Pettämisen jälkeen

ainakin haluaisin selvittää, miksi hän on niin tehnyt? Vaatisin, että suhde laitetaan sellaiseen kuosiin, ettei sama toistu.

mieheni ei suostu edes puhumaan asiasta kunnolla. Ei halua erota tai mitään. On vaan sitä mieltä, että mun pitää hyväksyä tai ottaa ero. suututtaa.

Tietysti asiaa käytiin läpi (uudestaan ja uudestaan ja vielä vaan uudestaan) ja minä halusin pariterapiaan. Mutta miehellä ei ollut mitään vaatimuksia mulle. Ei ole halunnut tarkastaa puhelinta tai sähköpostia, olen saanut mennä ja tulla kuten ennenkin.



Toki se on ihan selvä, että luottamus ei ole ennallaan vielä, tapahtumasta vajaa vuosi.



Toisaalta en kyllä olisi ehkä mihinkään ehtoihin tai sääntöihin tai vaatimuksiin suostunutkaan. Tein virheen ja kaduin, mutta syyt jotka siihen johti ei olleet pelkästään minussa ja mieskin tämän tiedosti oikeastaan heti alkuun.

Eli hän saa tehdää mitä haluaa, ja sä joko hyväksyt tai otat eron.



No niin, miksiköhän olet enää sen kanssa?

asiasta on kyse? Onko se joku sellainen asia, joka on tulkinnanvarainen ja teillä on näkemysero siitä onko se pettämistä vai ei? Vai onko asia ihan selkeästi pettämistä?

Siihen pettäjän pitää ehdottomasti suostua. Siitä ei voi kieltäytyä. Jos miehesi ei puhu, niin mun mielestä sulla ei ole mitään syytä äijää katsella. Pettäjän pitää osata kantaa vastuunsa ja käydä asia läpi juuri niin monta kertaa kuin petetty haluaa. Mä en edes osaa sanoa, kuinka monta kertaa me mun miehen kanssa käytiin ihan jokainen tekninen yksityiskohta ja vuorosana läpi, lisäksi tietysti kaikki taustat ja petokseen johtaneet seikat. Ja edelleenkin välillä näistä jutellaan ja mun mielestä mun miehellä on oikeus vaikka hamaan hautaan asti kysyä, jos jokin askarruttaa. Ja minulla velvollisuus vastata.



t. 4

mitä suhteesta oikeastaan on jäljellä, jos ei ole luottamusta? Ei viitsisi ihan vaan lasten vuoksikaan jatkaa. Toisaalta ero olisi suuri pettymys sekin.

Sitten keskustelua asiasta tasan niin kauan ja yksityiskohtaisesti kuin petetty tuntee tarvitsevansa. Siis paitsi itse tapauksen läpikäyntiä niin myös sitä, mikä johti tähän ja miten asiaa voitaisiin jatkossa korjata.



Vielä täydellinen avoimuus: sähköpostit, kännykät, facebookit + muut niin että petetyllä on täysi pääsy ja oikeus käydä niitä halutessaan katsomassa eikä mitään salaperäisiä menoja ihmeellisiin aikoihin.



Luottamuksen palautuminen voi kestää kauankin, mutta se on mahdollista jos pettänyt osapuoli on avoin, myöntää syyllisyytensä, pyytää anteeksi ja tosissaan tekee työtä luottamuksen saavuttamiseksi.



Mikään pelkkä "hyväksyminen" ei ole kestävä ratkaisu, asia jää petettyä kuitenkin vaivaamaan ja johtaa lopulta eroon kuitenkin. Jos pettäjä ei halua asian eteen mitään itse tehdä niin valitettavasti ero on silloin ehkä se paras ratkaisu vaikka pahalta tuntuukin. Tuollainen kertoo vain että miehesi ei asiaa tarpeeksi kadu ja todennäköisesti tilaisuuden tullen pettäisi uudestaankin.

