Äidin ahdistus: lapsen pahat oppimishäiriöt - mitä mä enää voin tehdä :(
Kakkosluokkalainen poika lukee TODELLA työläästi, ei laske sujuvasti edes 0-10-alueella, ei tunnu jotenkin sisäistävän ns. reaaliaineiden opeteltavaa aineistoa. Tuskainen taival alkoi heti ekaluokan alkaessa, eskarissa eivät osanneet uumoilla mitään tai eivät suuressa viisaudessaan siitä meille vanhemmille mitään huomauttaneet. Vähän siinä ja tässä, voiko tuon edes ajatella osaavan lukea :/
Koulun tukikeinot alkavat olla käytetty. Onneksemme pojalla on aivan ihana, kokenut ja aiheesta lisäkoulutustakin saanut luokanopettaja, joka tarjoaa tukiopetusta 2 h/vko (toinen äikkää ja toinen matikkaa), lisäksi poika saa laaja-alaiselta erityisopettajalta opetusta em. aineissa. Mutta kun eivät edes nuo tukikeinot saa poikaa oppimaan sillä tavalla, että kakkoselta pois pääsyä olisi syytä pitää millään tasolla todennäköisenä.
Erityisluokalle siirrosta luokanopettaja ja erityisopettaja olivat yksimielisiä: ei kannata, koska pojalla ei ole ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, perhesuhteissa tai käyttäytymisessä. Eivät ihan suoraan sanoneet, mutta antoivat ymmärtää, ettei tässä keskikokoisessa kaupungissa ole tarjolla sellaista erityisopetusyksikköä, josta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa.
Onneksi tuo on sentään liikunnassa ihan järjettömän hyvä, onpahan edes yksi juttu josta saada onnistumisen elämyksiä :( Silti masentaa niin paljon, jotenkin tuntuu, että olemme tehneet tuon kasvatuksessa jonkun perustavanlaatuisen virheen. Järki toki sanoo, että tokkopa mitään sen suurempaa kuin missä tahansa ihan normaalissa suomalaisperheessä, mutkun :(
Kommentit (41)
hyväksy lapsesi sellaisena kuin hän on. Jos hän nyt saa jo kaiken asianmukaisen tuen, et voi työstää sitä enää. Nyt sinun on työstettävä omat asenteesi ja lakata vaatimasta lapselta muuta kuin oman kehitysaikataulunsa mukaista. Hän on sellainen kuin on.
eikä asu itsenäisesti. Ongelmia on monenlaisia.
Valitettavan monella lapsella kaiken takana onkin yllättäen huono näkö :(
Jos ei näe, milläs alat likemaan ja laskemaan ja hahmottamaan asioita.
Olisikohan luokan kertaamisesta enemmän hyötyä kuin haittaa? Toki kaveriasiat saattaisivat tuntua mutkikkailta, jos tiivis yhteys on jo syntynyt, mutta itsetunnolle voisi tehdä hyvää kertausvuosi, jonka aikana saisitte vähän hengähtää ja kehittää taitoja ajan kanssa. Aika nopeasti nuo sopeutuvat tilanteeseen, saavat lisää kavereita uudelta luokalta ja usein välituntileikit vanhojen luokkakavereidenkin kanssa jatkuvat siitä mihin viimeksi jäivät.
Läksyt meillä tehdään, yleensä käytetään niihin tunti ja sen jälkeen poika saa mennä. Opettajan kanssa ollaan tästä keskusteltu, hänen mukaansa on tärkeämpää että YRITETÄÄN, kuin että syntyy jotain tulosta. Kyllä me aina paperille jotain saadaan, joskin melkoisen johdattelun tuloksena :/ Vastauksia en ikinä kerro, vaan kaikin mahdollisin esimerkein yritän asiaa valaista.
Pojalla on harrastus ja on siinä todella hyvä, mutta kun kyllä tuo akateeminenkin älykkyys olisi jokseenkin merkittävää 2000-luvulla - eikä edes akateeminen älykkyys, vaan ihan luku- ja laskutaito :/
meillä ei tuossa vaiheessa näkynyt vieläpaljon nämä nykyiset vaikeudet (koska ei ollut lukihäiriötä) mutta poikamme nyt yläasteella ja ihan kauheaa, osin koska myös murrosikä siinä samassa syssyssä. Koita jaksaa ja jos kunotutusta tarvitaan niin te varmaan hyödytte siitä paljon. Vaadi neuropsykologisia tutkimuksia (varmaan psykologiset testit on jo tehty, tuliko niissä mitään aihetta jatkotutkimuksiin)?
