Miten jaksavat ne naiset, jotka ovat eläneet koko tähän astisen elämänsä muiden kautta

Mites itse jaksat?

ja mietin, eikö minulla ole mitään "omaa"

tieteellistä tai taiteellista panosta annettavana yhteiskunnalle. Kotona on ihan mukavaa.

Ja ehkä siksi voimmein keskittyä elämän perusasioihin eli rakkauteen toisiamme ja lapsiamme kohtaan uraputkien sijaan.



Ei meillä ole hienoa taloa, asumme vuokralla kerrostalossa, mutta viihdymme hyvin ja aiaa on toisillemme. Molemmat teemme töitä valikoidusti ja osa-aikaisesti lasten ehdoilla.

olisi "muiden kautta elämistä"?



Etkö oikein ymmärrä, että joillekuille - aika monille - naisille lapset ja perhe ovat olleet haaveina pikkutytöstä saakka ja he toteuttavat sillä tavoin juuri niitä OMIA tarpeitaan ja OMIA ambitioitaan? Joillain on voimakkaampi äidinvaisto ja pesänrakennusvietti kuin toisilla eikä perheelle omistautuminen todellakaan tarkoita, että he uhrautuisivat muiden tarpeille.

vaan myös omat taipumukset. Outoa poissulkemista, ihan kuin kokisit uhkana sen, että ihmisellä on myös oma elämänsä.

On mukavaa pyörittää perhettä, tavata kavereita ja käydä kaupoissa ja kerran vuodessa Muumimaailmassa ja Lintsillä. Aika monelle se vaan riittää.

eika mies edes ole minun, eika urakaan. Pesanrakennusviettia minulla ei ole, mutta asiaa on kertynyt paljon toiselle.