Äh, vauvakuume, mutta en halua raskaaksi tai synnyttää
Ensimmäinen raskaus oli niin pahoinvoinnintäyteinen ja synnytys niin helvetillinen, että ei kiinnostaisi yhtään lähteä noihin puuhiin uudestaan.
Kuitenkin on varmaa, että miehen kanssa haluamme vielä toisen lapsen. Silti esim. kohdun vuokraus tuntuisi vieraalta ja liian keinotekoiselta. Adoptio kiehtoo, mutta riski saada ongelmainen lapsi on käsittääkseni suuri, joten pelottaa.
Muuttuuko tämä ajatusmaailma vielä, jos/kun vauvakuume tästä pahenee, eli pitäisikö vain odotella? Sinänsä ei mikään kiire ole, kun esikoinenkin on vasta puolitoistavuotias.
Pöh, kun miehetkin voisi raskautua, niin voitaisiin vuorotella...
Kommentit (16)
siksi ajattelinkin vaatia sektioo niin ei tarvi sitä synnytystä jännittää. Pahoinvoinnista ei ole tietoo kun kyseessä olis ensimmäinen, eiköhän sen kestä.
toki ole pahoinvointia ja joillakin synnytyskin superhelppo. Koska et ole aiemmin lapsia saanut, niin melkein suosittelisin omista kokemuksistani huolimatta sinulle, että kokeilisit alatiesynnytystä. Esim. jos vertailen ystävieni kokemuksia, niin suurimmalla osalla synnytys on ollut ihan ok juttu ja vain ehkä n. viidennellä se on ollut ihan järkyttävän hirveää. Samaten vain harvalla on ollut erityisen rankkaa tai pitkäkestoista pahoinvointia. Mulle nyt vaan sattui molemmat, mutta todennäköisyydet on sun puolellasi. ;)
ap
Voisitkohan käsitellä ensimmäistä raskautta ja synnytystä pelkopolilla tms. ammattiauttajan kanssa, jos se vaikka helpottaisi?
Kohdunvuokraus on Suomessa laitonta, joten sitä varten teidän pitäisi mennä ulkomaille, ja onko sekään sitten hyvä...
paitsi haluaisin myös jotenkin varmistua, että lapsi nukkuu yönsä edes joten kuten.
Asennoiduin toiseen sitten niin ettei se ainakaan kamalampaa voi olla ja kun on kerran jo siitä kauheudesta selvitty niin selvitään toistekin:)
Voisitkohan käsitellä ensimmäistä raskautta ja synnytystä pelkopolilla tms. ammattiauttajan kanssa, jos se vaikka helpottaisi?
Kohdunvuokraus on Suomessa laitonta, joten sitä varten teidän pitäisi mennä ulkomaille, ja onko sekään sitten hyvä...
tällaista, joka ei ole vielä raskaana, pelkopolille? Ja voidaanko siellä tosiaan käsitellä myös tuota raskausaikaa, koska olen käsittänyt, että siellä puhutaan vain synnytyksistä? Siihen raskauteenhan ei varsinaisesti mikään auta, kun jos vaan yksinkertaisesti voin pahoin koko ajan, niin minkäs teet...
paitsi haluaisin myös jotenkin varmistua, että lapsi nukkuu yönsä edes joten kuten.
Esikoinen oli koliikkilapsi ja nukkui muutenkin yöt tosi huonosti tuonne vuoden ikään asti. Olin jo jotenkin sulkenut tämän ajatuksen pois...
Huoh, haluaisin ilmeisesti nyppiä rusinat pullasta, enkä muuta. Jospa se on merkki siitä, ettei vauvakuume ole vielä riittävän kova.
ap
Ihan tutkimustenkin mukaan tytöstä on kovempi pahoinvointi kuin pojista. Mulla ei ollut varmaan yhtä paha pahoinvointi kuin sulla, koska esikoisesta oksensin päivittäin vain pari kuukautta ja sen jälkeen taas ruoka maistui. En kuitenkaan odottanut varsinaisesti innolla pahoinvoinnin saapumista seuraavassa raskaudessa, mutta sitä ei sitten tullutkaan. Esikoinen oli tyttö, kuopus poika. Lisäksi toinen synnytyshän on usein helpompi kuin ensimmäinen.
siinä helpottaa vauvakuume, kun tietää, että kohta pääsee hoivaamaan vauvaa :).
ja ennenkö kysellään oonko teiniäiti vai eläkeläinen, niin tytärpuoli saa lapsen.
Vaikka ensimmäinen raskautesi ja synnytyksesi ei ole unelmaa ollutkaan (kenellä oikeastaan on?) voi toinen kerta olla paljonkin helpompi. Näin ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, jopa vauva oli helppo tai sitten olin vaan äitinä kokeneempi joten kaikki tuntui helpommalta.
