Tiedättekö miehen kanssa kaikki toistenne talousasiat?

asioista ollaan perillä. Jos mies yhtäkkiä kertoisi, että hänellä on jossain vielä jokin asunto, eikä ole "muistanut" siitä minulle kertoa, niin mulla tipahtaisi kyllä luottamus liki täysin. Miettisin heti, että mitä kaikkea muuta on muka-unohtanut kertoa. Kyllä meillä keskustellaan esim. sellaisista asioista, että mistä kaikkialta saamme tuloja. Siinä yhteydessä tuo asuntoasia tulisi esille. Meillä myös keskustellaan siitä, että mitä kaikkea omistamme. Siinäkin yhteydessä tuo asuntoasia tulisi ilmi. Sitten meillä on keskusteltu meidän elämänhistoriat ennen tapaamistamme. Siinäkin tuo asuntojuttu voisi tulla luontevasti esiin. Meillä myös vuokralaiset soittavat, jos asunnossa on jotain ongelmia. Sen huomaisi ehkä puolisokin. Meillä tiliotteetkin jäävät pöydälle moneksikin päiväksi, ennen kuin ne menevät mappiin. Niitä lukiessa puolisolla voisi pistää silmään vuokratulot, että mistäs nuo ovat peräisin. Teillä elämä on selvästi toisenlaista, kun tuollaiset asiat eivät tule tietoon.

ei miehen elämä siitä muutu, että hän saisi tietää minun sijoitusasunnoistani enkä usko, että minä teen mitään sillä tiedolla, että miehellä onkin kaksi kesämökkiä yhden sijaan. Tuntuisi hullulta istua kerran kuukaudessa "johtokunnan kokoukseen", jossa käytäisiin läpi sen kuukauden ostot ja myynnit, hankinnat ja sitoumukset. Olemme molemmat aikuisia, oikeustoimikelpoisia ihmisiä, joilla ei onneksi ole velvollisuutta hyväksyttää holhoojalla tekemisiään.

parisuhteessa keskustellaan kyllä asioista ihan päivittäin eikä kokousteta kerran kuukaudessa.

Raha ja omaisuus ovat asioita, joista on ihan turha jutella niin kauan kun perhe ei elä puutteessa. Keskustella voi niin paljosta muustakin, politiikasta ja kulttuurista vaikka, tai maailmantapahtumista. Edelleenkään en ymmärrä, mitä minä hyödyn siitä, että tiedän mieheni omaisuuden määrän ja laadun. Parisuhteemme perustuu ihan muulle kuin sille, montako sijoitusasuntoa kumpikin omistaa.

Aika jänniä nää teijän ''suhteet'', jos ette tommosista asioista voi puhua puolisoittenne kanssa.. Varsinki jos pitempi aika oltu yhessä. Meillä omat tilit molemmilla, mutta tuollahan ne kaapissa molempien nettipankkitunnukset on, ja yhessä maksetaan laskut, minun vaateostoslaskuja voidaan maksaa mieheni tililtä tai omalta, mitä väliä kun yhessä ollaan ja asutaan ?!

Ps. Tuli myös mieleen, eräs ystäväni kertoi olevansa velkaa miehelleen, että mistäköhän palkasta sen maksais... miten voi olla velkaa ihmettelen vaan.. :D

asioista ollaan perillä. Jos mies yhtäkkiä kertoisi, että hänellä on jossain vielä jokin asunto, eikä ole "muistanut" siitä minulle kertoa, niin mulla tipahtaisi kyllä luottamus liki täysin. Miettisin heti, että mitä kaikkea muuta on muka-unohtanut kertoa. Kyllä meillä keskustellaan esim. sellaisista asioista, että mistä kaikkialta saamme tuloja. Siinä yhteydessä tuo asuntoasia tulisi esille. Meillä myös keskustellaan siitä, että mitä kaikkea omistamme. Siinäkin yhteydessä tuo asuntoasia tulisi ilmi. Sitten meillä on keskusteltu meidän elämänhistoriat ennen tapaamistamme. Siinäkin tuo asuntojuttu voisi tulla luontevasti esiin. Meillä myös vuokralaiset soittavat, jos asunnossa on jotain ongelmia. Sen huomaisi ehkä puolisokin. Meillä tiliotteetkin jäävät pöydälle moneksikin päiväksi, ennen kuin ne menevät mappiin. Niitä lukiessa puolisolla voisi pistää silmään vuokratulot, että mistäs nuo ovat peräisin. Teillä elämä on selvästi toisenlaista, kun tuollaiset asiat eivät tule tietoon.

