Mistä syystä ystävyytesi on kariutunut?

Ystävä paljastui hyvin sairaaksi. Hän siis oli meko tuore ystävä, n. vuoden liikuskelimme yhdessä. Mieleltään sairas enkä jaksanut enää.



Vanehemmat ystävyydet ovat kaatuneet välimatkoihin ja elämäntilanteiden erilaisuuten. Tosin fb auttaa niitä pitämään yllä, ihan kelpo peli tuo naamis.

vaikutat aika itsekeskeiseltä ja alistuvalta. Olisit sanonut suoraan:"Hei s' et ole kertaakaan kysynyt mitä mulle kuuluu!". Nyt nillität täällä ja podet yksinäisyyttä.

vei minultakin ystävät levittämällä kaikenlaista perätöntä. Vaihdoin työpaikkaa ja jälkeenpäin osa heistä on ollut yhteydessä ja käyttäytynyt aivan kuin mitään ei olisi. Tosin uskon että vanhassa työpaikassa mikään ei ole muuttunut. Kiusaajan silmien alla kukaan ei varmasti uskaltaisi lähestyä minua.

ja neljä ystävyyssuhdetta on mennyt poikki.



Ensimmäinen: opiskeluaikana olimme kolme vuotta kuin paita ja peppu, mutta sitten ystäväni katkaisi välit. En tänäkään päivänä tiedä miksi.



Toinen: lapsuudenystäväni muuttui ihmiseksi, jolle oli tärkeää montako neliötä on pihaa, onko lapsella "hienot" harrastukset, ketä julkkiksia voi sanoa tavanneensa ym. Arvomaailmat eivät kohdanneet.



Kolmas: ystäväni tutustui (ja meni naimisiin) mieheen, josta en pitänyt. Vaikka en tätä hänelle sanonutkaan, varmasti sen jostakin näki. Hän siis asetti miehen mielestäni mustasukkaiset vaatimukset ystävyytemme edelle. Ovat tietääkseni edelleen naimisissa, toivottavasti onnellisina, joten hän varmasti teki omalta kannaltaan oikean valinnan.



Neljäs: ystävä purki monta kertaa viikossa erittäin yksityiskohtaisesti elämäänsä monen tunnin puheluissa, joihin kypsyin. Koko päivän ohjelma meni uusiksi kun näki, että puhelu on häneltä. Hän haukkui selän takana yhteisiä tuttujamme, ja lopulta käytti minua ja ystävyyttämme aika törkeästi hyväkseen, mitä en ole pystynyt antamaan anteeksi.



Nämä ystävyydet ovat menneet, mutta uusia on tullut matkan varrella.

ja kaksinaamaisuuden takia.

- kaveri väkivaltainen lapsiaan ja lemmikkejään kohtaan

- oma alemmuudentunne ja huono itsetunto silloin, jos itsellä on ollut työttömyyttä, ja kaverit porskuttavat iloisesti urallaan (tämä siis niiden kanssa, joiden kanssa kaveruus ei ole kovin tiivistä, otan helposti etäisyyttä koska hävettää kun oma elämä ei oikein ole mennyt eteenpäin)

- olemme olleet luonteeltammamme tai elämäntilanteeltamme niin erilaiset, että minun on ollut todella vaikea käsittää sitä, miten kaverini näkee tämän maailman.Yleensä olen jossain vaiheessa alkanut ymmärtää heitä sitten jälkeenpäin, kun oma elämänkokemus on karttunut

- minulla on pari kaveria, jotka eivät koskaan kysy asioistani eivätkä ole niistä kiinnostuneita. Ahkerasti kuitenkin kutsuivat juhliin tms. olin heidän seuransa jälkeen aina niin vihainen ja turhautunut että oli parempi lopettaa tapaamiset.

Menetin muutaman mukavan ystäväpariskunnan avioerossa. Nämä olivat alunperin mieheni nuoruusajan kavereita, mutta pyörittiin paljon yhdessä ja ystävystyin etenkin miehen kavereiden vaimojen kanssa. Kun erosimme, niin nämä "valitsivat puolensa", ts. muhun ei pidetty enää mitään yhteyttä. Ollaan tietysti moikattu jos ollaan nähty, ja vaihdettu kuulumisia pinnallisesti, mutta siinä kaikki. Toisaalta en ikävöi heitä, mutta ihmettelen kuinka musta tuli täysin nolla eron myötä.

Hän teki kaiken oikein: osti rivitaloasunnon ja koiran, teki lapsen ja meni nuorena naimisiin. Arvosteli ihmisiä, jotka eivät tehneet samoin. Tiesi lapsettomuusongelmastamme, mutta kehtasi silti pitää perheettömiä ihmisiä keskenkasvuisina teineinä.



Käytti minua melkeinpä hyväkseen. Kun menin kylään, syliini istutettiin lapsi ja käskettiin vahtia.



