Lue keskustelun säännöt.
olenko harvinaisuus?? en mielestöäni..
09.06.2008 |
olin taannoin synnyttämässä, ja en halunnut epiduraalia.. miltei kaikki vissiin ottaa sen, mut mua vaan pelottaa kaikki tollaiset pistelyjutut et en sit ottanut. ja samaisessa synnytyksessä kätilö kehui miten mukavaa on kun on normaalipainoinen ja hyväkuntoinen synnyttäjä.
ihan taviksena itseeni pidän en tosiaan oo mikään himotreenaaja.. mun liikunta on lähinnä arkiliikuntaa jne.
mut kysymys siis, et onko sit valtaosa synnyttäjistä epiduraalin ottavia ylipainoisia?
Kommentit (36)
ikinä en ole ollut ylipainoinen mutta eipä sitä kukaan ole koskaan ihmetellyt tai pitänyt mainostamisen arvoisena. Puudutuksia en ole myöskään synnytyksissä ottanut (=uskaltanut ottaa, eli en ole varsinaisesti mikään luomusynnytysten ihannoija).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epiduraalia käytetään nykyään paljon ja monella on ylipainoa, kyllä. Toisiinsa tuskin liittyvät mitenkään.
Siis sellaisia reilusti ylipainoisia joiden rasvakertymä haittaisi jotenkin tutkimuksia. Mä olen meinaan sellainen, ylipainoia 30kg ja valitettavasti vyötärölihava. Mutta olen ainut lajissani ystävä piirissäni,missä on paljon äitejä. Suurin osa on todella hoikkia tai sitten näitä max 10 kg ylimääräistä olevia. Ymmärrän kyllä sen että ystäväpiirini ei ole sama kuin koko suomi, mutta en oikeasti kauheasti näe oman kokoisiani äitejäkään missään liikenteessä, hieman ylipainoisia kyllä.
Mullekin on raskauksissa melkein joka lääkäri ja kätilö päivitellyt, miten on kaunista kun ei ole ylipainoa raskaudessaja miten on helppo tutkia ja hyvä hyvä kaikin puolin. Mutta on mullakin se käsitys, että harvempi selviää alle kymmenellä raskauskilolla, koska herkkuja on "lupa" mättää kaksin käsin. Ja sitten ihmetellään jälkeenpäin, kun ei palaudutakaan aikaisempiin mittoihin...
Ekassa synnytyksessä, kun otin tyhmyyttäni epiduraalin, jopa sen antanut lääkäri jaksoi olla onnellinen, kun nikamat kerrankin näkyvät hyvin selästä. Tuon jälkeen en puudutetta sitten ole ottanutkaan, koska halusin olla suraavassa synnytyksessäni se aktiivinen osapuoli. Joka sekin oli kätilön suuren hämmästyksen aihe.
En ottanut epiduraalia.
Kovasti kokoajan tyrkytetiin kyllä.
Ekan lapsen kohdalla halusin kokea synnytyksen ilman lääkitystä ym. mutta päätin myös etukäteen, että jos on tarvetta niin otan, mutta kokeilen kuitenkin olla ilman.
No synnytys meni hyvin ja iman pahempia kipuja, eikä mitään tarvittu. Seuraavassa synnytyksessä ajattelin, että kun viimeksi selvittiin, niin selvitään nytkin. Ja seuraavassa myös.
Se on kuitenkin sellainen kokemus, minkä haluan kokea 100 prosenttisesti. Kipuineen kaikkineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kuitenkin sellainen kokemus, minkä haluan kokea 100 prosenttisesti. Kipuineen kaikkineen.
Ja sellainen joka meinaa pyörtyä kivusta ei siis koe synnytystä sataprosenttisesti? Mä kyllä väitän että sellainen kokee vähän enemmän prosentteja kuin haluaakaan.
Joka raskausajan tutkimuksessa olen saanut ihastelua siitä, että olen pysynyt hoikkana, ja miten on kaunis vatsa ja helppo tutkia... Siinä todellakin tunsi itsensä harvinaiseksi (ja tuli hyvälle mielelle).
Yhtä hämmästyttävää oli toisessa synnytyksessäni kätilön mielestä se, että halusin olla synnyksessäni se aktiivinen osapuoli, enkä maannut vain uikuttamassa sitä puudutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kivuliaisiin, että äidiltä lähtee taju. Lähes poikkeuksetta ne, jotka on sattuneet tuohon kivuttomampaan päähän kuvittelevat, että se on heidän omaa ansiotaan :).
