Mitä tehdä lapselle joka syö herkkuja koko ajan?

Ehkä mun pitää alkaa siihen jossain vaiheessa.

En todellakaan ole alkanut mollaamaan, olenhan itsekin nainen ja tiedän miltä tuntuu painosta arvosteleminen negatiiviseen sävyyn.

Mutta tuo ylimääräinen palkinto siitä, että rahaa on säilynyt on hyvä idea. Täytyy vain toivoa, että olen onnistunut kasvattamaan lapseni niin hyvin ettei ala niitä herkkuja varastamaan. Toisaalta löytäisinhän mä silti ne karkkipaperit ja tölkit, koska ei hän kaikkea pysty kavereilla tai ulkona syömään.

tavaksi. Monihan syö telkkarin tai tietokoneen ääressä huomaamatta paljonkin. Jonkin ajan päästä ei edes osaa katsoa telkkaria/olla koneella ilman naposteltavaa.



Jotkut syövät herkkuja stressiin, toiset tylsyyteen. Yhteinen tekeminen saattaisi auttaa. En itse tekisi mitään niin dramaattista kuin kuukausirahan lopettaminen, herkälle nuorelle kun tulee helposti sellainen olo, että on tehnyt jotain ihan kamalaa, eikä kelpaa äidilleen ja on ihan kauhea läski, mikä voi vain pahentaa syömistä tai aikaansaada järjetöntä laihduttamista.



Huomiota, keskustelua, kerrot usein, miten kiva ja ihana tyttö hän on, yhteistä tekemistä.

Lihoo päivä päivältä vaan enemmän... Ei saa juurikaan omaa rahaa käyttöönsä mutta eipä tuo poikaa haittaa. Syö aina vaan liikaa esim. ruokaa on se sitten mitä vaan. Kaapit tyyliin tyhjäksi kun tulee jostain kotiin. Sitten pojalla on sellaisia kavereita jotka saavat aika paljon ylimääräistä rahaa käyttöönsä. Nämä kaverit ostavat ja tarjoavat herkkuja ihan jatkuvasti! Käyvät hesessa, kebabilla jne. Ostavat sokerilimppareita ja karkkia päivittäin. Nämä kaveritkin ovat selvästi ylipainoisia. Pojat eivät juurikaan harrasta mitään. Pelaavat ja roikkuvat netissä pitkin päivää. Kotona sitä pystyy välillä jotenkin vahtimaan mitä poika syö ja tekee mutta eihän sitä pysty jatkuvasti seuraamaan mitä suuhunsa pistää ja missä. Eikä voi tietää että onko liikkunut päivän aikana tarpeeksi jne.



Meillä on tästä jo ihan todellinen ongelma, siis pojan painosta :( Asiaa on puitu terkkarilla, ravitsemusterap. ja käypä poika perheneuvolassakin juttelemassa mutta mikään ei vaan auta!!!!



Sanokaapas että mitä meidän pitäisi tehdä ettei poika söisi itseään ns. hengiltä?! Kaikkea lahjonnasta kiristykseen on kokeiltu mutta kun mikään ei mene jakeluun niin ei.

joista johtui sitten väsymys ja ainainen makeanhimo ja lihominen.

Huomiota hän saa ja kehunkin paljon. Yhteistä tekemistä on harvemmin, ei oikein halua lähteä mun kanssa minnekään kovinkaan usein.

Mä itse sain hirveän vähän huomiota ja jos menin kertomaan jotain, niin sain kauhisteluja ja toruja ja parempi olisi ollut, jos mulla ei olis ollut mielipiteitä ollenkaan.

Sen takia olen alusta saakka ollut kiinnostunut lasteni tekemisistä ja heidän elämstään. Mikään ei ole kurjempaa kuin vanhemmat, jotka eivät oikeasti välitä kuin siitä miltä ulkoisesti näytetään.

Mutta tosiaan tuo ikä on aika ongelmallinen, välillä en saa tytöstä yhtään mitään irti, mutta olen ajatellut, että se on tärkeää, että hän tietää mun olevan oikeasti kiinnostunut hänestä.

Toivottavasti tuo syöminen on vain tapa, siitä on silloin mahdollisuus päästä suht helpolla irti, kunhan tyttö vain jossain vaiheessa tajuaa, että se ylenmäärinen syöminen on erittäin huono tapa.

mutta ehkä niin, että annat selkeästi vähemmän viikkorahaa kuin aiemmin, jolloin niitä herkkuja ei enää pysty hankkimaan yhtä paljon. Ja niihin oikeisiin hankintoihin voit sitten antaa erikseen rahaa.



Täyskiellolla voi olla se ikävä vaikutus, että sitten omilleen muuttaessaan lapselta lähtee täysin käsistä herkkujen syönti, kun niitä kerrankin saa silloin kun itse haluaa.

Paras ratkaisu olis varmaan, että lapsemme löytäisivat jonkun mieluisan, energiaa vaativan harrastuksen. Herkut unohtuisivat ainakin hetkeksi, kaloreita kuluisi ja saisi tehdä samalla jotain kivaa. Mutta mistäs löydät tuon ikäiselle hyvän harrastuksen.

