Tiedättekö miehen kanssa kaikki toistenne talousasiat?

sun on pakko tahallas ymmärtää väärin se, mitä yritän sanoa. Mun mieheni tienaa puolet vähemmän kuin mä, joten en tosiaan ole miehenki kanssa rahan takia. Mutta ihan oikeesti, jos ei koskaan tule puhuneeksi että hei, ajattelinpa ostaa sijoitusasunnon/mökin/metsäpalstan tms., kertoo kyllä siitä että ei suhteessa jaeta sitä arkea muutenkaan vaan keskustellaan vain pintapuolisesti sitä sun tätä. Minä vietän mieheni kanssa noin 15 tuntia päivästä (josta toki puolet nukutaan), joten me kyllä ehdimme puhua paljon muutakin kuin kirja-arvosteluja.

Meillä arki on ihan eri asia kuin ostamiset. Molemmilla on oma rahansa ja niillä saa ja voi tehdä mitä tahtoo. Ei tarvitse toisen lupia kysellä. Ei minun elämäni muuttunut mitenkään, vaikka mies osti maatilan Urjalasta, joten en ihan oikeasti ymmärrä, miksi hänen olisi pitänyt asiasta kanssani keskustella. Sen sijaan meillä keskusteltaisiin varmaan aika isoin kirjaimin, jos mies peruisi Hesarin tilauksen, koska se vaikuttaisi jo minunkin elämääni.

Ymmärrätkö : kaikki eivät ole mustasukkaisia puolisolleen tämän elämästä!

ihan siltä varalta, että toiselle sattuu jotain. En minäkään aina tiedä, onko mieheni tileillä juuri 40, 50 vai 60 tonnia, mutta tiedän kuitenkin, missä pankeissa hänellä on tilejä, ja millaista suuruusluokkaa niillä olevat summat ovat. Tiedän myös esim, että miehelläni on henkivakuutus. Minusta on myös syytä tietää puolison suuremmista omaisuuksista, kuten sijoitusasunnoista ja kesämökeistä (niitä meillä ei ole). Tiedän myös, missä vakuutusyhtiössä miehelläni on henkivakuutus. Miten esim. sitten, jos sairastut yllättäen niin pahasti, että et pysty hoitamaan asioitasi? Esim. eräs tuttavani sai aivoverenvuodon vähän yli 40-vuotiaana ja oli sen jälkeen viikkotolkulla tajuttomana. Olisi aika hankalaa, jos miehesi ei tietäisi, että myös sijoitusasunnon asiat pitää hoitaa.

Läheskään kaikkia asioita ei tarvitse pelkän muistitiedon varassa hoitaa, vaan voi kirjoittaa paperille asiat. Yksi ihan perusjuttuja on veroilmoitus, joka kannattaa printata ja laittaa kansioon. Siitä saa aika nopeasti selville perusasiat. Ihan näin meidän kesken: miten luulet, että yksinäisen henkilön saadessa aivoinfarktin voidaan voitaa yhtään mitään?

Tähän taas sanoisin että ei taida tuon yhden osalta onnistua, eihän sen mies varmaan a) tiedä että ne asiat on paperilla b) tiedä missä sellainen paperi voisi mahdollisesti olla c) uskalla sellaista lukeakaan vaikka löytäisi kun pariskunnan keskustelukulttuuri on olematon.

Olet varmaan listannut kaikki kodin tavarat ja sitten miehen kanssa vertailette listojanne, että oliko tuo Ikeasta vai sittenkin Jyskistä ja montako lusikkaa meillä taas olikaan, lasketaanpa ne vielä kerran. Kamala ajatella perhettä, jonka keskustelukulttuuri pyörii markkinatalouden määräämässä tahdissa.