ei miehen elämä siitä muutu, että hän saisi tietää minun sijoitusasunnoistani enkä usko, että minä teen mitään sillä tiedolla, että miehellä onkin kaksi kesämökkiä yhden sijaan. Tuntuisi hullulta istua kerran kuukaudessa "johtokunnan kokoukseen", jossa käytäisiin läpi sen kuukauden ostot ja myynnit, hankinnat ja sitoumukset. Olemme molemmat aikuisia, oikeustoimikelpoisia ihmisiä, joilla ei onneksi ole velvollisuutta hyväksyttää holhoojalla tekemisiään.

parisuhteessa keskustellaan kyllä asioista ihan päivittäin eikä kokousteta kerran kuukaudessa.

Raha ja omaisuus ovat asioita, joista on ihan turha jutella niin kauan kun perhe ei elä puutteessa. Keskustella voi niin paljosta muustakin, politiikasta ja kulttuurista vaikka, tai maailmantapahtumista. Edelleenkään en ymmärrä, mitä minä hyödyn siitä, että tiedän mieheni omaisuuden määrän ja laadun. Parisuhteemme perustuu ihan muulle kuin sille, montako sijoitusasuntoa kumpikin omistaa.

ymmärrän kyllä että jos on erilliset rahat, niin ei varmaan joka ostosta kerrota, mutta esimerkiksi asunnot ja muut isommat omistukset nyt luulis tulevan puheeksi. Mutta ehkä hienostelijoiden perheessä ei voida puhua mistään niin rahvaasta, vaan vain kulttuurista ja politiikasta.

yhteiset tulot ja menot.

tiedetään. Ja pakostakin, onhan meillä yhteiset tilit.

Aika jänniä nää teijän ''suhteet'', jos ette tommosista asioista voi puhua puolisoittenne kanssa.. Varsinki jos pitempi aika oltu yhessä. Ps. Tuli myös mieleen, eräs ystäväni kertoi olevansa velkaa miehelleen, että mistäköhän palkasta sen maksais... miten voi olla velkaa ihmettelen vaan.. :D

Miten niin "suhteet" sitaateissa? "Ei voi puhua puolison kanssa"? Voi, mutta kun ei tarvitse. Ymmärrän, että jos rahasta on tiukkaa, täytyy olla hanskassa tulot ja menot, mutta jos talous on siinä kunnossa että noita asioita ei tarvitse miettiä niin miksi sitä talouspalaveria pitäisi kuukausittain pitää?

Ja kyllä meilläkin esim. toinen voi olla velkaa toiselle, jos toinen maksaa omasta pussistaan jonkun isomman yhteisen hankinnan niin kyllä toinen on sitten sen toisen puolen "velkaa" siihen asti kun on oman osuutensa hoitanut. (Esim. mies maksoi just putkiremontin omista rahoistaan, kyllä mä nyt vaan olen sen oman osuuteni sille velkaa kun en ole vielä maksanut siitä mitään.)

Aika jänniä nää teijän ''suhteet'', jos ette tommosista asioista voi puhua puolisoittenne kanssa.. Varsinki jos pitempi aika oltu yhessä. Ps. Tuli myös mieleen, eräs ystäväni kertoi olevansa velkaa miehelleen, että mistäköhän palkasta sen maksais... miten voi olla velkaa ihmettelen vaan.. :D

Miten niin "suhteet" sitaateissa? "Ei voi puhua puolison kanssa"? Voi, mutta kun ei tarvitse. Ymmärrän, että jos rahasta on tiukkaa, täytyy olla hanskassa tulot ja menot, mutta jos talous on siinä kunnossa että noita asioita ei tarvitse miettiä niin miksi sitä talouspalaveria pitäisi kuukausittain pitää?