Vastaus kysyjälle, että ei kai nyt ihan sänkyyn menneet, mutta siis selvästi oli rakastunut ja jatkoi vähintäänkin flirttailua jo kiinni jäätyään.

Ainakin siis loukkaannuin syvästi.

edes anteeksipyyntöä ei oikein herunut.. kesti aikansa että sain hänet tajuamaan,e tät jos minun kanssa haluaa jatkaa on oikeasti kaduttava ja oltava pahoillaan ja tunnustettava kaikki. No hän vihdoin kahden vuoden puristamisen jälkeen tuohon pääsi, jatkosta en ole vieläkään varma...

Oletteko saaneet suhdetta oikeasti hyvään kuntoon kriisin jälkeen? Itse en oikein tahtoisi palata intohimottomaan arkeen. Miehelleni se tuntuisi riittävän. Minulla on vielä tunteita ja toiveita.

En halua olla vain korvike, vaan haluan oikeasti hänen taas haluavan minua ja minut.

Varmaan vaikea päästä millään tasolla asiasta yli, kun ette pääse sitä edes käsittelemään.



Itse tein jotain "kyseenalaista" erään toisen miehen kanssa aiemmassa suhteessani (ei varsinaista suhdetta eikä erityisempää fyysistäkään, jotain jännityksen hakua - silti ehdottoman väärin tehty!). Oikeastaan mitään arvostusta miestäni kohtaan ei ollut jäljellä, tapauksesta kerroin kuitenkin, mutta vähän samalla asenteella kuin miehesikin. Että ota tai jätä, mutta älä kysele. Hirvittää ajatella toisaalta miten julma sitä on voinut olla, tosin eipä mieskään ollut enää tunnetasolla erityisen sitoutunut, kun asiasta päästiin aika nopeasti yli. Siihen asti, kun sitten erosin (näistä riippumatta).



Nykyisessä suhteessani mies on tehnyt jotain muuta hämärää, tähän ei liity mitään toista naista, mutta kuitenkin jotain jossa mulla on ollut nielemistä. Olen kysellyt, tivannut, huutanut, nalkuttanut - ja mies on pyytänyt anteeksi, kerta toisensa jälkeen avoimesti ja seikkaperäisesti vastannut kysymyksiini, kertonut olevansa valmis vaikka mihin saadakseen pitää mut. Oikeastaan tuo vilpitön rehellisyys (mihin itse en aiemmassa suhteessani enää pystynyt) on ollut se, joka on saanut minut jäämään ja tajuamaan, että me selvitään näistäkin ongelmista. Ja tajuamaan ihan silmiä avaavasti, kuinka tärkeää rehellisyys on! Ainahan sitä toitotetaan, mutta kyllä minä olen ihan erityisen kiitollinen miehelleni, että hän ei ole lähtenyt mun "tunteita säästämään" ja kaunistelemaan totuutta, vaan on kertonut asiat juuri kuten ne on tapahtuneet, ja vaikka mun on sillä hetkellä vaikea ottaa sitä vastaan, niin vain sillä tavalla minä olen ne asiat pystynyt sitten käsittelemään. Ja näin on säilynyt luottamus, kun tiedän, että tästäkin vaikeasta asiasta mies pystyy mulle rehellisesti kertomaan, vaikka ei ole ylpeä siitä ja joku muu ihminen (ehkä minäkin?) olisi voinut olla taipuvainen vielä ujuttamaan valkoisia valheita.



Arvostan miestäni niin älyttömän paljon tuosta rehellisyydestä ja tiedän, että jos itse mokaan jotain, niin en kaunistele mitään, toinen ansaitsee aina vähintään rehellisyyden. Vaikka se tekee kipeää, mutta siinä vaiheessa valheet ei enää tilannetta auta.



Eli juuri tuo, että toinen on valmis puhumaan joka kerta, kuin petetty haluaa ja kertoo joka kerta totuuden. Vain ja ainoastaan totuuden. Vähempään en enää osaisi tyytyä.

kiitos hyvästä kirjoituksesta. Kai sitä voi anteeksi antaa, mutta mitä sen jälkeen. Pitäisi kai molempien vielä rakastua uudelleen toisiimme. Onkohan liikaa vaadittu?