Miksi sinulle on niin tärkeää tietää, mitä miehesi omistaa? Pelkkäätkö, että mies kykenee tekemään päätöksiä ihan itse, ohi laatimasi ostoslistan?

vaadin mieheltä listan kiinteästä omaisuudestaan ja osakkeista sekä listan odotettavissaolevasta perinnöstä. Heti suhteen alussa halusin käyttöoikeuden kaikkiin tileihinsä. Minusta on inhottavaa, jos mies salaisi minulta jotain!

ihan siltä varalta, että toiselle sattuu jotain. En minäkään aina tiedä, onko mieheni tileillä juuri 40, 50 vai 60 tonnia, mutta tiedän kuitenkin, missä pankeissa hänellä on tilejä, ja millaista suuruusluokkaa niillä olevat summat ovat. Tiedän myös esim, että miehelläni on henkivakuutus. Minusta on myös syytä tietää puolison suuremmista omaisuuksista, kuten sijoitusasunnoista ja kesämökeistä (niitä meillä ei ole). Tiedän myös, missä vakuutusyhtiössä miehelläni on henkivakuutus. Miten esim. sitten, jos sairastut yllättäen niin pahasti, että et pysty hoitamaan asioitasi? Esim. eräs tuttavani sai aivoverenvuodon vähän yli 40-vuotiaana ja oli sen jälkeen viikkotolkulla tajuttomana. Olisi aika hankalaa, jos miehesi ei tietäisi, että myös sijoitusasunnon asiat pitää hoitaa.

Läheskään kaikkia asioita ei tarvitse pelkän muistitiedon varassa hoitaa, vaan voi kirjoittaa paperille asiat. Yksi ihan perusjuttuja on veroilmoitus, joka kannattaa printata ja laittaa kansioon. Siitä saa aika nopeasti selville perusasiat. Ihan näin meidän kesken: miten luulet, että yksinäisen henkilön saadessa aivoinfarktin voidaan voitaa yhtään mitään?

Tähän taas sanoisin että ei taida tuon yhden osalta onnistua, eihän sen mies varmaan a) tiedä että ne asiat on paperilla b) tiedä missä sellainen paperi voisi mahdollisesti olla c) uskalla sellaista lukeakaan vaikka löytäisi kun pariskunnan keskustelukulttuuri on olematon.

Olet varmaan listannut kaikki kodin tavarat ja sitten miehen kanssa vertailette listojanne, että oliko tuo Ikeasta vai sittenkin Jyskistä ja montako lusikkaa meillä taas olikaan, lasketaanpa ne vielä kerran. Kamala ajatella perhettä, jonka keskustelukulttuuri pyörii markkinatalouden määräämässä tahdissa.

Miksi sinulle on niin tärkeää tietää, mitä miehesi omistaa? Pelkkäätkö, että mies kykenee tekemään päätöksiä ihan itse, ohi laatimasi ostoslistan?

Minä en kyllä ollut se joka ehdotti tuota paperille kirjoittamista,minä vain kommentoin siihen että toisilla sekään ei varmaan onnistuisi kun muutenkin pimitetään puolisolta omat tekemiset.

Mulle ei ole mitenkään erityisen tärkeää tietää mitä mieheni omistaa, mulle on tärkeää se että voin puhua mieheni kanssa ihan kaikesta. Ja tuollaisiin lusikoiden laskemisiin ja ostoslistoihin en edes vastaa kun olet keksinyt nuo ihan omasta päästäsi.

Sinulle viimeisimmälle kommentoijalle näissä lainauksissa; Ymmärätkö että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita kuin sinä? Minun ex mieheni houkutteli minut perustamaan kanssaan perheen. Toivoi lasta enemmän kuin minä, lupasi kuun taivaalta ja lupasi myös vastata perheen elatuksesta sillä välin kun minä olen äitiyslomalla. Kattia kanssa,kun lapsi syntyi, mies alkoi matkustelemaan maailmalla "työasioissa". Teki bisneksillään mukavaa tiliä ja matkusteli lisää. Minä jäin Suomeen ja maksoin pienestä äitiyspäivärahasta asumisen, ruoan, sähkön, auton yms kaikki mahdolliset perheen kulut. Rahat eivät riittäneet tietenkään ja jouduin näkemään nälkää samaan aikaan kun mies kiersi maailmaa. Olinko mielestäsi mieheni kanssa rahan takia? Eikö tuossa tilanteessa olisi ollut sopivaa toivoa että mies avautuisi rahatilanteesta ja auttaisi vähän minua ja omaa lastaankin? On muuten ex-mies nykyään.

Minä en ikinä jättäytyisi miehen elätiksi enkä koskaan maksaisi yksin perheen kuluja. Enkä ymmärrä, miksi miehen olisi pitänyt avautua rahatilanteestaan, jos sinä selkeästi näytit haluavasi maksaa kaiken yksin. Jos mies oli ulkomailla, mihin hän käytti autoa?

