miten muutuit uskoontulosi jälkeen?

Siis olen kasvanut uskovassa perheessä ja aina itsekin uskonut. Silti pidin sitä jotenkin vähäisenä asiana, en käynyt seurakunnassa ja ajattelin, että ei se nyt niin tärkeä juttu ole. Kuitenkin oli paha olla asian takia. Ja oli vaikea selittää uusille ystäville, miksen ryyppää ja juokse baareissa, miksi olen naimisissa 21-vuotiaana jne. Tulin siihen tulokseen, että ei tää näin toimi, pakko valita joko maailma tai usko. Ja valitsin uskon.



Sen jälkeen aloin käydä aktiivisesti seurakunnassa, sain uusia uskovia ystäviä, sain aloittaa uuden harrastuksen (laulamisen ylistyskuorossa), sain paremman itsetunnon ja rohkeutta olla se mikä olen. Tietenkään en vanhoja ystäviäkään hylännyt, en tokikaan! Heille vain yksi kerrallaan kerroin jossaon sopivassa tilanteessa, että olen uskossa.



Tärkeintä on kuitenkin se, että sain pelastusvarmuuden ja luottamuksen Jumalaan. Ja sen myötä elämänasenteeni muuttui ihan täysin, nykyään osaan nauttia elämästä enkä murehdi turhia. Herra kyllä hoitaa omiaan :)

sisäisesti sain turvallisuuden tunteen, enkä hermoa asioista niin herkästi.

-Ymmärsin, että maailmassa on muutakin kuin ulkonäkö. Lakkasin ostamasta uusia vaatteita ja meikkejä, rahoille on muutakin käyttöä.



-Ymmärsin, ettei seksi ole niin tärkeää kuin nykyään annetaan ymmärtää. Miehen pitää rakastaa minua riippumatta siitä onko seksiä vai ei, siis minua itseäni ihmisenä vakaumuksineni.



-Olen jättänyt kaiken turhan maallisen, tv-sarjat, hömppälehdet jne. Vietän paljon aikaa pohdiskellen uskontoa ja maailmaa yleisesti, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat.



-Olen löytänyt pyhän seurakunnan, jossa saan tarpeeksi virikkeitä ja harrastuksia. Viikonloppuriennot ja alkoholi ovat saaneet jäädä.



-Olen muuttunut työssäni vähemmän suorituskeskeiseksi. Tämä ei herätä innostusta työkavereissa, mutta heidän on opittava hyväksymään minut tällaisena kuin olen. Olen myös ymmärtänyt, etten voi esittää mitään muuta.

mutta sisäisesti kyllä. Sain sisäisen rauhan, joka kyllä läheisten mielestä näkyi ulospäinkin uudenlaisena tasapainoisuutena.



Nyt kun rupesin miettimään tarkemmin niitä ulkoisia muutoksia, niin se kyllä oli että jätin humalahakuisen juomisen. Aikaisemmin join joko täyskänniin tai en ollenkaan. Uskoontulon jälkeen siirryin lasi viiniä tai yksi siideri linjalle. Varmaan myös jouruilu, kiroilu ym. vähenivät.



Sen sijaan esim. meikkaamiseen, tanssimiseen, musiikin kuunteluun ym. uskoontulo ei vaikuttanut.

joka heijastui ulospäin ja tasapainotti muuten niin sekavaa elämää.



Olen ollut koulukiusattu tokaluokalta lähtien aina lukioon asti ja kuten kuvitella saattaa olen ollut aika rikki sen takia. VÄhällä oli etten joutunut hoitoon sekavan psyykkeeni kanssa. Mutta uskoontulo on pikkuhiljaa muuttanut mua eheämmäksi ja tasapainoisemmaksi. Varmasti joku hoitokin sen olisi tehnyt, mutta iloinen olen tästä!



EN enää pelkää tai arkaile muita ihmisiä.