Nuorelle kelpaisi mikä työ tahansa, ei todellakaan ole mikään niuhottaja ja on itsekin kiertänyt firmoissa kyselemässä mut ei ole tärpännyt.
Harmittaa kaikkien ilman kesätyötä jäävien nuorten puolesta! Se on tosi iso juttu itsetunnolle monella nuorella puhumattakaan siitä että jotain työkokemusta pitäs saada.
Miehen kanssa ei voida auttaa suhteita käyttämällä. Omalla työpaikallani ei ylipäätään oteta kesätyöntekijöitä koska on pieni työpaikka ja hyvin suppean alan asiantuntijatason työtä.
Miehen työpaikalla taas on irtisanomiset takana ja uusi yt-kierros käynnissä joten siellä kaikki kesätyöt menee automaattisesti irtisanotuille.
Kommentit (169)
alkaa edes lukemaan kuin ekoja vastauksia. Moni ei taida tietää kuinka tuskaisen hankalaa kesätyön saaminen voi todellakin olla.
Muistan itse opiskeluvuosiani, kun työnhakurumba alkoi aina viimeistään vuodenvaihteessa. Ei ollut niitä suhteilla saatavia paikkoja ja muihin oli hirveästi hakijoita. Olin ihan fiksu, ahkera ja tavallinen opiskelija, mutta tuskaa oli.
Yksi kesä lähetin kymmeniä hakemuksia, edes siivoamaan en päässyt. Hakemukset oli kirjoitettu jokaiseen paikkaan erikseen, eli suoraa hakemusten kopioimista en harrastanut. Lopulta pääsin jakamaan lehteä. Mulla oli sentään jotain kesätyökokemusta pohjilla.
Seuraavana vuonna lähetin lähes sata hakemusta ympäri Suomea. Olin siis valmis lähtemään ihan mihin vaan, jotta saisin töitä. Silloin tärppäsikin, sain muistaakseni 3-4 tarjousta, joihin olisin saattanut päästä. Kaikki vähintään 200 km:n päästä. Paikkana mielenkiintoisin tarjous taisi olla jostain pikkusaaresta mereltä, jonne olisin lähtenytkin, jos ei olisi tullut tarjousta opintoja paremmin vastaavasta työpaikasta.
Monta kesää tein sitä, että olin muualla Suomea töissä, viikonloppuisin poikaystävän luokse. (Tai muutamana kesänä 2-3 viikon välein, kun olin niin kaukana, ettei voinut jatkuvasti kulkea.) Syksyksi palasin opiskelupaikkakunnalle. Aika rankkaahan se tavallaan oli. Asunnot onneksi sain järjestettyä niin, ettei tarvinnut päällekäisiä vuokria maksaa, mutta sitten asuinkin missä vain murjuissa mitä löysin ja asuin pitkiäkin aikoja niin, että oli vain esim. 2 lautasta ja 2 lakanaa, kun ei ollut järkeä kantaa isompia määriä.
Tsemppiä siis lapsillesi. Rohkeasti hakemaan töitä kaukaakin, jos on riittävästi motivaatiota. Nuorena ja perheettömänä kesät toisella paikkakunnalla olivat tavallaan hauskaakin, vaikka onhan se tavallaan raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löytää kesätöitä. Kaikilla vaan ei ole suhteita ja kyllä sen omassa nuoruudessakin huomasi, että vanhempien suhteilla ne kesätyöt meni. Turha niistä on siinä mielessä reteillä. Itse olin teininä seurakunnalla nyppimässä ruohoja, mansikoita poimimassa pari viikkoa ja kerran lapsenvahtina. Taisin viikon olla kunnallakin jossain välissä. Siinäpä ne. Yhteensä ehkä 7-8 viikkoa siihen mennessä, kun olin parikymppinen. Seuraava kunnon kesätyö olikin sitten opintoihin liittyvä harjoittelupaikka 22-vuotiaana, jossa olin valmistuttuani vakituinen vuosia. Nyt ikää jo 39, enkä vieläkään koe, että olisin jäänyt jostain paitsi, kun en nuorena juossut työpaikkojen perässä. Hain töitä, mutta en kokenut asiasta stressiä. Olen aktiivinen ja fiksu ihminen, tiesin, että työllistyn, kun ehdin saada opintoja siihen vaiheeseen, että voin hakea ammattitaitoa vaativia töitä.