Ja kyllä meilläkin esim. toinen voi olla velkaa toiselle, jos toinen maksaa omasta pussistaan jonkun isomman yhteisen hankinnan niin kyllä toinen on sitten sen toisen puolen "velkaa" siihen asti kun on oman osuutensa hoitanut. (Esim. mies maksoi just putkiremontin omista rahoistaan, kyllä mä nyt vaan olen sen oman osuuteni sille velkaa kun en ole vielä maksanut siitä mitään.)

ole tuo jolle vastasit, mutta silti pakko sanoa että ei pariskunnat kyllä pidäkään mitään kuukausittaista talouspalaveria :) Ihan päivittäin jutellaan perheen asioista, ja niihin asioihin kuuluu myös raha. Aika jäykkää touhua teillä.

kuten sijoitusasunto. Jos kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen sellainen yhtäkkiä paljastuisi, niin monta kertaa kun tässä on puhuttu erilaisista asuntokaupoista ja remonteista ja matkoista jne. siltä kannalta että mihin on varaa niin kyllä se meillä olisi merkki jo ihan tahallisesta tiedon pimittämisestä toiselta.



Kovin tarkkaan emme silti toistemme raha-asioita tiedä, emme tiedä toistemme tilien saldoa tai esim. tarkkaa palkkaa. Niin kauan ei tunnu olevan erityisempää tarvetta puhua kun yhteisen tilin saldo pysyy menojen tasolla.

Aika alkuvaiheessa yhteenmuuton jälkeen mies kysyi, että "puhutaanko rahasta suoraan?" ja sen jälkeen kävimme keskustelun, jossa kerroimme tarkat tulomme ja muut raha-asiamme toiselle. Tuon keskustelun jälkeen meillä on ollut yhteinen tili, jonne tulee kummankin palkat ja josta maksetaan kaikki yhteiset menot, kuten asuntolaina, laskut ja ruoka. Ja lisäksi tietysti molempien "omat" menot kuten harrastukset ja vaatteet.



Yllättävän hyvin on toiminut enkä kyllä enää voisi kuvitellakaan omia tilejä ja jotain rahojen siirtelyjä tai sopimista siitä, kuka esim. ruokaostokset milloinkin maksaa. Ihan sama, kumpi maksaa, kun kerran kaikki rahat ovat yhteisiä.

Osinkotuottoja tänä vuonna n. 10 000 (ennen veroja). Ja jos taas kesällä mentäisiin alaspäin, niin vioisin käydä ostoksilla. Yleensä laitan osingoista 70-80% osakkeisiin ja lopuilla hankin jotain kivaa sijoittajalle. Mun salkussa on enimmäkseen blue chippejä, olen tällainen varman päälle -sijoittaja. Ja niitä sitten haalin, kun ovat alessa.

Sulla taitaa olla aika iso salkku siis. Jotain 200t vai enemmänkin? Hienot osingot ainakin tulee.

asioista ollaan perillä. Jos mies yhtäkkiä kertoisi, että hänellä on jossain vielä jokin asunto, eikä ole "muistanut" siitä minulle kertoa, niin mulla tipahtaisi kyllä luottamus liki täysin. Miettisin heti, että mitä kaikkea muuta on muka-unohtanut kertoa. Kyllä meillä keskustellaan esim. sellaisista asioista, että mistä kaikkialta saamme tuloja. Siinä yhteydessä tuo asuntoasia tulisi esille. Meillä myös keskustellaan siitä, että mitä kaikkea omistamme. Siinäkin yhteydessä tuo asuntoasia tulisi ilmi. Sitten meillä on keskusteltu meidän elämänhistoriat ennen tapaamistamme. Siinäkin tuo asuntojuttu voisi tulla luontevasti esiin. Meillä myös vuokralaiset soittavat, jos asunnossa on jotain ongelmia. Sen huomaisi ehkä puolisokin. Meillä tiliotteetkin jäävät pöydälle moneksikin päiväksi, ennen kuin ne menevät mappiin. Niitä lukiessa puolisolla voisi pistää silmään vuokratulot, että mistäs nuo ovat peräisin. Teillä elämä on selvästi toisenlaista, kun tuollaiset asiat eivät tule tietoon.