Et varmaan tiennyt, että kun nainen saa lapsen, hän yleensä (toivottavasti) jää pois työelämästä. Tässä kohtaa miehen taloudellinen tuki on tarpeen, koska äp-raha ei kovin suuri ole. Toisekseen, jos esimerkiksi auto on meidän molempien nimissä (mutta vain miehen tarpeisiin hankittu) niin se on pakko maksaa. Tietenkään sinä et sitä ymmärrä, koska hyväosaisuudessasi et ymmärrä miltä tuntuu esim. menettää luottotiedot kusipäämiehen takia.

Minä en myöskään vastaavasti voi ymmärtää, miten joku nainen voi olla sitä mieltä että lapsen elatus on vain ja ainoastaan naisen vastuulla, koska hän on äiti. Itse olen sitä mieltä että kuka tahansa normaali selkärangalla varustettu pystyy ja varsinkin HALUAA osallistua oman jälkikasvunsa elatukseen. Ehkä olen sitten vanhanaikainen, tiedä häntä.

AV.lla maailman rikkaimmat ihmiset :)

Mä en aavistanu keskustelua avatessa, että täällä keskustellaankin sijoitusasunnoista ja osakesalkuista eikä palkoista. Ei kai nyt suurimmalla osalla tommosia ole?

Mä en tiedä mieheni palkkaa, koska en halua tietää. Sen tiedän, että sillä on säästötili ja käyttötili, ja joka palkasta varmaan menee säästötilille. Saldoista ei ole harmainta hajua, ei niin mitään käsitystä. Ei ihan vähän muttei kymmeniä tuhansia sentään?

Mulla on käyttötili, sinne tulee opintotuki kerran kuussa. Siitä 3/4 menee vuokraan, eli säästötilikin on täysin utopinen ajatus mulle.

Eli mä en tiedä miehen rahoista, se osaa varmaan aavistaa, että mulla sitä rahaa ei juurikaan ole. :D

Tilanne on siis se, että olemme menossa naimisiin. Ja mietin, pitäisikö tässä vaiheessa sitten kummankin kertoa toiselle omaisuutensa.



Tilanne on vaan se, että oma omaisuuteni on mahdollisesti suurempi kuin miehen. En vaan ole tuonut sitä elämässäni enkä hankinnoissa tms. julki. Pelkään, että jos kaikesta tulee yhteistä, mies alkaa minun rahoillani hankkia kalliita kaiuttimia, yms. turhaa himoitsemaansa.

Me ollaan tavattu vasta kypsällä iällä, tiedän että miehellä on pari "sijoitusasuntoa" ym. ja hän tietää että mä olen saanut perintöä, mutta ei mulla ole mitään hajua paljonko esim. hänen käyttötilillä on rahaa, eikä hänkään mun varallisuuttani. Avioehto on tottakai, omat tilit on ja pysyy. Yhteistä tiliä ei tarvita eikä sellaista tule.

Sen tiedän, että hänellä kolme sijoitusasuntoa, pankkitili Sveitsissä, suuri määrä osakkeita, mutta tarkempaa tietoa ei näistä minulla ole. On kyllä puhunut, että pitäisi minun kanssani käydä asiat läpi, siltä varalta, että hänelle sattuu jotain. Myöskään hänen firmansa asioista en tiedä juuri mitään. Kauhistuttaa ajatellakin, mitä on edessä, jos jään jossain vaiheessa yksin niistä huolehtimaan.

Mies on puhunut yhteisestä tilistä, mutten halua sellaista.



Mies myös luulee että minulla on lainoja jäljellä, no eipä ole. En ole kehdannut sanoa kun hän vielä maksaa omiaan. Ehkä sitten kun olemme molemmat velattomia.



Minulla on myös säästötili, jolla on enemmän rahaa kuin mies ehkä olettaa. En myöskään kerro että saan vanhemmiltani rahaa silloin tällöin, isojakin summia.