Mansikanpoimminnasta sen verran, että se on ihan huijausta. Me mentiin sinne ja ekoina päivinä oli vielä satoa. Muistaakseni sen kämpän ja ruuan jälkeen jäi palkkaa ehkä 130-160 markkaa, joka se ei kummoisesti ollut, kun seurakuntakin maksoi jo 20 markkaa tunti niistä puistotöistä samoina aikoina. Mutta sitten alkoi mansikat vähetä ja lopulta koko päivän ahkeran kökkimisen jälkeen palkaksi tuli 70 markkaa, josta vähennettiin se 40 markkaa ylläpidosta. Ihan kusetusta. Yhtä raskasta se oli niitä viimeisiä mansiokoita siellä jahdata kädet, selkä ja jalat kipeänä kuin paremman sadon päivinä. Siellä pellolla oli pari venäläistä "huippupomijaa", jotka nekin sai enää siinä vaiheessa 80-100 markkaa päivässä kasaan siitä raadannasta. Aivan älytöntä työtä ja mielestäni se on sellainen kokemus, että ilman sitäkin voi elää.
on vähän vaikea ymmärtää ja toisaalta taas ei sillä jo työhakemus voi olla aivan päin mäntyä...
töitä saa aina ja itsensä voi työllistää kyllä.
Laitanko esimerkkejä että voitte ampua ne alas?
Sitähän minäkin, ehkä järkevämpää olisi oikeasti käyttää se energia eri töiden miettimiseen kuin valittamiseen ja uhrina olemiseen.
Tässä nyt kuitenkin muutama vinkki jotka eivät varmaan kelpaa koska liian raskasta/ei jää mitään käteen/ei onnistu koska taivas voi pudota niskaan/kotoa saatettais just tulla hakemaan diplomaattihommiin...
Jos taas kysymys on siitä että saisi vähän taskurahaa ja työkokemusta niin siittä vaan, tämä on ilmaista!
-osaako mitään esim. soittaa pianoa, ulkoiluttaa koiria, hoitaa lapsia? Ilmoituksia JOKA paikkaan, rappukäytäviin, minne vain ilmaiseksi voi laittaa
-osaako tehdä jotain käsillään tai muu erityistaito? Myy tuotoksiaan, perustaa kavereiden kanssa pienen kahvilan, myy esitystä eri paikkoihin
-apulaisen hommat harjoittelijan palkalla kaikki mahdolliset paikkakunnan toimistot ja pienet yritykset käynti läpi "oppisopimus"-ajatuksella
-hyvä työhakemus jokaiseen paikkaan paikkakunnalla ja soitto perään tai jos mahdollista niin henk.koht.käynti
-ilmoituksia ikkunanpesusta/ruohonleikkuusta/kotisiivouksesta esim. 5e tunti luulis että edes joku tarvitsee...
tsemppiä hakuun, ei siinä lopulta tarvi kun kekseliäisyyttä, uskoa itseen ja uutta yritystä kun tulee vastoinkäymisiä!
Vaan nimenomaan niitä täytyy etsiä. Ei riitä, että laittaa hakemuksen lähikauppaan ja kiskalle, vaan niitä pitää lähettää paljon ja monenlaisiin paikkoihin.
Osaa se hankalaa olla, mutta ainakin itse olen työllistynyt aina. Jos en heti, niin hetken päästä.
Pahoittelut jos tämä nyt teitä harmittaa.
34
- siivooja
- puhelinmyyjä
- puhelinhaastattelija
- hampurilaisravintolan rivityöntekijä
- torimyyjä
- kaupan kassa
- vaatekaupan myyjäKertokaahan te, jotka sätitte ap:n lasta saamattomaksi, mitä töitä vielä noiden lisäksi olisi pitänyt ymmärtää hakea, kun niitä mukamas on tarjolla "pilvin pimein"??
Noin kävi siis itselleni 90-luvun lamassa. En suostunut siihen, että vanhemmat hommaavat minulle työpaikan suhteillaan, vaan halusin työllistyä itse. Oli todella kova paikka kun en saanut mitään työpaikkaa hankittua omin voimin. Lopulta oli pakko taipua ja ottaa vastaan se vanhempien suhteilla tarjottu, erittäin hyvä kesätyöpaikka (johon menin sitten vielä seuraavanakin kesänä).
Se, että en saanut työpaikkaa, ei voinut mitenkään johtua minusta itsestäni, sillä olen aina ollut erittäin aktiivinen ja ahkera, sekä työpaikoissani pidetty. Ensimmäisen työpaikan saaminen tuolloin lama-aikaan oli kyllä totta totisesti kiven takana, ja työttömäksi olisin jäänyt, jos vanhemmat eivät olisi sattuneet tuntemaan ihmisiä oikeasta paikasta.