ei miehen elämä siitä muutu, että hän saisi tietää minun sijoitusasunnoistani enkä usko, että minä teen mitään sillä tiedolla, että miehellä onkin kaksi kesämökkiä yhden sijaan. Tuntuisi hullulta istua kerran kuukaudessa "johtokunnan kokoukseen", jossa käytäisiin läpi sen kuukauden ostot ja myynnit, hankinnat ja sitoumukset. Olemme molemmat aikuisia, oikeustoimikelpoisia ihmisiä, joilla ei onneksi ole velvollisuutta hyväksyttää holhoojalla tekemisiään.

parisuhteessa keskustellaan kyllä asioista ihan päivittäin eikä kokousteta kerran kuukaudessa.

Raha ja omaisuus ovat asioita, joista on ihan turha jutella niin kauan kun perhe ei elä puutteessa. Keskustella voi niin paljosta muustakin, politiikasta ja kulttuurista vaikka, tai maailmantapahtumista. Edelleenkään en ymmärrä, mitä minä hyödyn siitä, että tiedän mieheni omaisuuden määrän ja laadun. Parisuhteemme perustuu ihan muulle kuin sille, montako sijoitusasuntoa kumpikin omistaa.

ymmärrän kyllä että jos on erilliset rahat, niin ei varmaan joka ostosta kerrota, mutta esimerkiksi asunnot ja muut isommat omistukset nyt luulis tulevan puheeksi. Mutta ehkä hienostelijoiden perheessä ei voida puhua mistään niin rahvaasta, vaan vain kulttuurista ja politiikasta.

2 kesämökkiä, 12 metsäpalstaa ja kohtalainen osakesalkku, niin onko se oikeasti olennaista, montako sijoitusasuntoa minulla on? Eli asettavatko pariskunnat todella rahan parisuhteensa edelle ja pitävät tärkeämpänä tietää puolison omaisuuden määrä ja laatu kuin sen, mikä kirja on puolisossa viimeksi herättänyt paljon ajatuksia.

En ole mieheni kanssa rahasta, vaikka monella palsta mammalle vain se näyttää merkitsevän.

Osinkotuottoja tänä vuonna n. 10 000 (ennen veroja). Ja jos taas kesällä mentäisiin alaspäin, niin vioisin käydä ostoksilla. Yleensä laitan osingoista 70-80% osakkeisiin ja lopuilla hankin jotain kivaa sijoittajalle. Mun salkussa on enimmäkseen blue chippejä, olen tällainen varman päälle -sijoittaja. Ja niitä sitten haalin, kun ovat alessa.

Sulla taitaa olla aika iso salkku siis. Jotain 200t vai enemmänkin? Hienot osingot ainakin tulee.

Mutta mulla on ollut mielettömästi onnea. On sattunut splittauksia ja muuta.

Mulla on oikeastaan kaksi sääntöä:

1) En anna sijotusneuvoja - kuten sanoin, olen ollut onnekas

2) En kuuntele ns. taksimiesten neuvoja. Silloin kun alkaa netin keskustelupalstoilla ym. olla viestiä, että kannattaa ostaa niin melko varmaan on jo jälkijunassa. Esim. BACin kanssa uin ihan kaikkien suosituksia vastavirstaan. On ollut hyvä lyhyenajan sijoitus. Mutta sen aika alkaa olla jo ohi, joten tämä EI ole neuvo.

