Kuinka paljon olette sukulaistenne kanssa tekemisissä?
Tuli tuosta rippijuhlakeskustelusta mieleen, että kuinka paljon ihmiset yleensä ovat tekemisissä sukulaistensa kanssa?
Meillä (ei itselläni eikä avokkini perheessä) ole tapana viettää aikaamme sukulaisten kanssa, edes omien sisarusten. Esim. miesystäväni veljiä olen nähnyt yhteensä kai kolme kertaa kuluneen kolmen vuoden aikana. Omaa siskoani tapasi viimeksi jouluna, joskus soittelemme, mutta emme ikinä vietä aikaa yhdessä.
Serkkujani (heitä on liki 50, molemmat vanhempani ovat monilapisisista perheistä) en ole nähnyt yli 25 vuoteen, enkä kyllä kauempana asuvia enoja ja tätejäkään. En edes tuntisi heitä ulkonäöltä kadulla jos törmättäisiin. Korostan siis, että meillä ei siis mitenkään tietääkseni ole mitenkään huonot välit, ei vaan kiinnosta täysin tuntemattomien ihmisten elämä ja yhteydenpito heihin. Tunne ilmeisesti sama molemmin puolin, ei sieltäkään päin ole mitään yhteydenottoja meihin päin.
Miksi sukulaisten kanssa edes pitäisi olla tekemisissä? Miksi sen pitäisi jotenkin luoda automaattisesti ihmisten välille yhteenkuuluvuutta, jos on vähän enemän yhteisiä geenejä kun itsellä ja naapurin "Penalla"?
Kommentit (4)
Suku on pieni ja kauempana. On tuota välimatkaa 150 km ja jos haluaa tavata niin se on aina viikonlopun projekti. N. 6 kertaa vuodessa käyn kotipuolessani.
näin: mulla siskoja 5kpl joilla lapsia yhteensä 9.
Ollaan melkein päivittäin vähintään puhelimella yhteyksissä, jos ei jokaisen kanssa niin ainakin viikoittain ollaan jossain yhteydessä. Mun vanhempia tapaan n. 3-4 kertaa viikossa, joko kyläillään siellä tai he meillä.
Siskojen lapset ovat ikäluokkaa 1v-13v ja kaikkea tuolta väliltä. Varsinkin alle kouluikäisiä on paljon joten ovat leikkikavereita keskenään ja mammat saa sit kahvitella ;)
Miehellä on 3 veljeä, heillä yhteensä 4 lasta. Heitä näemme n. kerran viikossa tai kahdessa, riippuen tilanteesta. Mies näkee varmaan veljiään useammin kuin minä, harvemmin miehet lähtee kylään ja "juoruilemaan" :D
Omien serkkujemme kanssa ollaan jonkin verran tekemisissä, kuitenkin he asuvat kaikki n. 400km päässä joten ei tule niin paljoa oltuna livenä tekemisissä, Facebookissa tulee kuulumiset vaihdettua.
Mä nautin suunnattomasti siitä että saa olla ns. kuin kotonaan ja lapset eli serkut oppii tuntemaan toisensa ja toivotaan että tämä läheisyys pysyy heillä sitten vanhempanakin. Kukaan meistä ei vietä ns. väkisin aikaa toistensa kanssa, se on meille automaattista ja luonnollista toimintaa :) Ja me siskokset ollaan siis ikähaarukalla 20-38v :D
Muutaman kerrran vuodessa mennään ulos syömään ja esim. teatteriin ajatuksella äiti ja tyttäret. Joulut ja muut pyhät vietetään yhdessä.
Veljeäni näen joskus harvoin jos satumme olemaan samaan aikaan vanhemmilla kylässä (jouluisin ja joskus muulloin). Miehen siskoa näemme useammin, koska anopilla on tapana järjestää yhteisiä ruokailuja, joihin kutsutaan molemmat lapset puolisoineen. Ilman vanhuksia emme häntäkään tapaile.
Muut sukulaiset ovat ihan totaalisesti poissa pelistä, lukuunottamatta miehen kummipoikaa, joka on myös serkkunsa. Tuonkin perheen tapaamiset ovat kyllä minimissä, koska perhe ja ikävä kyllä poikakin ovat aivan eri aaltopituudella.
Omia vanhempiamme sentään yritämme nähdä säännöllisesti. Minun asuvat kauempana, joten heitä näemme harvemmin mutta pidempään yhdellä kerralla. Miehen vanhemmat asuvat lähellä ja yhteydenpito tapahtuu lähinnä anopin järjestämien illallisten merkeissä.
äidin kanssa harvemmin, muiden sukulaisten ei koskaan. Ei mulla ole mitään yhteistä niiden kanssa.