Kyllästyin siihen minä-minä-minään. Ei ole ollut ikävä.

jossain määrin kai kasvoimme erillemme. Hän oli kyllä paha suustaan mutta meidän kesken ei tuota naljailua esiintynyt aikaisemmin. Vähitellen hän muuttui tosi hankalaksi ja erilainen elämäntilanteemme kiihdytti hänet välillä ihan raivoon asti. En vaan enää kestänyt ja jokainen tapaaminen tai soitto päättyi hänen haukkuihin

tajusin vasta aikuisena,kuinka sairas hän oli,hänellä sitten todettiin paranoidinen skitsofrenia ja joutu olee syljetulla laitoshoidossa. Tajusin tämän asian vasta silloin kun itse aloin työskentelemään psykiatrisella puolella,syytän tätä naista nuoruuteni pilaamisesta,hän osasi sen manipuloinnin jalon taidon oli mua 2v vanhempi. On häön jättänyt muhun jälkensä,nuoruuteni olisi voinut olla parempi ja kaverisuhteeni muihin lähe,piä kun olisin pysynyt vaan omieni seurassa.



En viitsi kirjoittaa enempää koska tää av palsta ei riittäis siihen stoorin,,mutta olen tyytyväinen että tämä asia meni näin,nykyään minulla vanhat kaverit takas jotka silloin menetin ja uusi elämä.

muutin toiselle paikkakunnalle, niin silloin jotenkin jäi sitten ajan kanssa yhteyden pito. Tietty sillon tällön tekstarilla kysellään kuulumisia,mutta ei se mitään ystävyyttä ole.

Ja nuorena aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, joka melkeenpä pakotti minut olemaan vaan hänen kanssaan eikä halunnut mun näkevän ketään muuta, kuin häntä. Oli vainoharhanen,mustasukkanen ja läheisyysriippuivainen. Joten sitten kaikki maholliset kaverit siinä sit lähti tai se ystävyys sillee huononi..Jotkut ei muuten vaa pidä enää yhteyttä eikä vastaa puheluihin tai tekstareihin...Enkä oo siis tehny tietääkseni mitään heille ja oon yrittäny kysellä kuulumisia yms...ei oo pakko vastata jos ei halua,mutta onhan tuo aika ikävää :/



plaah...ei oo enää hirveesti kyllä hyviä kavereita jälellä...

ystävistäni lopetti yhteydenpidon kun sain lapsia. Tarkalleen ottaen jo kun tulin raskaaksi.



Yhteen en enää itse jaksa pitää yhteyttä kun hän hehkuttaa jatkuvasti elämäänsä. Oikeasti on korviaan myöten veloissa ja naimisissa alkoholistin kanssa.

Kateus oli syynä. Ystävä ei kestänyt, kun menestyin elämässäni ja se ei. Se itse on jäänyt elämään jotain Unicafe-aikoja ja on katkera ihmisille, jotka hankkivat lapsia ja menestyvät töissä. Kaikkien pitäisi elää opiskelijaelämää loppuikä.

Olisi ikävää olla nainen ja noin vähäpätöisten asioiden takia jättää hyviä ystäviä. Ystävät yleensä pysyvät lojaalisti mukana - usemmiten lojaalimmin, kuin oma kumppani.

Näitä lukiessani, en voi kuin kiittää, että olen mies.

Kovin raskaaksi kävi ja lopulta kyllästyin siihen, että syyllisti ainoastaan minua siitä kun kukaan ei käy kylässä (en ollut ainoa kaveri, siitä ei ollut kyse) ja elämä on paskaa. Pikkuhiljaa yhteydenpito on loppunut, kun en vastannut edes puheluihinsa. Joo, olen huono "ystävä", mutta näin vaan meni.

eikä halunnut esitellä tuota kumppania mulle. Tajusin, että niin se on ollut aina ennenkin.



Erottuaan hän soittaa mulle heti, ja tapaa sinkkuaikoina koko ajan. Tavattuaan jonkun on myös koko ajan yhteydessä ja raportoi missä mennään, mutta koskaan en saa tavata tätä ihmistä ja seuraavat vuodet hän elää parisuhteessa eikä nähdä ollenkaan. Ja taas tulee puhelu heti kun on erottu....Tällä kertaa tajusin että kyseessä oli kolmas kerta kun hän tekee noin, yritin yli puoli vuotta sopia tapaamista että tapaisin tämän uuden ihmeen ja kaverini, mutta ei vaan onnistunut.





Toinen ystävä petti luottamukseni pahasti, oli salannut erään minulle ja perheelleni tärkeän asian vuosia, eikä halunnut selvittää asiaa lainkaan, vaan ilmoitti vaan, että tämä asia ahdistaa häntä ja kivaa elämää perheellesi. Oli siis sellainen juttu, jonka pelkkä tuttavakin olisi kertonut heti, saati hyvä ystävä. En tiedä vieläkään miksi salasi sen, enkä sitä, miksi meni täysin lukkoon kun yritin siitä puhua.

olen kai ollut paska ystävä tai sitten seuraani ei enää kaivattu jostain muusta syystä.