Nythän jokaisella melkein alkaa olla sijoitusasuntoja ja loputkin harkitsee niiden ostoa. Tuo taksi-mies ilmiö alkaa olla siis ehkä eniten sijoitusasunnoissa. Silti itseänikin jonkin verran kiinnostaa asunnon osto, kun meillä ei ole nyt yhtään kiinteää omaisuutta ja asuntoon saisi aika paljon helpommin lainaa kohtuullisella marginaalilla verrattuna esim. osakesijoituksiin.

asioista ollaan perillä. Jos mies yhtäkkiä kertoisi, että hänellä on jossain vielä jokin asunto, eikä ole "muistanut" siitä minulle kertoa, niin mulla tipahtaisi kyllä luottamus liki täysin. Miettisin heti, että mitä kaikkea muuta on muka-unohtanut kertoa. Kyllä meillä keskustellaan esim. sellaisista asioista, että mistä kaikkialta saamme tuloja. Siinä yhteydessä tuo asuntoasia tulisi esille. Meillä myös keskustellaan siitä, että mitä kaikkea omistamme. Siinäkin yhteydessä tuo asuntoasia tulisi ilmi. Sitten meillä on keskusteltu meidän elämänhistoriat ennen tapaamistamme. Siinäkin tuo asuntojuttu voisi tulla luontevasti esiin. Meillä myös vuokralaiset soittavat, jos asunnossa on jotain ongelmia. Sen huomaisi ehkä puolisokin. Meillä tiliotteetkin jäävät pöydälle moneksikin päiväksi, ennen kuin ne menevät mappiin. Niitä lukiessa puolisolla voisi pistää silmään vuokratulot, että mistäs nuo ovat peräisin. Teillä elämä on selvästi toisenlaista, kun tuollaiset asiat eivät tule tietoon.

ei miehen elämä siitä muutu, että hän saisi tietää minun sijoitusasunnoistani enkä usko, että minä teen mitään sillä tiedolla, että miehellä onkin kaksi kesämökkiä yhden sijaan. Tuntuisi hullulta istua kerran kuukaudessa "johtokunnan kokoukseen", jossa käytäisiin läpi sen kuukauden ostot ja myynnit, hankinnat ja sitoumukset. Olemme molemmat aikuisia, oikeustoimikelpoisia ihmisiä, joilla ei onneksi ole velvollisuutta hyväksyttää holhoojalla tekemisiään.

parisuhteessa keskustellaan kyllä asioista ihan päivittäin eikä kokousteta kerran kuukaudessa.

Raha ja omaisuus ovat asioita, joista on ihan turha jutella niin kauan kun perhe ei elä puutteessa. Keskustella voi niin paljosta muustakin, politiikasta ja kulttuurista vaikka, tai maailmantapahtumista. Edelleenkään en ymmärrä, mitä minä hyödyn siitä, että tiedän mieheni omaisuuden määrän ja laadun. Parisuhteemme perustuu ihan muulle kuin sille, montako sijoitusasuntoa kumpikin omistaa.

ymmärrän kyllä että jos on erilliset rahat, niin ei varmaan joka ostosta kerrota, mutta esimerkiksi asunnot ja muut isommat omistukset nyt luulis tulevan puheeksi. Mutta ehkä hienostelijoiden perheessä ei voida puhua mistään niin rahvaasta, vaan vain kulttuurista ja politiikasta.

2 kesämökkiä, 12 metsäpalstaa ja kohtalainen osakesalkku, niin onko se oikeasti olennaista, montako sijoitusasuntoa minulla on? Eli asettavatko pariskunnat todella rahan parisuhteensa edelle ja pitävät tärkeämpänä tietää puolison omaisuuden määrä ja laatu kuin sen, mikä kirja on puolisossa viimeksi herättänyt paljon ajatuksia.

En ole mieheni kanssa rahasta, vaikka monella palsta mammalle vain se näyttää merkitsevän.

sun on pakko tahallas ymmärtää väärin se, mitä yritän sanoa. Mun mieheni tienaa puolet vähemmän kuin mä, joten en tosiaan ole miehenki kanssa rahan takia.

