Tätä jo arvelinkin: terveitä lapsia diagnosoidaan sairaksi !

Kaikilla adhd-lapsilla ei ole ongelmaa oppimisessa.

Ilman diagnoosia on käytännössä hyvin vaikeaa saada lapselle ja hänen käyttäytymiselleen YMMÄRRYSTÄ, opastusta siirtymätilanteisiin, yksilöllisempää ohjeistusta jne.

Tätä nyt tuntuu olevan turha jankata, kun täällä vauhkoaa ihmiset jotka eivät vastauksista päätellen edes tiedä mikä on adhd. Perehtykää asiaan, adhd ei tarkoita samaa kuin häirikkölapsi!

Ja onkin paras tapa jotta kun se koulu alkaa on asia tiedossa ja tukitoimet kunnossa.

lasta vai koulua varten? Tukitoimia tulisi saada ilman diagnoosiakin.

elto, lto ja psykologi maalailevat kokoajan meille vanhemmille että vilkkaasta lapsesta tulee koulussa häirikkö. Itse en ole tuota mieltä ollenkaan.

Tukitoimia tulee lapsen saaada oli diagnoosia tai ei. Söi lääkkeitä tai ei.

lääkitystä ei koskaan aloiteta elleivät vanhemmat koe että se on tarpeen että lapsi selviäisi normaalikoulupäivästään

Voin kertoa sinulle, että monia, monia vanhempia painostetaan aloittamaan lääkitys lapselleen ja syyksi riittää joissakin tapauksissa jo pelkästään se, ettei lapsi alistu samaan harmaaseen massaan (istumaan penkissä hiljaa aloillaan, ja toimimaan oppilaslaumassa oppilaslauman ehdoilla pitkiä päiviä). Suomessa jokaisen tulee istua hiljaa paikoillaan, eikä luonne (temperamentti) saa näkyä. Monissa Etelä-Euroopan maissa ADHD ei ole edes sairausluokituksessa, sillä on täysin toisarvoista luokitella sairaudeksi vilkkaampaa ja aktiivisempaa käytösmallia.

Suomessa ollaan (tämänkin asian suhteen) niin hysteerisiä, ja valmiita jopa lääkitsemään omaa lasta lääkeaineilla ja koostumuksilla, joiden pitkäaikaiskäytöstä ei ole saatavilla kattavia tutkimustuloksia. Hulluutta!

yhteiskunnan maksamaa terveydenhuoltoa. lääkitys nyt ei paranna lasta, auttaa vaan keskittymään koulutöihin. toinen totuus on se että kasvata lapsesi sitten istumaan paikallaan luokassa ja kunnioittamaan vanhempia. ei 1 opettaja voi revetä joka paikkaan. ja joka luokalla on jo enemmän kuin 1 "erikoislapsi". tällä hetkellä ei kouluavustajaa saa ilman diagnoosia? voisitte varmaan vaikuttaa tähän äänestämällä muita kuin kokoomusta. ennen oli erikoiskoulut ja sinne ahdettiin niin huonosti käyttäytyneet häiriköt kuin sairaatkin lapset. parempi nyt näin mutta se että lapsesi on villihkö ei tee hänestä vielä häirikköä. entä jos lapsi ei opi mitään kykene oppimaan ? eikö apua saa antaa? annetaanko vaan huonon itsetunnon tuhota ihmisen alku?

http://www.adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/lapset



Leikki-ikäisen lapsen luontaisen vilkkauden ja lyhytjänteisyyden vuoksi päiväkoti-iässä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden pulmiin liittyvien poikkeavien oireiden erottaminen voi olla vaikeaa. Lapsen kehittymistä on kuitenkin hyvä seurata ja tukea jo mahdollisimman varhain, jos lapsen käyttäytyminen aiheuttaa huolta. Lasten ja nuorten ADHD:n Käypä hoito -suosituksen (2012) mukaisesti on erittäin tärkeää, että tukitoimet aloitetaan heti, jos lapsella havaitaan toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmia. Tukitoimien aloittaminen ei vaadi diagnoosia.

<a href="http://www.adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/lapset" alt="http://www.adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/lapset">http://www.adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/lapset</a&gt;

Leikki-ikäisen lapsen luontaisen vilkkauden ja lyhytjänteisyyden vuoksi päiväkoti-iässä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden pulmiin liittyvien poikkeavien oireiden erottaminen voi olla vaikeaa. Lapsen kehittymistä on kuitenkin hyvä seurata ja tukea jo mahdollisimman varhain, jos lapsen käyttäytyminen aiheuttaa huolta. Lasten ja nuorten ADHD:n Käypä hoito -suosituksen (2012) mukaisesti on erittäin tärkeää, että tukitoimet aloitetaan heti, jos lapsella havaitaan toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmia. Tukitoimien aloittaminen ei vaadi diagnoosia.

Olin aina ajatellut et kyllä pärjäämme ilman. Eli ei ole aina vanhempien valinta. Jouduin todella tarkasti tutkimaan asiaa ja punnitsemaan tilannetta. Suostuin lääkitykseen. Ja se oli todella viisas teko. Moni asia lapsen elämässä parani kertaheitolla. Ilman lääkitystä lapsi olisi joutunut erityisluokalle. Lääkärien mielestä se olisi ollut näin kiltille lapselle tuhoisaa. Lääkityksen kanssa pääsi normaalille luokalle jolla menestyy hyvin.

