Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi nykyään erilaisille aikuisille tyrkytetään diagnooseja?

Vierailija
27.03.2012 |

Ennenkin on ollut erakkoja, kerrostalokyyliä, huorahtavia naisia ja teatraalisia homoja ja kylän pikkurikollisia, eikä niitä ole sen kummemmin diagnoosilla paiskattu, ne vaan ovat olleet mitä ovat eikä siitä sen enempää.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
27.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja elämänlaatu paranisi, rikollisuus vähenisi. Vankilat ovat esim. täynnä riippvuuksille alttita persoonallisuushäiriöisiä.

Vierailija
2/14 |
27.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kyllähän diagnosointi toisaalta myös voi auttaa ongelman lievittämisessä. Nykymaailmassa esim. työnsaanti on aika raakaa peliä, ennen jokaiselle tuntui olevan oma paikkansa. Vähemmän sosiaalisilla tapauksilla on tosi vaikeaa, itsekin olen aika ujo ja hiljainen ja lämpenen hitaasti uusien ihmisten kanssa ja työpaikoilla viihtyminen on hankalaa. Usein myös se työpaikkahaastattelun kynnys on vaikea ylittää. Siis vaikka työnsä osaisi tehdä muttei osaa sitä ympärillä tapahtuvaa juttua (rentoa jutustelua työkavereiden kanssa kahvitauoilla), tipahtaa helposti junasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
27.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse kärsi, ei hoitoa onneksi ole pakko ottaa vastaan.

Vierailija
4/14 |
27.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kyllähän diagnosointi toisaalta myös voi auttaa ongelman lievittämisessä. Nykymaailmassa esim. työnsaanti on aika raakaa peliä, ennen jokaiselle tuntui olevan oma paikkansa. Vähemmän sosiaalisilla tapauksilla on tosi vaikeaa, itsekin olen aika ujo ja hiljainen ja lämpenen hitaasti uusien ihmisten kanssa ja työpaikoilla viihtyminen on hankalaa. Usein myös se työpaikkahaastattelun kynnys on vaikea ylittää. Siis vaikka työnsä osaisi tehdä muttei osaa sitä ympärillä tapahtuvaa juttua (rentoa jutustelua työkavereiden kanssa kahvitauoilla), tipahtaa helposti junasta.

Aivan. Tällaista on aika paljon ja se on ihan normaalia. Ihmiset on erilaisia. Se on ujoutta tai arkuutta, mutta ei siihen mitään lääketieteellistä diagnoosia pidä sotkea.

Vierailija
5/14 |
27.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

..ja meillä on monenlaisia persoonia töissä. Esimerkiksi kustannuslaskijoiksi näyttää hakeutuvan hiljaisia, epäsosiaalisia tyyppejä, jotka eivät seurustele muiden kanssa kuin pakollisissa työasioissa. Mutta ei heitä kukaan siitä arvostele, päin vastoin hiljaisia puurtajia arvostetaan. Voin kyllä kuvitella, että työhaastattelu voi olla heille vaikea paikka, mutta CV varmaan puhuu puolestaan.

Sitten ostohommiin on hakeutunut supliikkimiehiä, jotka hoitavat seurustelun näiden hiljaistenkin puolesta, miltei ärsyttävyyteen saakka.





Vierailija
6/14 |
27.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

erilaisista ongelmista on lisääntynyt. Erilaisia oireita tutkitaan ja oireyhtymille annetaan nimiä.

Kaikessahan tuo on lisääntynyt tuo diagnostiikka. Erilaiset flunssaviruksetkin erotetaan jo toisistaan, ennen podettiin vaan flunssaa.

Vatsatauti oli vatsatauti, nyt nekin pöpölajit tunnistetaan tarkemmin. Tiede ja tutkiminen kehittyy ja siksi myös erotellut diagnoosit.

Ihan järkeenkäypää.

Ja siksikin noita diagnooseja tosiaan annetaan, että oireista kärsivä saisi apua ja tukea. Ja pärjäisi elämässä eikä vaan syrjäytyisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
27.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kyllähän diagnosointi toisaalta myös voi auttaa ongelman lievittämisessä. Nykymaailmassa esim. työnsaanti on aika raakaa peliä, ennen jokaiselle tuntui olevan oma paikkansa. Vähemmän sosiaalisilla tapauksilla on tosi vaikeaa, itsekin olen aika ujo ja hiljainen ja lämpenen hitaasti uusien ihmisten kanssa ja työpaikoilla viihtyminen on hankalaa. Usein myös se työpaikkahaastattelun kynnys on vaikea ylittää. Siis vaikka työnsä osaisi tehdä muttei osaa sitä ympärillä tapahtuvaa juttua (rentoa jutustelua työkavereiden kanssa kahvitauoilla), tipahtaa helposti junasta.