Mutta ihan oikeesti, jos ei koskaan tule puhuneeksi että hei, ajattelinpa ostaa sijoitusasunnon/mökin/metsäpalstan tms., kertoo kyllä siitä että ei suhteessa jaeta sitä arkea muutenkaan vaan keskustellaan vain pintapuolisesti sitä sun tätä. Minä vietän mieheni kanssa noin 15 tuntia päivästä (josta toki puolet nukutaan), joten me kyllä ehdimme puhua paljon muutakin kuin kirja-arvosteluja.

Aika jänniä nää teijän ''suhteet'', jos ette tommosista asioista voi puhua puolisoittenne kanssa.. Varsinki jos pitempi aika oltu yhessä. Ps. Tuli myös mieleen, eräs ystäväni kertoi olevansa velkaa miehelleen, että mistäköhän palkasta sen maksais... miten voi olla velkaa ihmettelen vaan.. :D

Miten niin "suhteet" sitaateissa? "Ei voi puhua puolison kanssa"? Voi, mutta kun ei tarvitse. Ymmärrän, että jos rahasta on tiukkaa, täytyy olla hanskassa tulot ja menot, mutta jos talous on siinä kunnossa että noita asioita ei tarvitse miettiä niin miksi sitä talouspalaveria pitäisi kuukausittain pitää?

Ja kyllä meilläkin esim. toinen voi olla velkaa toiselle, jos toinen maksaa omasta pussistaan jonkun isomman yhteisen hankinnan niin kyllä toinen on sitten sen toisen puolen "velkaa" siihen asti kun on oman osuutensa hoitanut. (Esim. mies maksoi just putkiremontin omista rahoistaan, kyllä mä nyt vaan olen sen oman osuuteni sille velkaa kun en ole vielä maksanut siitä mitään.)

No mutta jos noin teette, niin sittehän sinä voit maksaa ensi kuussa vähän enemmän ruokaa, laskuja yms. Tarviiko siitä niin pitää kirjaa että kuka makso mitäki..

asioista ollaan perillä. Jos mies yhtäkkiä kertoisi, että hänellä on jossain vielä jokin asunto, eikä ole "muistanut" siitä minulle kertoa, niin mulla tipahtaisi kyllä luottamus liki täysin. Miettisin heti, että mitä kaikkea muuta on muka-unohtanut kertoa. Kyllä meillä keskustellaan esim. sellaisista asioista, että mistä kaikkialta saamme tuloja. Siinä yhteydessä tuo asuntoasia tulisi esille. Meillä myös keskustellaan siitä, että mitä kaikkea omistamme. Siinäkin yhteydessä tuo asuntoasia tulisi ilmi. Sitten meillä on keskusteltu meidän elämänhistoriat ennen tapaamistamme. Siinäkin tuo asuntojuttu voisi tulla luontevasti esiin. Meillä myös vuokralaiset soittavat, jos asunnossa on jotain ongelmia. Sen huomaisi ehkä puolisokin. Meillä tiliotteetkin jäävät pöydälle moneksikin päiväksi, ennen kuin ne menevät mappiin. Niitä lukiessa puolisolla voisi pistää silmään vuokratulot, että mistäs nuo ovat peräisin. Teillä elämä on selvästi toisenlaista, kun tuollaiset asiat eivät tule tietoon.

ei miehen elämä siitä muutu, että hän saisi tietää minun sijoitusasunnoistani enkä usko, että minä teen mitään sillä tiedolla, että miehellä onkin kaksi kesämökkiä yhden sijaan. Tuntuisi hullulta istua kerran kuukaudessa "johtokunnan kokoukseen", jossa käytäisiin läpi sen kuukauden ostot ja myynnit, hankinnat ja sitoumukset. Olemme molemmat aikuisia, oikeustoimikelpoisia ihmisiä, joilla ei onneksi ole velvollisuutta hyväksyttää holhoojalla tekemisiään.

parisuhteessa keskustellaan kyllä asioista ihan päivittäin eikä kokousteta kerran kuukaudessa.

