Työnarkomaanien puolisoja? Kuvailkaa

kuin miehen työn takia meillä on tämä elintaso, niin olen tyytyväinen.



Meillä on lapsi 10v., jonka kanssa mulla on varsin mukavaa ilman miestäkin. Mies on just ollut 2 viikkoa työmatkalla, ja mietin tässä, että olisin hyvä yh-äiti. Mutta toisaalta on kiva, että on se mies, ei pelkästään rahan takia, mutta hyvä seksi on taattua (vaikkakin välillä näiden työmatkojen takia joudun olemaan ilman), hyvä seurakin aina silloin kun miehellä on vapaata.



Tää on itse asiassa aika täydellistä. En mä jaksaiskaan ukkoa katsella koko ajan. Kiva että se käy täällä välillä pyörähtämässä, mutta kiva että on paljon poiskin.



Ainoa mikä joskus rassaa on se, että se on kotona, istuu vieressäni sohvalla, mutta on muissa maailmoissa kun tekee siinä töitä koneellaan. No onneksi mullakin on läppäri, ja tämä palsta ;)

Meillä teini-ikäinen lapsi. Normaali kotiintuloaika 21-22, ei ikinä ennen klo 20. Tai no, 2 kuukauden välein, kun tein selväksi, että nyt pitäisi olla laatuaikaa perheen kanssa että jos viitsisi tulla kotiin yhtenä iltana esim. klo 18. Sitten kun taas aloin puhua tästä, että tulisitko aiemmin että voitais mennä vaikka leffaan, niin herra älähtää, että JUSTHAN mä yks ilta tulin, pitääkö taas tulla, ei hänellä ole joka päivä aikaa pitää sua kädestä kiinni! Öööö....no siitä just eilisestä on 7 viikkoa jo.

Teimme myös kirjallisia sopimuksia, että kerran kuussa mennään leffaan, joka toinen viikko tulee töistä kotiin yhtenä päivänä klo 16, kerran kuussa tehdään viikonloppuna jotain kivaa koko perhe. Koskaan nämä eivät toteutuneet viikkoa pidempään, leffassa käytiin 4 kk välein, ja kotiin tuli alkuillasta sen kerran kuussa tai harvemmin ja sekin tappelulla ja muistutuksella, että HÄN nyt uhraa kallista työaikaansa tässä, perheen yhteisiä vapaapäiviä ei vietetty kuin kerran vuodessa.



Miehen virallinen työaika oli 8-16. Kaikki sen jälkeen oli vapaaehtoista. Ei päässyt lapsen läksyjenlukuvalvojaksi (jos mulla oli menoa) koskaan, vaan kun sovittiin, että miehellä on kotona tekemistä lapsen kanssa, kun itse olen poissa, hän olikin tullut klo 22 kotiin.



Miehen aiemmat suhteet kaatuneet samaan asiaan, ja mullekin tuli pitkällä viiveellä selväksi, että me muut ei merkitä sille mitään, vain työ on kaikki kaikessa, ja muu on tärkeän työajan tuhlausta. Hukkaan heitettyä aikaa joku vaimo ja lapset, kun senkin ajan vois tehdä TÖITÄ.



No, jätin sen, sekuntiakaan en ole katunut, mutta mies oli täysin ällistynyt että miten tässä nyt näin, vaikka hän rikkoi kaikki sopimukset max. viikossa. No, ei se enää sitä haittaa, koska nythän voi tehdä töitä ilman jonkun akan ja lapsen vaatimuksia ja häirintää! Se tulee kuolemaan työpaikalleen.

minkälainen elontaso teillä työnarkomaanien puolisoilla?