Lopettakaa tuo vittumainen paskanjauhanta laiskoista nuorista ja tutustukaa tilastoihin työpaikkojen ja työnhakijoiden määristä!
en ole työllistynyt suhteilla vaan hakemalla töitä, ihan samassa lamassa.
kyl se siitä hoituu kun on pakko eikä o varaa valittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmasti jokainen joka haluaa työtä, myös sitä saa!
Kun ei todellakaan saa. Ei edes mansikanpoimijan paikkaa. Tai siivousta.
Vai meinaatko että pienituloinen opiskelija pystyisi muuttamaan toiselle puolen Suomea kesän ajaksi töihin?
Joo, olishan toki joku paikka mahdollista saada esim. pohjoisesta mutta miten sinne lähdet ilman asuntoa? Millä rahalla maksat siellä asumisen ja elämisen, pahimmillaan joudut maksamaan opiskelupaikan kämpänkin vuokran samalta ajalta.
töissä toisella puolella suomea. Ja köyhä olin. Asunnon sai työpaikan puolesta. Nukuttiin sellaisessa vanhassa talossa. Ruokakin tarjottiin paikanpäällä, se velotettiin palkasta.
ketjun, luulin, että lapsi on vähän vanhempi. 17-vuotiaana on varmasti vielä vaikeammpi löytää kesätöitä.
Oletteko ihan varmoja asuntotilanteesta opiskelupaikkakunnalla? Onko siellä jotain opiskelija-asuntoja? Kannattaisiko käydä vaikka henkilökohtaisesti kysymässä, onnistuuko syksyksi uuden asunnon saaminen, jotta pääsisi kesäksi töihin tarvittaessa muualle? Ei se kysyminen mitään ota, jos ei annakaan. Tai sitten yrittää saada töitä, jossa on mahdollisimman halpa majoitus.
Eikös monella marjatilalla ole olemassa joku ilmainen/edullinen majoitus?
Entä vanha kunnon Nordjobb, löytyisikö sieltä jotain? Voisi olla kokemuksenakin hauska. (Itse en päässyt aikanaan tätäkään kautta, mutta kai sinne joku pääsee.)
http://www.nordjobb.net/
Tsemppiä nuorellesi, jos todella haluaa töitä ja kokemuksia niin kannattaa miettiä avoimesti ihan mahdottomaltakin tuntuvia vaihtoehtoja.
t. 83
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulle näköjään helppoa. Ajattelepa, että kun hait työpaikkaa, johon pääsit, niin et ollut ainoa. Syystä tai toisesta sut valittiin, ne kaikki muut jäivät ilman. Ehkä olet niin ulospäinsuuntautunut, sun todistus oli parempi, sun ominaisuudet sopi siihen työhön.
Kaikki eivät ole yhtä täydellisiä. On ujoja nuoria, joiden arvoa ei työnantaja saa ikinä selville, koska on helppo ottaa joku 'valmiiksi' reipas. On sellaisia, joilla on heikot paperit, jotka eivät sovi työnantajan mielestä töihin. Suhteetkin on oikeasti tärkeä juttu, vaikka sinä tietenkin olet aina porhaltanut ihan ominesi paikkaan kuin paikkaan.
Ja siten se asia. Itse olen tosiaan seurannut työssäni näitä työnhakijoita, työhönottajan roolissa. Valtavan hyviä yksilöitä, paljon koulutusta, hyviä tyyppejä. On aktiivisuutta ja harrastuksia, just ovat kuin 34. Mutta en vaan voi ottaa töihin, koska työtä ei ole. Viisi vuotta siten oli, silloin kesätyöntekijä työllistyi kolmeksi kuukaudeksi täysillä tunneilla, nyt hyvä jos puolet siitä.
Enkä usko, että meillä töissä ainutlaatuinen tilanne. Mitä olen jutellut tuttujen kanssa, monessa ennen 'varmassa' paikassa kesäsijaisuudet yritetään venyä vakituisen henkilökunnan kesken, ja jos sijainen otetaan, niin tunteja vähän. Näin siis kaupan alalla, en usko, että teollisuudessakaa näinä aikoina mitenkään hirveesti on tarjolla kesäduunia, kun omiakin lomautettuna.