Raha ja omaisuus ovat asioita, joista on ihan turha jutella niin kauan kun perhe ei elä puutteessa. Keskustella voi niin paljosta muustakin, politiikasta ja kulttuurista vaikka, tai maailmantapahtumista. Edelleenkään en ymmärrä, mitä minä hyödyn siitä, että tiedän mieheni omaisuuden määrän ja laadun. Parisuhteemme perustuu ihan muulle kuin sille, montako sijoitusasuntoa kumpikin omistaa.

ymmärrän kyllä että jos on erilliset rahat, niin ei varmaan joka ostosta kerrota, mutta esimerkiksi asunnot ja muut isommat omistukset nyt luulis tulevan puheeksi. Mutta ehkä hienostelijoiden perheessä ei voida puhua mistään niin rahvaasta, vaan vain kulttuurista ja politiikasta.

2 kesämökkiä, 12 metsäpalstaa ja kohtalainen osakesalkku, niin onko se oikeasti olennaista, montako sijoitusasuntoa minulla on? Eli asettavatko pariskunnat todella rahan parisuhteensa edelle ja pitävät tärkeämpänä tietää puolison omaisuuden määrä ja laatu kuin sen, mikä kirja on puolisossa viimeksi herättänyt paljon ajatuksia.

En ole mieheni kanssa rahasta, vaikka monella palsta mammalle vain se näyttää merkitsevän.

Sinulle viimeisimmälle kommentoijalle näissä lainauksissa; Ymmärätkö että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita kuin sinä? Minun ex mieheni houkutteli minut perustamaan kanssaan perheen. Toivoi lasta enemmän kuin minä, lupasi kuun taivaalta ja lupasi myös vastata perheen elatuksesta sillä välin kun minä olen äitiyslomalla.

Kattia kanssa,kun lapsi syntyi, mies alkoi matkustelemaan maailmalla "työasioissa". Teki bisneksillään mukavaa tiliä ja matkusteli lisää. Minä jäin Suomeen ja maksoin pienestä äitiyspäivärahasta asumisen, ruoan, sähkön, auton yms kaikki mahdolliset perheen kulut. Rahat eivät riittäneet tietenkään ja jouduin näkemään nälkää samaan aikaan kun mies kiersi maailmaa. Olinko mielestäsi mieheni kanssa rahan takia? Eikö tuossa tilanteessa olisi ollut sopivaa toivoa että mies avautuisi rahatilanteesta ja auttaisi vähän minua ja omaa lastaankin?

On muuten ex-mies nykyään.

ihan siltä varalta, että toiselle sattuu jotain. En minäkään aina tiedä, onko mieheni tileillä juuri 40, 50 vai 60 tonnia, mutta tiedän kuitenkin, missä pankeissa hänellä on tilejä, ja millaista suuruusluokkaa niillä olevat summat ovat. Tiedän myös esim, että miehelläni on henkivakuutus. Minusta on myös syytä tietää puolison suuremmista omaisuuksista, kuten sijoitusasunnoista ja kesämökeistä (niitä meillä ei ole). Tiedän myös, missä vakuutusyhtiössä miehelläni on henkivakuutus.



Miten esim. sitten, jos sairastut yllättäen niin pahasti, että et pysty hoitamaan asioitasi? Esim. eräs tuttavani sai aivoverenvuodon vähän yli 40-vuotiaana ja oli sen jälkeen viikkotolkulla tajuttomana. Olisi aika hankalaa, jos miehesi ei tietäisi, että myös sijoitusasunnon asiat pitää hoitaa.

ihan siltä varalta, että toiselle sattuu jotain. En minäkään aina tiedä, onko mieheni tileillä juuri 40, 50 vai 60 tonnia, mutta tiedän kuitenkin, missä pankeissa hänellä on tilejä, ja millaista suuruusluokkaa niillä olevat summat ovat. Tiedän myös esim, että miehelläni on henkivakuutus. Minusta on myös syytä tietää puolison suuremmista omaisuuksista, kuten sijoitusasunnoista ja kesämökeistä (niitä meillä ei ole). Tiedän myös, missä vakuutusyhtiössä miehelläni on henkivakuutus. Miten esim. sitten, jos sairastut yllättäen niin pahasti, että et pysty hoitamaan asioitasi? Esim. eräs tuttavani sai aivoverenvuodon vähän yli 40-vuotiaana ja oli sen jälkeen viikkotolkulla tajuttomana. Olisi aika hankalaa, jos miehesi ei tietäisi, että myös sijoitusasunnon asiat pitää hoitaa.