Miehellä on myös ADHD ja elämä meni päin pyllyä. Mies on niin onnellinen miten paljon nykyään saa tukea ja apua lapset, ja miettinyt paljon miten hänen elämänsä olisi mennyt erilailla jos siihen aikaan olisi ollut samat tukitoimet ja tieto.



Tietenkin pitkäaikaisvaikutukset mietityttävät mutta asiaa puntaroidessa kuitenkin voittaa nämä lääkkeen antamat hyödyt lapselle. Itsetunto kohonnut, saanut hyvän kaveripiirin, pärjää koulussa, tappelut loppuneet, käytös on kiitettävää. Ilman lääkettänäin ei olisi.

"girls born in December and typically younger within their grade were 70% more likely to be diagnosed with ADHD than girls born in January"

Meillä on joulukuussa syntynyt tyttö, joka on hyvin villi. ADHD:tä ei hänellä kuitenkaan ole, koska osaa keskittyä tarvittaessa hyvin. Eiköhän tyttö rauhoitu, kun ikää tulee vähän lisää. Meille ei kukaan ole edes maininnut adhd:ta käytöksen taustalle.

Sitä hänen kasvaessaan saattaa kyllästyä tahkoamiseen. Jos lapsi on aloillaan eikä haastamassa, kun saa pelata tai katsoa töllöä, hänen lopulta annetaan vaikka kasvaa siihen kiinni. Roskaruoka tulee siitä, että sitä se ipana ainakin syö. Harrastuksia ei ole, kun lapsi ei pärjää niissä, vaan tarvitsisi tukea. Rytmit menee sekaisin, kun ei jakseta tapella. Ja silti vanhemmat ovat uupuneita lapsen kanssa.

- näin ainakin parissa tietämässäni perheessä, joissa lapsi ei välttämättä adhd, mutta ongelmainen -

jotka kieltäytyvät luokittelemasta adhd:n sairaudeksi. Suomessakin pitäisi ottaa pakollisena käyttöön elämäntavan muutokset ennen lääkehoitoon siirtymistä.

Adhd lapset jotka tunnen tulevat kaikki kodeista joissa lasten hyvinvointi laiminlyödään (roskaruoka, paljon peliaikaa, ei säännöllisiä harrastuksia, ulkoilua, elämänrytmiä vaan eletään hedonistisesti, ja mukavuudenhaluisesti ja helposti. Näin kasvavat lapset kieroon ja levottomiksi.

haastavampia kuin toiset? Tarvitaanko siihen joku nimitys, kun lapsi on hankala ja levoton, ja vaatii tavallista enemmän sääntöjä ja systemaattista kasvatusta. Ainahan lapset on olleet yksilöitä.



Mitä ADHD:n periytyvyyteen tulee, niin kuinka paljon siinä on kulttuurista perimää? Adhd-vanhempi omalla toiminnallaan pahentaa lapsensa taipumuksia? Ja miksi tarvitaan ADHD-nimitystä ylipäätään? Lapsi on vaativa ja vanhempi vähän sekaisin... niin, eikös noitakin ole aina ollut? Luin juuri, että ADHD on enemmän taipumus kuin suoranainen sairaus. Lapsella voi olla enemmän tai vähemmän ADHD-piirteitä ja sitten siihen sopiva kasvatus -> puff. Toki toisilla taipumus on niin voimakas, että kukaan ei saisi kasvatettua lasta paremmin, mutta useissa tapauksissa ADHD yhdistyy huonoihin kotioloihin.

Joka erottuu joukosta, koska on hieman erikoinen. Minusta tietysti kamalan älykäs, mutta mitä hyötyä älykkyydestä on, jos se kanavoituu vääriin asioihin?

entä jos lapsi ei opi mitään kykene oppimaan ? eikö apua saa antaa? annetaanko vaan huonon itsetunnon tuhota ihmisen alku?

Kuten arvostamalla aidosti lasta ominaisuuksineen, ja ajattelemalla siten, että jokaista (omine erityispiirteineen) tässä maailmassa, ja tulevassa työelämässä, tarvitaan.

Apua (tehokasta!) on niin monenlaista, ja todella monet keinot ovat parempia vaihtoehtoja kuin lääkitys. Etenkin lapsella.

Lapsi oppii, kun tahti ja opetusmetodit ovat hänelle suotuisia. Erityisopetukseen voisi nykyistä enemmän panostaa, sekä lisätä koulunkäyntiavustajien määrää - trendinä vain tuntuu olevan se, että tyystin vääristä paikoista säästetään.

t. 61 (joka ei äänestä Kokoomusta)

Äitinsä sillä sitten ylpeili, että tämän takia se meidän poika ei tee läksyjä yms. sepustusta.

Sanoin, että ai, autismia. Äiti häkeltyi, että ei kun asperger. Selitin, että asperger on autismidiagnoosi. Mammahan siitä hermostui ja sanoi, että diagnoosi pitää purkaa. Ei hänen poika mikään autisti ole.

Ja kas, puolen vuoden päästä diagnoosi oli purettu. En viitinyt kysyä, minkä diagnoosin sai toisella kerralla.

ties mitä diagnooseja vain päästäkseen itse siitä vastuusta että kasvattaisivat lapsiaan. Diagnoosin varjolla lapset saavat sitten häiriköidä koulussa niin paljon kuin lystää ilman seurauksia, eikä vanhempien tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että jättävät vanhemman tehtävänsä hoitamatta. Todella kätevää!

vaan silkkaa faktaa ja omassa työssä koettua. Ikävä kyllä.