Lue keskustelun säännöt.
Todella huono ajoitus parisuhteen kannalta, pitäisikö silti olla kärsivällinen?
07.03.2012 |
Olen tavannut miehen, jonka kanssa olemme tapailleet pari kuukautta. Kaikki on mennyt hyvin ja tässä on kummallakin jo paljon tunteita pelissä.
Ongelma onkin, että kumpikin on eronnut vasta hiljattain. Itse olen jo ehtinyt käsittelemään entisen parisuhteeni ongelmia, mutta miehellä on vielä tilanne päällä. Hän oli tehnyt eropäätöksen vain muutamaa päivää ennen kuin tapasimme. Kumpikin tunsi heti ensi tapaamisesta lähtien, että tässä on jotain erityistä, mutta silti tämä kaikki ahdistaa minua. Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta toisaalta taas tekisi mieli käskeä häntä yrittämään vielä exansä kanssa. Tein kaikkeni oman suhteeni eteen ja olen päästänyt irti, mutta tämä uusi mies vielä tietyllä tavalla haikailee vanhaan parisuhteeseensa ja koen tekeväni jollain tapaa väärin, vaikka en heidän eroa aiheuttanutkaan. Silti tietyllä tavalla ainakin edistän sitä että perhe hajoaa...
En oikein tiedä mitä ajatella...
Kommentit (11)
Minulla on ollut aikaisemminkin mahdollisuuksia jatkaa elämääni yksinkertaisemassa tilanteessa olevien miesten kanssa, mutta en ole halunnut sellaiseen ryhtyä. Mutta sitten tapasinkin miehen, jonka kanssa tunteet heräsivät heti. Se tekeekin tästä turhan monimutkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin harhaista. Kuulostaa aika kypsymättömältä. Tuo tyyli että heti eron jälkeen uuteen suhteeseen on tuhoontuomittu.
Mutta hei, jokainen tekee omat virheensä. Niiden kanssa sitten joutuu elämään. Aikalisä ja omien tekemisien käsittely vois olla paikallaan.
on erilaisia. Jotkut pystyy aloittamaan uuden suhteen heti edellisen perään. Itselläni meni vuosi kun sain käsiteltyä pitkän suhteen päättymisen. Mielestäni on huono lähtökohta suhteellenne että samanaikaisesti rakennatte uutta suhdetta ja käytte kumpainenkin eroprosessia lävitse tahoillanne. Mitä olen sivusta seurannut vastaavia tilanteita kuin teillä, niin lopputuloksena on ollut surua ja uusi ero. Uudessa suhteessa käy niin että odotatte uuden kumppanin hyvittävän ne vääryydet mitä koitte päättyneessä suhteessanne. Antakaa itsellene aikaa. Jos teidät on tarkoitettu yhteen niin päädytte yhteen.
Mutta toki tapasimme melkein heti sen jälkeen...
Olen mietiskellyt asoita monelta kantilta ja tuon miehen kanssakin olemme paljon asioista puhuneet. Tällä hetkellä ei oikein voi muuta edes tehdä kuin ottaa rauhassa ja elää päivä kerrallaan.
Kyllähän minä tiedän, että tämä ei ole ideaalitilanne tutustua uuteen mieheen, mutta mitä jos joku tuntuu vaan niin oikealta? Pitäisikö homma vain ohittaa? En ole ihminen, joka helposti ihastuu.
En todellakaan halua kenellekään mitään pahaa aiheuttaa. Nyt en vain oikein tiedä mikä olisi järkevintä...
Olen ollut tuollaisessa suhteessa ja se päättyi siihen, että ei ollut vielä aika rakastua uuteen. Laastarisuhde siis molemmille. Kaipaan vieläkin joskus miestä, joka on mun FB-kaveri, kun tuntuu että jotain jäi kesken, mutta ilman alkuhuumaa ja rakkautta, suhde on tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä jos avaisit keskustelun ihan näin avoimesti ja paljaasti, kertoisit tuntemuksistasi ja katsoisit, mihin keskustelu johtaa. Ei sulla tarvitse olla valmiita vaihtoehtoja tai vastauksia, saatatte hyvinkin löytää niitä yhdessä.
Ihanaa, että natsaa :-) Olen iloinen puolestasi.
on erilaisia. Jotkut pystyy aloittamaan uuden suhteen heti edellisen perään. Itselläni meni vuosi kun sain käsiteltyä pitkän suhteen päättymisen. Mielestäni on huono lähtökohta suhteellenne että samanaikaisesti rakennatte uutta suhdetta ja käytte kumpainenkin eroprosessia lävitse tahoillanne. Mitä olen sivusta seurannut vastaavia tilanteita kuin teillä, niin lopputuloksena on ollut surua ja uusi ero. Uudessa suhteessa käy niin että odotatte uuden kumppanin hyvittävän ne vääryydet mitä koitte päättyneessä suhteessanne. Antakaa itsellene aikaa. Jos teidät on tarkoitettu yhteen niin päädytte yhteen.
Olen itsekin miettinyt johtuuko tämä osittain siitä, että kaipaan läheisyyttä niin paljon. Toisaalta taas tiedän, että en kelpuuttaisi lähelleni ketä tahansa. Tieän myös, että saatan olla vain laastari tuolle miehelle. Siihen uskon kyllä ettei hän tietoisesti sellaista hakenut, mutta on mahdollista että tämä kaikki sellaiseksi paljastuu.
Tiedän miten neuvoisin jotain toista vastaavassa tilanteessa, mutta omalla kohdalla se ei sitten olekaan niin yksinkertaista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse onnellisesti naimisissa, ollut jo 10 vuotta. Silti huomaan höperösti haikailevani kahden kundin perään, joiden kanssa jutut jäi kesken tai eivät oikein päässeet alkua pidemmälle huonojen ajoitusten ja sanomatta jääneiden toiveiden takia. En todellakaan vaihtaisi miestäni kumpaankaan heistä, mutta silti huomaan yhä olevani pari päivää mietteissäni jomman kumman miehistä tavatessani.
Uudet tuttavuudet eivät heilauta venettä lainkaan, eivät vaikka olisivat kuinka upeita.
Seurustelkaa. Siinähän se selviää, onko aika oikea vai väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että kumpikin tarvitsee aikaa ja uusi suhde helposti vaan siirtää asioiden käsittelyä. Saa kyllä uutta mietittävää ja ihania hetkiä, mutta jossain vaiheessa ne kaikki omat pettymyksen ja epäonnistumisen tunteet jne. pitää kuitenkin kohdata. Että uusi suhde olisi ajankohtainen vasta siinä vaiheessa kun kumpikin on tehnyt rauhan menneiden kanssa.
Järjellä tiedän tämän kaiken ja niin tietää mieskin. Silti kumpikin on ollut vapaapudotuksessa ensi tapaamisesta alkaen eikä järki ole toiminut jarruna vaikka siihen olen normaalisti aina voinut luottaa. Kumpikin on rakastunut vaikka näin ei pitänyt käydä ja se tapahtui vielä todella nopeasti.
suhteeseen kenenkään kanssa.