Hoitoalasta en niin tiedä, voihan olla, että siellä sitten paljonkin työpaikkoja lukiolaiselle. JOtenkin oon vaan siinä uskossa, että alan opiskelijat tekee ilmaisia harjoitteluja ja sitten sijaisuuksia, että kouluttamatomia ei niin tarvita. Voi tietty olla, että jos paikkakunnalla ei ole alan oppilaitosta, on muidenkin helpompi työllistyä.
on vähän vaikea ymmärtää ja toisaalta taas ei sillä jo työhakemus voi olla aivan päin mäntyä... töitä saa aina ja itsensä voi työllistää kyllä. Laitanko esimerkkejä että voitte ampua ne alas? Sitähän minäkin, ehkä järkevämpää olisi oikeasti käyttää se energia eri töiden miettimiseen kuin valittamiseen ja uhrina olemiseen. Tässä nyt kuitenkin muutama vinkki jotka eivät varmaan kelpaa koska liian raskasta/ei jää mitään käteen/ei onnistu koska taivas voi pudota niskaan/kotoa saatettais just tulla hakemaan diplomaattihommiin... Jos taas kysymys on siitä että saisi vähän taskurahaa ja työkokemusta niin siittä vaan, tämä on ilmaista! -osaako mitään esim. soittaa pianoa, ulkoiluttaa koiria, hoitaa lapsia? Ilmoituksia JOKA paikkaan, rappukäytäviin, minne vain ilmaiseksi voi laittaa -osaako tehdä jotain käsillään tai muu erityistaito? Myy tuotoksiaan, perustaa kavereiden kanssa pienen kahvilan, myy esitystä eri paikkoihin -apulaisen hommat harjoittelijan palkalla kaikki mahdolliset paikkakunnan toimistot ja pienet yritykset käynti läpi "oppisopimus"-ajatuksella -hyvä työhakemus jokaiseen paikkaan paikkakunnalla ja soitto perään tai jos mahdollista niin henk.koht.käynti -ilmoituksia ikkunanpesusta/ruohonleikkuusta/kotisiivouksesta esim. 5e tunti luulis että edes joku tarvitsee... tsemppiä hakuun, ei siinä lopulta tarvi kun kekseliäisyyttä, uskoa itseen ja uutta yritystä kun tulee vastoinkäymisiä!
Ainakaan mitään kahvilaa tms ei kannata perustaa. Siitä seuraa armoton paperisota ja lupahakemusrumba vaikka toiminta olisi kuinka pienimuotoista tahansa. Vuosi-pari sitten oli lehdessä juttu tytöstä, olikohan se 8-10v, joka isänsä avustuksella piti jäätelökioskia leikkimielessä mutta kuitenkin pienellä voitolla. Johan oli heti perässä verottaja ja elintarviketarkastaja. Olisi pitänyt hakea vaikka mitä lupia, jotka maksoivat liikaa tuottoon nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovella käy näin keväisin varmaan kymmeniä nuoria ihmisiä. Fiksuja, aktiivisia osaavat käyttäytyä ja tytöt kuulemma nättejäkin. Mies joskus sanoi, että niin iloisia ja kauniita nuoria naisia käy, että tekisi mieli palkata muuten vaan. Silti nuo aktiiviset nuoretkin juoksee ovelta ovelle etsimässä töitä. Ei niitä vaan pilvin pimein ole!
Niitä mansikanpoimintapaikkojakin on niin hirveän paljon ympäri Suomea, että jos ap:n lapsi on lähettänyt hakemuksen yhteen niin eipä se kovin kattava otos ole.onko oikeasti fiksua edes hakea johonmkin satojen kilometrien taakse jotain mansikan poiminnan hommaa, jossa on liki olematon palkka, josta suurin osa hupenee alkeelliseen majoitukseen?
Jotain tolkkua. Alaikäisen kohdalla on väärin edellyttää vaikka muuttoa toiselle puolen Suomea - eri asia toki, jos itse haluaa juuri sinne. Nuo marjanpoimintapaikat ovat usein olleet uutisissa juuri kehnojen olosuhteiden ja huonon palkan vuoksi. Kannattaako sellaisen takia MUUTTAA, edes parin kuukauden ajaksi?
niin näin me silloin tehtiin.
Mutta ilmeisesti ei nykyteineille sitten kelpaa?
Toisaalta kun yhden kesän oli mansikanpoiminnassa, niin seuraavana sai jo jotain muuta työtä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen saanut monta hyvää vinkkiä, joista voin esikoiselle kertoa, kun työnhaku tulee ajankohtaiseksi.