Välillä olen itse tosi itkuinen ja väsynyt tähän, mutta sitten ajattelen että nyt on se aika jolloin tarvitsee jaksaa ettei tarvitse myöhemin ajatella että olisi pitänyt tehdä jotain. Meille oppimisvaikeuksisten vanhemmille pitäisi perustaa joku oma tukiryhmä:)
Olette ihan varmasti tehneet kaikkenne ja vielä enemmänkin!
Monet laspet saavat apua oppimisvaikeuksiinsa. Hienoa, että poikanne koulussa on tukitoimet järjestetty noin hyvin. Älkää antako näiden asioiden kuormittaa liikaa siellä kotona.
Poikanne saa kaiken sen avun, joka tällä hetkellä on mahdollista. Opettajat ovat asiantuntijoita, ja jos he sanovat ettei erityisluokalle siirto ole ajankohtaista, niin luottakaa silloin heidän ammattitaitoonsa. He myös arvioivat onko luokalle jättäminen järkevää, ja siihen kannattaa suostua jos sitä ehdotetaan. Se on lapsen parhaaksi.
Pojallanne on asiat hyvin, jos hän on sosiaalinen, liikunnalinen ja hyväkäytöksinen. Pelkästään näillä avuilla hän tulee menemään elämässään pitkälle.
Muistakaa aina kehua lastanne yrittämisestä ja onnistumisista. Hän on varmasti hyvä todella monessa asiassa. On tärkeää, ettei oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi lannistu ja saa huonoa itsetuntoa. Siinä teillä vanhemmilla on tärkeä rooli.
Tsemppiä paljon teille ja mukavaa kevään jatkoa!
t. Luokanope
Valitettavan monella lapsella kaiken takana onkin yllättäen huono näkö :(
Jos ei näe, milläs alat likemaan ja laskemaan ja hahmottamaan asioita.
...terveydenhoitajalta sai just puhtaat paperit kaiken suhteen ja tuo näkötaito on jalkapallossa ja jääkiekossa aika oleellinen, ja tuo harrastaa molempia ihan ikäistensä huipulla, että... No mutta kiitos vinkistä kuitenkin, voisi tuotakin harkita :)
kuten muutkin ovat todenneet, vahvistatte vahvoja puolia. Onko poika ollut psykologin kanssa tekemisissä? Sillä ainakin matematiikan oppimisvaikeuksiin on olemassa neuropsykologista kuntoutusta.
Eli ei suju matikka ei lukeminen eikä sisäistä edes kuulemaansa reaaliaineissa. Ei auta kuin tehdä kaikkensa että poika pääsee jotenkuten edes peruskoulun läpi ja panostaa sitten vaikka siihen urheiluun. Pääasia että lapsi on onnellinen.
Mutta ihmettelen että noin laajaa oppimishäiriötä? ei ole huomattu jo ihan lapsena.
Meillä tytöllä löydettiin tosi monimutkainen näkövirhe, jota pystyi silmäjumpalla korjaamaan.
Kyllä se näki ihan hyvin pelailla, mutta kirjassa hyppi kirjaimet ja taululla oli osan aikaa sama vika.
Valitettavan monella lapsella kaiken takana onkin yllättäen huono näkö :(
Jos ei näe, milläs alat likemaan ja laskemaan ja hahmottamaan asioita....terveydenhoitajalta sai just puhtaat paperit kaiken suhteen ja tuo näkötaito on jalkapallossa ja jääkiekossa aika oleellinen, ja tuo harrastaa molempia ihan ikäistensä huipulla, että... No mutta kiitos vinkistä kuitenkin, voisi tuotakin harkita :)
oman suhtautumisensa epätäydellisuuteen. Jos ei suo itselleen lainkaan armia tai hyväksy omaa epätäydellisyyttä, on sitä vaikea suoda omalle lapselle. Kaikki ei ole yrittämisestä, kasvatuksesta tai harjoittelusta kiinni.
On asioita, joiden kanssa pitää oppia elämään, antaa lapsen kypsyä, saada mahdollista kuntoutusta, riittävästi tukea koulussa. On myös mahdollista suhteuttaa oppiaineita, ettei niiden suorituksesta tule liian suurta peikkoa.