Vai onko tämä aikuisuus vain tällaista unelmiensa menettäneiden vaellusta?

kiitos hyvästä kirjoituksesta. Kai sitä voi anteeksi antaa, mutta mitä sen jälkeen. Pitäisi kai molempien vielä rakastua uudelleen toisiimme. Onkohan liikaa vaadittu? Vai onko tämä aikuisuus vain tällaista unelmiensa menettäneiden vaellusta?

Ja luulen, pahoin pelkään, ettei ihan lähiaikoina edes ajankohtainen. Ensin teidän pitäisi päästä siihen pisteeseen, että asiaa konkreettisesti käsitellään. Sain ensin avauksestasi käsityksen, että sinä olisit ollut se pettäjä, ja kysyisit neuvoja miten saisit miehen jäämään. Mutta asia olikin päinvastoin, eikä miehesi ole ilmeisesti edes erityisen kiinnostunut siitä, miten saisi sinut pääsemään asian yli.

En voi kuin kuvitella millaista on olla tuossa risteyksessä, noin pahasti loukattuna - pettäminen on loukkaavaa, mutta vielä tuo, ettei miehesi ole edes yrittänyt hyvitellä asiaa. Ihminen on siitä jännä eläin, että se tarvitsee sitä hyvittelyä ja balsamia haavoihinsa, oikeutta tuntea pahaa mieltä ja huomata toisen siitä välittävän ja yrittävän tehdä asialle jotain.

Jos sinä pääset yli tuosta ilman suurempaa panosta mieheltäsi, niin onnea, olet iso ihminen, isompi kuin varmaan itse olisin. Mutta ellet, niin muista olla syyllistämättä itseäsi. Miehesi teki valinnan tehdä tekonsa, SEKÄ valinnan olla sitä hyvittelemättä. Sinulla on oikeus tuntea pahaa oloa ja toimia sen mukaan.

Jos nyt saisitte asiat sovittua, miehesi avustuksella tai yksin omin voimisi, niin eiköhän ajan kuluessa mikä vaan ole mahdollista. Vaikka sitten rakastua uudelleen. Mutta älä ota paineita sellaisesta vielä.

Toivon sulle kovasti voimaa tulevaan ajatustyöhön! =)

nro 13

jos kerran tahallisuudesta on kyse.

Pettäminen on merkki mädästä luonteesta. Pelimiehet jatkavat välittömästi jos pettämistä katsoo läpi sormien. Ravintolat ja diskot ovat pullollaan toisia naisia hakevia ukkomiehiä. Onko tässä jotain epäselvää?



Ja te TOSIAAN uskotte sen ukkelin mukamas katuvaan diibadaabaan? Hei, joku roti pitää olla. Taitaa olla kysymys rahasta, rikkaista äijistä tms. Muuten tuollaista pöhköilyä on vaikea uskoa. En viihtyisi petturin kanssa sekuntiakaan.

miehesi ei halua ottaa vastuuta tekosistaan. Hän laskee sen varaan, että et kuitenkaan jätä. Puhua pitäisi, siitä olen samaa mieltä. Hän on loukannut sinua. Syitä siihen voi olla monia, mutta helpostihan sitä voi ihastua, jos joku osoittaa kiinnostusta. Eri asia sitten, miten sen asian käsittelee.



Minua on petetty, miehellä oli suhde. Kesti kauan, ennen kuin mies suostui siitä puhumaan. Itsellä tiedon tarve oli suuri. Miestä ahdisti kysymykset, koska syyllisyyskin painoi. Asiasta on nyt muutama vuosi, mutta edelleen se painaa minua. Esim. jos näen tämän naisen jossain, menen ihan hervottomaksi. En sano että jatkaminen on helppoa, ei todellakaan. Itsekään en oikein tiedä, että ollaanko tässä loppuelämä yhdessä vai ei, mutta päivä kerrallaan ainakin. Mies on kuitenkin muuttunut, ja osoittaa halunsa korjata asioita.