Mua harmittaa, kun "mun" kuntosalilla on ikäraja ja tyttö ei sinne pääse kokeilemaan kuin niitä nuorisojuttuja ja niitä on tosi harvoin. Voisi sitä kautta löytää intohimon liikkumiseen ja sitä kautta terveellisempiin ruokatapoihin.

Esim. puhumaan ympäripyöreästi "terveydestä". Itselleni tuo on ainakin selkeä koodisana lauselle: "Olet läski". On toki tärkeää olla myöskin suoraan syyllistämättä ja haukkumatta läskiksi. Ehdotan, että puhut asiasta jotenkin näin:



"Herkkujen syömisestä tulee helposti kierre, jossa syödyt määrät lisääntyvät (mm. verensokerin heittelyn vuoksi) ja mahdollisesti alkavat myös korvata oikeita aterioita. Tällainen on todella lihottavaa, koska mitä suurempi osa kehon energiasta tulee sokerista, sitä enemmän ja helpommin läskiä tulee. Et ole vielä lihava, mutta olet kuitenkin koukussa makeisiin. Tämän huomaa siitä, että et ole pystynyt rajoittamaan herkuttelua pyynnöistä huolimatta. Nyt on siis tilanne, jossa tälle alkavalle riippuvuudelle pitää tehdä jotain, koska myöhemmin sen hoitaminen on paljon, paljon vaikeampaa. Ehdotankin sellaista, että alan pitää viikkorahojasi itselläni ja annan sinulle aina tarvitsemasi määrän kun kerrot mitä aiot ostaa niillä (muuta kuin herkkuja). Ja viikonloppuisin herkut eivät ole edelleenkään kiellettyjä - tärkeintä on päästä eroon tuosta tavasta syödä niitä joka päivä."



Jos nuori vastustaa, kysy onko hänellä muita ideoita. Jos ei ole, sanot että sitten toteutetaan sinun ehdotuksesi, koska jotain on tehtävä ajoissa. Kerro teinille myös, että hänen kannattaa tulla sinulle kertomaan sinulle aina kun makeanhimo iskee, jotta voit tukea häntä siitä irti pääsemisessä. Näissä tilanteissa lähdet sitten tytön kanssa vaikka lenkille tai katsotte leffan ja herkuttelette jollain terveellisellä (esim. porkkanat ja kermaviilidippi). Voit myös kysellä mitä oli juuri silloin tekemässä kun himo iski, ja näin pääset ehkä vähitellen käsiksi siihen asiaan, mikä tyttöä ahdistaa.



Paljon jaksamista ja tsemppiä teille! Itse olen jo aikuinen sokerihiiri, ja toivon että äitini olisi huomannut tämän myöskin teininä alkaneen taipumukseni, jotta olisi voinut minua asiassa tukea. Olin kuitenkin liian salakavala ja piilotin aina karkkipaperit jne., joten sain jatkaa herkuttelujani rauhassa. Ja nyt aikuisena pullukkana onkin työn ja tuskan takana oppia herkuista eroon ilman vanhempien päivittäistä tukea!

Itselläni ei ole vielä teini-ikäisiä lapsia ja omasta kokemuksesta muistan vain sen että herkut maistui aina kun niitä sai. Lihominen ajatuksena oli kuitenkin jo hyvin nuorena niin karmaiseva ajatus, että naapurin tytön kanssa leikittiin jo ala-asteella ihan tarkoituksella kaiken maailman liikuntaleikkejä, toki kuntoa parantaaksemme myös.



Mieleeni tuli, et tehoaisko joku motivaattori? Jos tytön kanssa on puhuttu rahan käytöstä niin hän varmasti ymmärtää myös sen arvon. Jos tekisitte laskelmaa yhdessä että mitä rahalla saisi, jos vaikka puolet laittaisi säästöön. Ei niinkään painottaisi sitä että älä osta sitä karkkia, vaan säästä niin saat jotain kivaa. Riippuu toki viikkorahan tai kuukausirahan määrästä ja vanhemman kukkaron paksuudesta, mutta yksi vaihtoehto vois olla esim. että tyttö säästäisi rahaa kesälomalla tehtävään pieneen matkaan. Jos tyttö onnistuu säästämään oman sovitun osansa, vanhempi tai vanhemmat maksaa loput. Matkan kohde ja pituus kukkaron mukaan, vaihtoehtoisesti voi olla joku kiva harrastusväline, vaate tai ihan mitä tahansa mikä kiinnostaa paljon, mutta mikä ei ole joka päiväistä. Sen täytyy olla jotain, mitä kannattaa tavoitella ;)



Itselleni joku tollainen olisi ehkä toiminut paremmin, kuin se että huomautetaan lihomisesta jne. Muistan äitini puheet myös karkin epäterveellisyydestä, mutta kaupan karkkihyllyllä ne ei olleet (eikä ole aina vieläkään, heh) mielessä.

Ottaisin HETI rahan pois! Mitä tuota siunailemaan.