Toppuluokan tuplaus lienee paras ratkaisu nyt. Kolmosella otetaan kuitenkin aimo harppaus asioissa eteenpäin. Kunnan velvollisuus on järjestää lapselle sellaiset tukitoimet kuin hän tarvitsee. Jos pienryhmä on oikea paikka, sellainen täytyy järjestää. Pienryhmässä opiskelee myös oppimisvaikeuslapsia, joilla ei ole käyttäytymispulmia. Jos lasta ei ole koulupsykologi tutkinut, niin nyt on korkea aika. Saataisiin selville, missä mättää. Onko paikkakunnallanne saatavilla oppimisvaikeuskuntoutusta? Sekin selviää koulupsykologin kautta. Oppiaineiden yksilöllistäminen lienee jo tehty? Tue lapsesi kasvua ja kehitystä ja itsetuntoa oppimisvaikeuksista huolimatta. Iloitkaa pienistä edistysaskelista. Mukavaa, että lapsesi on hyvä jollain aloilla (liikunta). Ehkä hänestä tulee urheilija, jonka ei tarvitsekaan kirjoittaa kirjoja tai kehitellä Nokialle uusia käyttöjärjestelmiä. Tsemppiä kouluun. Ole tiukka ja vaadi lapsellesi tarvittavat tukikeinot, sillä niiden järjestäminen on tahdon asia.
kuten muutkin ovat todenneet, vahvistatte vahvoja puolia. Onko poika ollut psykologin kanssa tekemisissä? Sillä ainakin matematiikan oppimisvaikeuksiin on olemassa neuropsykologista kuntoutusta.
Koulukuraattorin kylläkin :) Psykologia voisi miettiä seuraavaksi, pitääkin ottaa heti maanantaina yhteyttä opettajaan ja kysäistä mahdollisuutta käyttää koulupsykologin palveluksia.
Ja joo, koulu on tosiaan ihana :) Huonomaineinen ehkä, mutta ah niin ammattitaitoisilla opettajilla varustettu!
Se ei tee autuaaksi mutta antaa ymmärrystä siihen, millä keinoin lapsi voisi parhaiten oppia. Eikö erityisopettaja ole testannut lasta? En tiedä, missä päin asut, joten ehkä kunnassanne ei ole neurologista luokkaa. JOssakin vaiheessa voi olla aivan pakko harkita tätä, koska välttämättä se liikunnasta saatu positiivinen palaute ei riitä, kun muu opiskelu on niin älyttömän vaikeaa. Lisäksi se, että lapsi saa pelkkiä vitosia, ei ole kai missään nimessä tavoiteltavaa isompana.
Siksi siis pitää hankkia diagnoosi, jonka mukaisesti sitä apua pitää alkaa hankkia.
Meidän lapsi sai sieltä myös terapiaa lukihäiriöön. Onneksi tämä tapaus osaa laskea tosi hyvin, joten siinä mielessä hänellä helpompaa. Kertaa kakkosta, eli sai lisävuoden lukemisen harjoitteluun. Laskee kolmosen kirjaa, ko opet kyllästyivät keksiin lisätehtäviä niin antoivat sitten sen kolmosten kirjan ja siitä nyt laskee. Kuulema ens vuonna jatketaan eriyttämistä myös.
kannattaa miettiä,onko aiemmassa koulukypsyys tms arviossa epäonnistuttu. Vai onko lasta vaan tuupittu massan mukana ja ajateltu, että kyllä se siitä.
ja usein siinä saattaa tulla vielä esiin jotain mitä pitää tarkemmin selvittää ja saatte tarvittaessa sen testin perusteella koululääkäriltä lähetteen neuropsykologisiin testeihin. KOita jaksaa: nyt on se aika!!!Murrosikäkään ei vielä lähellä.
Koulupsykologi ei ole tutkinut lasta ollenkaan??
-19-
vahvistakaa niitä taitoja joissa lapsi on hyvä, älkääkä erityisesti zoomailko ongelmaa.
Omalla pojallani myös pahoja lukivaikeuksia, välttelee lukemista niin pitkälle kuin pystyy, ei osaa viisarikelloa vieläkään vaikka on 14 v. Silti hän on todella hyvä tietokoneiden kanssa, pidetty kaveri ja muutenkin mukava nuori mies.