Ehkä tämä opetti sen, että tämmöinen voi todellakin osua omalle kohdalle. Elämä on tällaista. Kaiken ei tarvitse kuitenkaan kaatua tuohon. Ap:na en heti heittäisi kirvestä kaivoon, mieti kokonaisuutta. Itsekin olen joutunut katsomaan itseäni peilistä, voinko itsekin toimia toisin. Kyllä voin. En silti hyväksy pettämistä, enhän itsekään ole pettänyt vaikka siihen olisi nyt mitä parhain syy. Mutta anna asialle aikaa, mieti rauhassa.

samanlainen tilanne. Olen yrittänyt saada puolisoa pitkään ottamaan vastuun tekosistaan ja ainakin nyt nöyrtymään ja kunnolla pyytämään anteeksi.

Päätin, että annan anteeksi, mutta nyt asioiden on muututtava, mutta tästä päätöksestä on jo aikaa, mutta muutosta ei näy eikä kuulu.

Pyydän päivittäin, kyllästymiseen asti, että hän ottaisi vastuun ja tekisimme yhdessä työtä liiton eteen, mutta olen kuulemma rasittava nalkuttaja, ja hän ei ainakaan tee mitään ennen kuin lopetan.

Joudun siis esittämään ja olemaan puolisoni suosion arvoinen, vaikka hän on se, joka petti luottamukseni toisen kanssa.

mieheni ei suostu edes puhumaan asiasta kunnolla. Ei halua erota tai mitään. On vaan sitä mieltä, että mun pitää hyväksyä tai ottaa ero. suututtaa.

miehesi ei ehkä vielä ole itsekään ymmärtänyt tai käsitellyt asiaa. Anna ajan kulua ja tehdä tehtävänsä. Viestissäsi ei käynyt ilmi, miten asia tuli tietoosi. Kertoiko hän sen itse vai kuulitko joltakin ulkopuoliselta. Jos hän kertoi sen itse, on se merkki rehellisyydestä ja siitä että hän välittää sinusta. En usko että miehesi teki sitä tahallaan tai loukatakseen sinua. Hän varmasti katuu tekoaan. Eikä hän varmasti ole sen luontoinen ihminen, että sama tulisi toistumaan. Sama voisi tapahtua kelle tahansa. Mutta harvemmin samalle ihmiselle uudestaan, koska siitä kärsii myös tekijä itsekin. Jaksamista teille molemmille.

mieheni ei suostu edes puhumaan asiasta kunnolla. Ei halua erota tai mitään. On vaan sitä mieltä, että mun pitää hyväksyä tai ottaa ero. suututtaa.

miehesi ei ehkä vielä ole itsekään ymmärtänyt tai käsitellyt asiaa. Anna ajan kulua ja tehdä tehtävänsä. Viestissäsi ei käynyt ilmi, miten asia tuli tietoosi. Kertoiko hän sen itse vai kuulitko joltakin ulkopuoliselta. Jos hän kertoi sen itse, on se merkki rehellisyydestä ja siitä että hän välittää sinusta. En usko että miehesi teki sitä tahallaan tai loukatakseen sinua. Hän varmasti katuu tekoaan. Eikä hän varmasti ole sen luontoinen ihminen, että sama tulisi toistumaan. Sama voisi tapahtua kelle tahansa. Mutta harvemmin samalle ihmiselle uudestaan, koska siitä kärsii myös tekijä itsekin. Jaksamista teille molemmille.

Vähän mummo-osaston neuvoja. Ei ne äijät parveilisi hakemaan toisia naisia jos ne eivät nauttisi touhuistaan. Tottakai ne esittää edessäpäin katuvaa naamaa. Todellisuus on jotain muuta. Seuratkaa vaikka elekieltä. Sekin kertoo paljon.