Kokemuksia: 3 lasta kahden vuoden välein

4 lasta, viides tulossa.



Ikäerot ovat (tulevat olemaan) 1v6kk, 2v2kk, 3v10kk ja 2v6kk.



Ehdottomasti rankinta oli silloin, kun kolme vanhinta olivat pieniä, vaikka vanhin ei kolmannen syntyessä enää vaipoissa ollutkaan ja seuraavakin oli lähes päiväkuiva. Ihmisellä on vain kaksi kättä, ja paljon piti liikkua kolmen kanssa. Esikoista piti viedä kerhoon, toinen käveli vaunuissa roikkuen nuo matkat... Ja toisaalta esim. kauppareissut ilman toista aikuista olivat kovinkin haasteellisia pitkään.



Nelivuotiaasta tuli iso liian nopeasti, kun sitä ihan pienelle tarkoitettua huomiota ei enää taaperon ja vauvan lisäksi riittänyt hälle.



Toisaalta taas nyt kun nuo isot ovat jo koulussa, kolmaskin menossa eskariin, näyttävät olevan lähes erottamattomia ja keksivät yhdessä paljonkin tekemistä...



Jännityksellä odotan viidennen lapsen tuomaa muutosta, kun talosta löytyy silloin yksi esimurkku, yksi 6v uhmassaan ja yksi uhmaikäinen taapero pikkuvauvan lisäksi. Sääliksi käy tuollaisessa pyörityksessä sitä yhtä, jolla pitäisi olla menossa tasaisempi ikävaihe... Toisaalta hyvä, että käy sääliksi jo etukäteen, koska silloin on paras mahdollisuus taata, että myös hällä on hyvä olla ja että saa huomiota, vaikka ei sitä uhmailulla hankkisi.

ja valitettavasti tunnistan monia tässä luetelluista negatiivisista asioista. Kyllä, olen välillä kireä kuin viulunkieli ja tunnen itseni riittämättömäksi. Tuntuu että koko ajan joku vaatii jotain enkä kertakaikkiaan pysty täyttämään kaikkien tarpeita. Myös tuo esikoisen uhmakkuus ja osattomaksi jäämisen tunne samoin kuin keskimmäisen kiltteys ja "näkymättömyys" ovat tuttua - näistä koen todella huonoa omaatuntoa.



Välillä mietin, että olisi ollut parempi jättää lapsiluku kahtee, ihan vain noin elämän yleisen helppouden kannalta. Myös kaikenlainen matkustelu olisi 100x helpompaa jos lapsia olisi kaksi. No, toki iloa on myös enemmän mutta kannattaa varautua siihen ettei se ole ihan pelkkää onnea ja auvoa.

jolla on nyt 3 lasta, mun lapsi, ainokainen on 4, eli lähes sama.

Hän, vaikka ei olla nähty yli vuoteen, vähintään kerran viikossa laittaa sähköpostia voinko tulla auttamaan, esim ottaa yhden lapsista meille illaksi hoitoon. Olemme siis lähes tuntemattomia ihmisiä keskenään, eli varmaan hänen listansa on aika iso.

Kun ollaan nähty, siis törmätty lähikaupassa, aina, ihan ihan ihan aina jotkut lapset keskenään tappelee ja luultavasti vanhemmat ovat ihan turtuneet siihen, koska eivät välitä.

Kaikki lapset pukeutuvat riepuihin, samoin äiti. Näemmä kotona on niin paljon töitä, ettei mikään suju loppuun asti ja mennään mistä aita matalin monesta asiasta.



Olisin halunnut enemmän lapsia, mutta emme minun vikojen johdosta niitä saaneet, olemme siis onnellisia yhden lapsen vanhempia, mutta vaihtoehto 3 kitisevää ja aina pahalla päällä olevaa lasta ei myöskään houkuttele.



Voihan täällä joku sanoa ihan mitä vaan ja tietenkin lapset ovat erilaisia, mutta miten on niin vaikeaa se että jokainen saisi olla perheen pienokainen oman aikansa niin ettei pienempi sisarus tule päälle ja varasta koko huomiota.

Näitä jälkimmäisiä näkyy jatkuvasti.

Huomaa kun mennään lapsiperheeseen kylään, tulee kaikki kylän lapset kilvan mun syliin, tarkoittaa ettei äidin sylissä ole heille tilaa tarpeeksi.



Onhan lapsista sitten seuraa, joskus, mutta eikö ne ekat vuodet ole ihan yhtä tärkeitä kuin seuraavatkin. Lisäksi tunnen paljon lapsuudenystäviä, jotka eivät ole juurikaan tekemisissä sisarusten kanssa, eli ei tämäkään mikään kiveen kirjoitettu juttu ole.



Naapuri on yh kahdelle lapselle ja kyllä siellä tulee ärräpäitä, kun toista pitää viedä harrastuksille ja toisella jää 2 krt viikossa leikit kerken ja kaveri ei silloin saa jäädä kylään.

Joten ei ollenkaan hullua!