Jos joku kertoo miksi ei itse halunnut epiduraalia niin ei ehkä kannattaisi ottaa itseensä. Eihän tämä kirjoittaja millään tavalla kritisoinut muiden epiduraaleja.
Se on kuitenkin sellainen kokemus, minkä haluan kokea 100 prosenttisesti. Kipuineen kaikkineen.Ja sellainen joka meinaa pyörtyä kivusta ei siis koe synnytystä sataprosenttisesti? Mä kyllä väitän että sellainen kokee vähän enemmän prosentteja kuin haluaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes poikkeuksetta ne, jotka on sattuneet tuohon kivuttomampaan päähän kuvittelevat, että se on heidän omaa ansiotaan :).
Ja mistä täällä on osa saanut päähänsä että jonkun mielestä ylipainolla ja kivunlievitysmenetelmillä olisi jotain yhteyttä? Ap:han kertoi vain nämä kaksi (irrallista) asiaa jotka ovat kirvoittaneet kommentteja hoitohenkilökunnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipä taida kivunlievityksellä ja painolla olla mitään tekemistä keskenään. Kyllä se johtuu ihmisen kipurajoista. Itse en ole koskaan tarvinnu minkäänlaista kivunlievitystä, koska mulla on normaalia korkeampi kipukynnys. Ja olen synnyttäny sekä ylipainoisena, että alipainoisena. Eli kkummastakin on kokemusta. Ihme juttuja täällä.
kehuja siitä, miten hyvä ja helppoa tutkia ym. Olen saanut kehuja myös masuvauvoistani tyyliin "mukava, kun on tulossa hoikahko vauva, kun niin monet vauvat ovat nykyään liian suuria". Lääkäri ollut tällaisissa kommenteissa sanojana. Esikoiseni oli 3300g ja toinen 3600g eli ihan normaalipainoisia kuitenkin.
Epiduraalista sen verran, että ensimmäisessä sain/jouduin ottamaan spinaalin ja veihän se kivut mutta vei myös kaiken muun tuntemuksen ja kyvyn ponnistaa. Ei hyvä. Toisen synnytyksessä en käyttänyt mitään muuta kivunlievitystä kuin ammeessa oleilua ja olin onneni kukkuloilla! Synnytys oli tietenkin kipeä mutta aivan ihana! Ponnistusvaihe oli mahtavan tuntuinen, kun kroppa teki automaattisesti työn ja itse vaan "seilasi mukana". Ehdottomasti jos vielä joskus synnytän, haluan kokeilla samaa - ammetta ja ilman kivunlievitystä. Olo toisen synnytyksen jälkeen oli euforinen ja virkeä, aivan toisenlainen kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen (tietenkin ensimmäinen synnytys oli myös kestoltaan paaaljon pidempi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten paljon synnytys voi sattua. Ystäväni pystyi (ilman puudutusta) juttelemaan (!!!) avautumisen loppuvaiheessa, kokeilemaan eri asentoja jne. Sillä tiedolla minäkin lähdin, että hengittelen ja rentouttelen ja kestän kyllä. Jos ystäväni pystyi siihen, pystyn minäkin. Sen teinkin, rentoutin, hengitin, olin oikeaoppisessa asennossa, mutta supistusten väli oli vain n. 15 sekuntia, oksensin kivusta, huusin kivusta, ja yritin vain keskittyä, etten menetä tajuntaani. Tasan ei käy onnen lahjat...
Luomusynnytyksessä voi saada kokea sellaista kipua, ettei sitä voi verrata mihinkään.
Normaalipainoisia ovat olleet synnyttäneet ystäväni (yksi on ylipainoinen) ja itse myös. Osa on käyttänyt kivunlievitystä, osa ei. Minä olisin käyttänyt jos olisin ehtinyt, mutta kun lapset tulivat niin vauhdilla niin jäi epiduraalit saamatta. Siitä kätilö kommentoi, että ompa virkeitä vauvoja kun ei ole lääkkeitä käytetty.
mitään pistelyjä enää pelkää. Mulla ei ole mitään mielikuvaa siitä kun spinaali pistettiin. Se kipu oli jotain niin kamalaa, että joku naurettava pistos jäi sen rinnalla ihan TÄYSIN rekisteröimättä.