Aivan. Tällaista on aika paljon ja se on ihan normaalia. Ihmiset on erilaisia. Se on ujoutta tai arkuutta, mutta ei siihen mitään lääketieteellistä diagnoosia pidä sotkea.

kun ujous ja arkuus todella haittaa sitä elämää. Esim. kun ei enää uskalla lähteä asunnostaan ulos koska pelkää muita ihmisiä. Vaikea se on myös työnantajalle selittää että olen ihan hyvä tyyppi, en vain halua jutella sinun tai muiden työntekijöiden kanssa...

Vierailija
8/14 |
27.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä minäkin, todella erakkomainen henkilö, varmasti saisin ties mitä diagnooseja jos menisin asiantuntijalle elämästäni ja aatoksistani kertomaan, mutta enpä mene, koska olen hyvin tyytyväinen yksinäinen ja ulkoisesti "tylsään" elämääni. Ei niitä diagnooseja kukaan onneksi tule pakolla päälle kaatamaan vaan saa olla juuri semmoinen kuin on jos niin haluaa, jos on aikuiseksi asti onnitsunut pärjäilemään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
27.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan heppoisin perustein otsaan leimata. Olen käynyt elämäni varrella monestikin jaksoja terapeuttien vastaanotoilla tai tavannut psykiatria, ollut kerran sairaalahoidossa omasta toiveestani. KOgnitiivinen terapia läpikäytynä.



Olen tivannut onko minulla jokin persoonallisuushäiriö kaikkien solmujen syynä. Ei ole, en ole saanut diagnoosinumeroa. Piirteitä on vaativasta persoonasta ja riippuvaisestakin, piirteitä perfektionismista. Ainoa selkeä termi on ollut "traumaperäinen stressihäiriö".

Vierailija
10/14 |
27.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

varsinaisia persoonallisuushäiriö-diagnooseja tosiaan noin vain lätkäistä jos on ujo ja hiljainen. Ei nuo ole mitään sairauden oireita. Eli ei "kaikilla" ole diagnooseja, vaan osalla niistä, joiden psyyken piirteet haittaa omaa tai muiden elämää suurissa määrin, ja lisäksi pitää olla muitakin haittaavia ominaisuuksia kuin vain esim. ujous tai hiljaisuus. Voisihan sitä sanoa, että ennenkin oli vaan tyhmiä lapsia, ei ne mitään oppimishäiriöisiä ole..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
27.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä diagnooseja myöskään tyrkytetä eikä

ihan heppoisin perustein otsaan leimata.

Entinen miesystäväni esim .sai tosi helposti bipolaarisen mielialahäiriön diagnoosin vaikka minusta oli ihan tavis. Täytyi vaan täyttää joku kyselylomake ja sitten kun siihen tuli sopivasti rasteja niin diagnoosi ja lääkitys lätkäistiin päälle. Saman lomakkeen täyttämällä minutkin olisi diagnosoitu maanis-depressiiviseksi, koska olen aika temperamenttinen ja dramaattinen luonne jolla aktiivisuus ja tunnetilat vaihtelevat usein. Onneksi minä en mennyt hakemaan "apua", ja miesystäväkin lopetti lääkityksen pian eikä enää uskonut koko diagnoosiin.

Vierailija
12/14 |
27.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

bipo, mutta sinä et maallikkona sitä ymmärrä? Varsinkaan jos itselläsi on kenties sama häiriö.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
27.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

se sen lomakkeen täytti? Jos itse meni lääkärille sellaista täyttämään, niin minkä vuoksi, jos ei kerran itsekään kokenut, että mikään vaivaa?

Vierailija
14/14 |
27.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikää minulla on 30 vuotta ja nykyajan vaatimukset työelämässä vaan on jotain muuta kuin muutama vuosikymmen sitten. Lastenhoito, siis omien, on jotain ihan toista kuin ennen hyvän äidin vaatimusten suhteen. Pitäisi tehdä sitä ja tätä ja kun olen saanut sekunda-aivot riesakseni niin eipä elämä ole kovin helppoa. Kunhan käyn vielä yhdet testit läpi niin aloitetaan saman tien lääkehoito ADHD:n hoitoon. Todennäköisesti monien sukulaistenikin elämä olisi ollut helpompaa ja itsemurhilta olisi vältytty jos olisi olut apua tarjolla tai tietoa miksi elämä menee päin helvettiä suvun (lähes) kaikilla miehillä. Suvun naisista monien on ollut vaikeaa sopeutua yhteiskunnan normeihin, mutta he ovat kuitenkin pärjänneet paremmin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yhdeksän yksi