Ei tunnu salailulta. Mies itse on kovinkin avoin raha-asioidensa suhteen, tiedän aina aika tarkkaan paljonko hän tilillään makuuttaa. Minun saldoani hän ei tiedä koskaan.

eikä hän tiedä, mitä kaikkea minä omistan. Minusta tuollaiset asiat eivät ole olennaisia, jos ne eivät vaikuta jokapäiväiseen elämään. Saatan mainita, että vuokralainen Lauttasaaren kaksiossa vaihtui ja mies voi ostaa uuden auton puhumatta siitä kanssasi. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kaikki pitää jakaa, jos perheellä ei ole puutetta mistään.

tosin mies tietää tarkemmin. Meillä on yhteiset käyttö- ja säästötilit. Molempien palkat menee samalle tilille, kaikki mahdolliset laskut suoraveloituksena, osa suoraan säästötilille. Mies hoitaa muun rahaliikenteen, mua ei niin huvita.



Molemmilla on kortit kaikille tileille ja jutellaan yhdessä jos jotain isompaa ostosta on tulossa.

ihan kaikkia, sillä minulla on muutama dona säästössä miehen 40-v lahjaa varten.



Mutta tuollaiset suuret kuviot, luulen että ne kaikki on tiedossa. Meillä ei nimittäin ollut mitään kun yhteen mentiin.

meilla on molemmilla vain omia tileja, mutta kaytamme rahaa yhdessa. Siirretaan tarvittaessa toiselta toiselle. Laskut on osin suoraveloituksella, osa sovitaan kumpi maksaa kulloinkin. Isommista ostoksista, saastamisesta ja sijoituksista sovitaan yhdessa.



Joskus on riitaa rahasta tai lahinna sen puutteesta tai siita miten sita kaytetaan. Ei kuitenkaan puututa toisen ostoksiin, kunhan ovat kohtuuden rajoissa. Ihan hyvin ollaan parjatty nain. Joskus on mietitty etta avattaisiin yhteinen taloustili, josta lahtisi esim. kaikki laskut suoraveloituksella.

kai tiedätte ettei tuo oikein kannata? Jos puoliso kuolee, tilit suljetaan (yhteisetkin) kunnes perunkirjoitus on selvä. Ihan loogista, ettei leski pääse käsiksi miehen varoihin.

mutta suuret linjat on puolin ja toisin halussa.

en tajua tuollaisia jotka ei kuuteen vuoteen "tule maininneeksi" omistavansa sijoitusasunnon. Kai sitä siinä ajassa on jotain sen asunnon asioita hoitanut jne? Ettekö keskustele puolisonne kanssa päivän tekemisistä/tulevan päivän ohjelmasta? Eikö siinäkään tule maininneeksi että olin sen uuden vuokralaisen kanssa sopimusta kirjoitamassa? Tai verojuttuja setviessä tule asiaa maininneeksi?

Kyllä tiedetään. Mä ole meillä se, joka useimmiten sanoo, että mitä sijoituksia ostetaan ja mies taas toteuttaa kaupat.

Ei taida teillä olla rahasta pulaa, jos ei tule mainittua jostain sijoitusasunnostakaan? Kauanko olette olleet yhdessä ja onko teillä avioehto? Oletteko muutenkin noin puhumattomia? Mitä haittaa siitä nyt voisi olla, jos miehesi saisi tietää että sulla on sijoitusasunto?

Miltä Sanoman tilanne näyttää? Onko vetänyt salkkuun ison loven? Hehkutit tuossa vuosi sitten tankanneesi Sanomaa vähin erin. Siitähän se on luisunut aika reippaasti. Vieläkö ostat ao. osaketta? Osinkokin laski reippaasti.

eikä hän tiedä, mitä kaikkea minä omistan. Minusta tuollaiset asiat eivät ole olennaisia, jos ne eivät vaikuta jokapäiväiseen elämään. Saatan mainita, että vuokralainen Lauttasaaren kaksiossa vaihtui ja mies voi ostaa uuden auton puhumatta siitä kanssasi. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kaikki pitää jakaa, jos perheellä ei ole puutetta mistään.

33 vuotta on oltu yhdessä eikä tosiaan mitään tarvetta tietää toistemme raha-asioista.

Jos puoliso kuolee, tilit suljetaan (yhteisetkin) kunnes perunkirjoitus on selvä. Ihan loogista, ettei leski pääse käsiksi miehen varoihin.

Yhteinen pankkitili, johon kummallakin on käyttöoikeus, pysyy lesken käytössä siihen saakka, kunnes perilliset pyytävät sen sulkemista. Mikäli leski on ainoa perijä, hän saa käyttää tiliä aivan normaalisti.

Näin käy meillä.