Eli miten 17-vuotias tajuaisi kaikki nuo vaihtoehdot, jos 40-vuotiaalle äidillekään ne ei ole tulleet mieleen... Antakaa nyt näille nuorille vähän armoa :-)
Eli aion neuvoa pesulaan, laittamaan ilmot koiran ulkoilutuksesta, siivouksista ja lasten hoidosta, lehtien jakoa en ollut tajunnut myös kesätyöksi. Noi oppisopimus-jutut on vähän hmm, koska oikeetakin oppisopimuskoulutusta on, miksi kukaan ottaisi 16-vuotiaan?
Niin ja sen verran ammun alas, että vaikka omaani aion siihen neuvoa, niin itse en ottais 16-v ikkunanpesijää ;-) Kavereiden kokemukset on lähinnä sitä, että sit kehutaan että ai kun kiva ja tossa 15 euroa ja sitten tehdään itse uusiksi... Jos ei sitten heittäydy tyraniksi ja vaadi amattilaistulosta taskurahalla...
ja omistamme myös mansikkatilan :) Ja suosittelen tätä työtä kaikille nuorille.
On monenlaista paikkaa ja jos itselle on sattunut huono paikka, ei välttämättä kaikki sellaisia ole.
i]sitä suosittelet?
Minä olen ollut ja en omaa pentua päästä. Kovaa työtä urakkapalkalla ja ruoan ja majoituksen jälkeen jäi käteen sen verran, että sain maksettua matkat kotiin.
Lisäksi omistajan poika yritti käyttää meitä alaikäisiä tyttöjä hyväkseen ja halusi nähdä tissejä ja kopeloida pimpsaa ja uhkaili, että jos emme anna, hommaa potkut.
Sinne haluaisit oman nuoresi palkattomaan ja raskaaseen poimintatyöhön ja tissejä näyttämään isännille.
mitä jos hakeutuisi sinne mansikanpoimintaan Suonenjoella tms. Siellä saa asunnon samalla. Jos ahkerasti kerää, niin saa vähän enemmän kuin matkakulut sinne.
Suurin hyöty on kuitenkin se, että saa työkokemusta. Vaikka siitä jäisi parikymppiä kulujen jälkeen voittoa, niin onhan se kokemus ihan kiva.Onkohan nykyään niin, että ekasta kesätyöstä on saatava se 10e/h, että suostutaan menemään. Itse ainakin arvosta nuorissa työnhakijoissa sitä, että esim. 18v on jotain työtä tehnyt, eikä maannut kesää kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoutua autonkorjaamolle auton pesijäksi siten että asiakkaille pikapesu huollon yhteydessä 5€ josta pesijälle 3€ ja loput 2€ huoltofirmalle työntekijämaksua kattamaan. Win-win: korjaamon asiakkaat tykkää ja nuori saa pientä palkkaa.
Miettikään kuinka täällä aina vanhemmat kesän alussa tuskailee kuinka ei tiedä mitä pienelle koululaisellle keksikikesäkuuksi. No lsppua kaupan seinälle ja naapuruston koulujen ilmotustauluille jossa nuori tarjoaa pikkukoululaisille seuraapäiviksi ( vaikkapajalkapallon pelaamista, uimaretkiä jne jne).
Ja sulle joka tuskailit ettei 16v pärjää kun ei saa töitä. Sulla on kuule elatusvelvollisuus itselläsi vielä 2 v.
Ainakaan mitään kahvilaa tms ei kannata perustaa. Siitä seuraa armoton paperisota ja lupahakemusrumba vaikka toiminta olisi kuinka pienimuotoista tahansa. Vuosi-pari sitten oli lehdessä juttu tytöstä, olikohan se 8-10v, joka isänsä avustuksella piti jäätelökioskia leikkimielessä mutta kuitenkin pienellä voitolla. Johan oli heti perässä verottaja ja elintarviketarkastaja. Olisi pitänyt hakea vaikka mitä lupia, jotka maksoivat liikaa tuottoon nähden.