Raskaus etenee päivä päivältä ja synnytys tulee, kun sen aika on. Kaikki voi mennä niin hienosti, että naurat joskus tälle aloituksellesi.
Ihan tutkimustenkin mukaan tytöstä on kovempi pahoinvointi kuin pojista. Mulla ei ollut varmaan yhtä paha pahoinvointi kuin sulla, koska esikoisesta oksensin päivittäin vain pari kuukautta ja sen jälkeen taas ruoka maistui. En kuitenkaan odottanut varsinaisesti innolla pahoinvoinnin saapumista seuraavassa raskaudessa, mutta sitä ei sitten tullutkaan. Esikoinen oli tyttö, kuopus poika. Lisäksi toinen synnytyshän on usein helpompi kuin ensimmäinen.
oli, tai on, poika, ja oksensin yötä päivää tuonne 7,5 kk saakka. Kävin muutaman kerran sairaalassa tiputuksessakin, paino vain laski ja laski ja kuivuinkin vähän. Loppuraskaudessa pahoinvointi sitten vaihtui raskausmyrkytykseen. :(
Toisen haluaisimme, mutta en yksinkertaisesti uskalla. Yritän ajatella että terve lapsemme on jo niin paljon.
raskauspahoinvoinnista. Muistan vauva-lehdestä lukeneeni perheestä, jossa ensimmäinen raskaus oli ollut vastaavanlainen, mutta lopulta perheessä kuitenkin on useampia lapsia ainoastaan se ensimmäinen raskaus oli erityisen vaikea.
Raskausmyrkytyksen uusiminen on todennäköisempää, mutta, koska sitä on ollut se otetaan huomioon ja pääset tarkempaan seurantaan mahdollisessa uudessa raskaudessa.
Itse olen onnellinen kahden lapsen äiti, vaikka vaikeuksia ensimmäisen odotuksessa ja synnytyksessä oli. Veljekset ovat toisilleen tärkeitä.
En osannut lainkaan varautua niin voimakkaaseen pahoinvointiin, aina puhutaan vain ahmimisesta raskauden aikana ja raskauskiloista. Minä en pystynyt juomaan edes hanavettä tai kahvia, mitä rakastan. Olin raskaana mutta näytin ihan syöpäpotilaalta.
Surettaa että lapsia on vain yksi, hän on ollut poikkeuksellisen terve ja helppo kaikin tavoin. Mutta ei, en uskalla enää raskautua. Myös mies haluaisi toista todella paljon, mutta on kauhuissaan siitä mitä se 9 kk voi pahimmillaan olla.
T 12
Ihan tutkimustenkin mukaan tytöstä on kovempi pahoinvointi kuin pojista. Mulla ei ollut varmaan yhtä paha pahoinvointi kuin sulla, koska esikoisesta oksensin päivittäin vain pari kuukautta ja sen jälkeen taas ruoka maistui. En kuitenkaan odottanut varsinaisesti innolla pahoinvoinnin saapumista seuraavassa raskaudessa, mutta sitä ei sitten tullutkaan. Esikoinen oli tyttö, kuopus poika. Lisäksi toinen synnytyshän on usein helpompi kuin ensimmäinen.
Itsekin olen tuollaista lukenut, että tytöistä on keskimäärin voimakkaampi pahoinvointi, mutta eihän se silti ole tae mistään ja voihan se toinenkin lapsi olla tyttö.
Se on kyllä aivan totta, että toinen raskaus ja synnytys voi mennä ihan eri tavalla, mutta jotenkin ajattelen tässä negatiivisesti, että se vio myös mennä pahemmin kuin eka kerta. Ja joka tapauksessa toisella kerralla pitäisi jaksaa huolehtia myös esikoisesta, kun ekalla kerralla tarvi ajatella vain itseään.
Mukava kuitenkin lukea teidän viestejä. Niistä tuntuu olevan apua. :)
ap
Taas haluisin vielä kerran raskaaksi, synnyttää ja vauvan äidiksi........ mutten haluisi kasvatusvastuuta eikä me enää haluta kolmatta lasta, ainakaan vuosiin, eikä tähän asuntoon. En mä kyllä pystyis vauvaa poiskaan antamaan, joten en voi auttaa, sorry. toinen synnytys on yleensä helpompi kuin ensimmäinen, joten eiköhän se ole paras vaan hankkia se vauva perinteisellä tavalla?
siksi ajattelinkin vaatia sektioo niin ei tarvi sitä synnytystä jännittää. Pahoinvoinnista ei ole tietoo kun kyseessä olis ensimmäinen, eiköhän sen kestä.