Läheskään kaikkia asioita ei tarvitse pelkän muistitiedon varassa hoitaa, vaan voi kirjoittaa paperille asiat. Yksi ihan perusjuttuja on veroilmoitus, joka kannattaa printata ja laittaa kansioon. Siitä saa aika nopeasti selville perusasiat.

Ihan näin meidän kesken: miten luulet, että yksinäisen henkilön saadessa aivoinfarktin voidaan voitaa yhtään mitään?

Sinulle viimeisimmälle kommentoijalle näissä lainauksissa; Ymmärätkö että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita kuin sinä? Minun ex mieheni houkutteli minut perustamaan kanssaan perheen. Toivoi lasta enemmän kuin minä, lupasi kuun taivaalta ja lupasi myös vastata perheen elatuksesta sillä välin kun minä olen äitiyslomalla. Kattia kanssa,kun lapsi syntyi, mies alkoi matkustelemaan maailmalla "työasioissa". Teki bisneksillään mukavaa tiliä ja matkusteli lisää. Minä jäin Suomeen ja maksoin pienestä äitiyspäivärahasta asumisen, ruoan, sähkön, auton yms kaikki mahdolliset perheen kulut. Rahat eivät riittäneet tietenkään ja jouduin näkemään nälkää samaan aikaan kun mies kiersi maailmaa. Olinko mielestäsi mieheni kanssa rahan takia? Eikö tuossa tilanteessa olisi ollut sopivaa toivoa että mies avautuisi rahatilanteesta ja auttaisi vähän minua ja omaa lastaankin? On muuten ex-mies nykyään.

Minä en ikinä jättäytyisi miehen elätiksi enkä koskaan maksaisi yksin perheen kuluja. Enkä ymmärrä, miksi miehen olisi pitänyt avautua rahatilanteestaan, jos sinä selkeästi näytit haluavasi maksaa kaiken yksin. Jos mies oli ulkomailla, mihin hän käytti autoa?

ihan siltä varalta, että toiselle sattuu jotain. En minäkään aina tiedä, onko mieheni tileillä juuri 40, 50 vai 60 tonnia, mutta tiedän kuitenkin, missä pankeissa hänellä on tilejä, ja millaista suuruusluokkaa niillä olevat summat ovat. Tiedän myös esim, että miehelläni on henkivakuutus. Minusta on myös syytä tietää puolison suuremmista omaisuuksista, kuten sijoitusasunnoista ja kesämökeistä (niitä meillä ei ole). Tiedän myös, missä vakuutusyhtiössä miehelläni on henkivakuutus. Miten esim. sitten, jos sairastut yllättäen niin pahasti, että et pysty hoitamaan asioitasi? Esim. eräs tuttavani sai aivoverenvuodon vähän yli 40-vuotiaana ja oli sen jälkeen viikkotolkulla tajuttomana. Olisi aika hankalaa, jos miehesi ei tietäisi, että myös sijoitusasunnon asiat pitää hoitaa.

Läheskään kaikkia asioita ei tarvitse pelkän muistitiedon varassa hoitaa, vaan voi kirjoittaa paperille asiat. Yksi ihan perusjuttuja on veroilmoitus, joka kannattaa printata ja laittaa kansioon. Siitä saa aika nopeasti selville perusasiat.

Ihan näin meidän kesken: miten luulet, että yksinäisen henkilön saadessa aivoinfarktin voidaan voitaa yhtään mitään?

Tähän taas sanoisin että ei taida tuon yhden osalta onnistua, eihän sen mies varmaan a) tiedä että ne asiat on paperilla b) tiedä missä sellainen paperi voisi mahdollisesti olla c) uskalla sellaista lukeakaan vaikka löytäisi kun pariskunnan keskustelukulttuuri on olematon.