Rahaa tuskin kahvilaa perustamalla tienaa, mutta arvokasta kokemusta siinä tulisi roppakaupalla. Siitä kokemuksesta voisi olla arvaamattoman suurta hyötyä tulevaisuudessa ja työnantajille ainakin antaa kuvan aikaansaavasta ja toimeen tarttuvasta tekijästä, vaikka tulosta ei tulisikaan.
t. 68 vai mikä mä olin
kesätöitä ja osa-aikatöitä hakevat eivät ole nuoria. On tosi helppoa näin päälle kolmekymppisenä yrittää löytää edes minkäänlaista kesätyötä tai osa-aikatyötä opiskelujen oheen, saati sitten kohtuullista työtä. Kukaan ei tahdo palkata koska minulle pitää maksaa enemmän kuin teineille, en todellakaan voi lähteä toiselle puolelle Suomea koska perhe on täällä, ja paikkakunnalla on järkyttävä määrä opiskelijoita kilpailemassa hommista. Yhteen osa-aikaiseen myyjän paikkaan saattaa tulla 300-500 hakemusta, joten kaikki eivät millään saa töitä vaikka miten yrittäisivät.
T: Aikuisopiskelija ilman tukia
Ainakaan mitään kahvilaa tms ei kannata perustaa. Siitä seuraa armoton paperisota ja lupahakemusrumba vaikka toiminta olisi kuinka pienimuotoista tahansa. Vuosi-pari sitten oli lehdessä juttu tytöstä, olikohan se 8-10v, joka isänsä avustuksella piti jäätelökioskia leikkimielessä mutta kuitenkin pienellä voitolla. Johan oli heti perässä verottaja ja elintarviketarkastaja. Olisi pitänyt hakea vaikka mitä lupia, jotka maksoivat liikaa tuottoon nähden.
Rahaa tuskin kahvilaa perustamalla tienaa, mutta arvokasta kokemusta siinä tulisi roppakaupalla. Siitä kokemuksesta voisi olla arvaamattoman suurta hyötyä tulevaisuudessa ja työnantajille ainakin antaa kuvan aikaansaavasta ja toimeen tarttuvasta tekijästä, vaikka tulosta ei tulisikaan. t. 68 vai mikä mä olin
Ennen kuin pääsee saamaan arvokasta kokemusta. Ja alkupääomakin tarvitaan, lupiin ja muuhun. Tuskin pankki myöntä yrittäjälainaa kesäyrityksen perustajalle. Omalla lapselleni en suosittele yritystoimintaa missään muodossa. Mieheni on ollut sivutoiminen yrittäjä, joten tiedän mistä puhun.
Olen hakenut ties kuinka moneen paikkaan, osasta ei ole tullut vielä mitään, osasta on tullut kieltävä vastaus. Taitaa kutsua sossun luukku tätä menoa, puhelinmyyntiä kai olisi mutta sillä tuskin vuokraa maksetaan...
ensimmäisen vuoden opiskelija yliopistossa. Alan hommia ei siis ole mitään toivoa vielä saada. Pistää tosiaan vihaksi, KAIKKIALLE vaaditaan työkokemusta tai joku koulutus... Olisi varmaan pitänyt mennä sinne amikseen, että pystyisi elämään jollain.
Mutta jotain hommia luulisi silti löytyvän.34
21 vuotiaana pitäis kuitenkin olla jo vähintään 5v työkokemusta joltain alalta tai monelta alalta, siitä vaan soittelemaan vanhoihin duuneihin!
- siivooja
- puhelinmyyjä
- puhelinhaastattelija
- hampurilaisravintolan rivityöntekijä
- torimyyjä
- kaupan kassa
- vaatekaupan myyjä
Kertokaahan te, jotka sätitte ap:n lasta saamattomaksi, mitä töitä vielä noiden lisäksi olisi pitänyt ymmärtää hakea, kun niitä mukamas on tarjolla "pilvin pimein"??
Noin kävi siis itselleni 90-luvun lamassa. En suostunut siihen, että vanhemmat hommaavat minulle työpaikan suhteillaan, vaan halusin työllistyä itse. Oli todella kova paikka kun en saanut mitään työpaikkaa hankittua omin voimin. Lopulta oli pakko taipua ja ottaa vastaan se vanhempien suhteilla tarjottu, erittäin hyvä kesätyöpaikka (johon menin sitten vielä seuraavanakin kesänä).
Se, että en saanut työpaikkaa, ei voinut mitenkään johtua minusta itsestäni, sillä olen aina ollut erittäin aktiivinen ja ahkera, sekä työpaikoissani pidetty. Ensimmäisen työpaikan saaminen tuolloin lama-aikaan oli kyllä totta totisesti kiven takana, ja työttömäksi olisin jäänyt, jos vanhemmat eivät olisi sattuneet tuntemaan ihmisiä oikeasta paikasta.
Lopettakaa tuo vittumainen paskanjauhanta laiskoista nuorista ja tutustukaa tilastoihin työpaikkojen ja työnhakijoiden määristä!