Lue keskustelun säännöt.
Mieheni juo aivan liikaa...
06.03.2012 |
Rakas aviomieheni juo liikaa, se on yksinkertaisesti vaan totta. Enkä mä tiedä enää mitä tehdä, voimat alkavat olla loppu. Olemme olleet yhdessä noin 10 vuotta, saaneet yhden lapsen (2 vuotias tällä hetkellä) ja asumme ihanassa kodissa maaseudun rauhassa. Minä pidän taloutta pystyssä omalla palkallani (maksan lainan lyhennykset ja kaikki laskut) ja miehen palkka mene alkoholiin.
Muutaman vuoden aikana tilanne on riistäytynyt käsistä; mieheni juo melkein joka päivä (joko viiniä tai lonkeroa) ja viikonloppuisin vetää sitten semmoiset perseet ettei varmastikaan maanantaina voi olla työkunnossa. Olen yrittänyt puhua miehelleni asiasta mutta hän vaan sanoo että tilanne on halllinnassa. Aina kännissä hän tulee puhumaan että on paha olla ja samalla haukkuu minut ja kaikki meidän läheiset ihmiset.
Rupee pikku hiljaa vituttamaan että kaikki kodin työt ja lapsen hoito kuuluu pelkästään mulle. Ei miehestäni ole kaupassa käyntiin.
Olen miettinyt eroa mutten millään haluaisi luopua omasta kodistani.. Onko muita samankaltaisessa tilanteessa olevia?... Rupeaa voimat loppumaan... Omat vanhempani asuvat niin kaukana etten heitä halua 'huolestuttaa'...
Kommentit (16)
Älä hoida hänen asioitaan. Älä maksa hänen kulujaan. Kerro rehellisesti läheisillesi tilanteestanne. Älä suostu olemaan hoitaja ja peittelijä.
Se on ainoa keino jolla voit saada miehesi silmät avautumaan ja apua itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hoida hänen asioitaan. Älä maksa hänen kulujaan. Kerro rehellisesti läheisillesi tilanteestanne. Älä suostu olemaan hoitaja ja peittelijä. Se on ainoa keino jolla voit saada miehesi silmät avautumaan ja apua itsellesi.
Jos teidän pitäisi vaikka mennä viikonloppuna sukulaisille kylään ja ette pääse miehen humalan takia, älä peittele asiaa. Sano suoraan, että MAtti on niin humalassa, ettei voida tulla. syy ei ole sinun.
Jos joku selkeästi miehen vastuulle kuuluva asia jää häneltä hoitamatta humalan takia, älä hoida sitä hänen puolestaan. Älä maksele hänen laskujaan.
Jos mies ei ole maanantaina työkunnossa, älä soittele hänen puolestaan työpaikalle ja ilmoita häntä sairaaksi tms.
Googlaa Al anon ja etsi paikkakunnaltasi vertaistuki ryhmä. Et ole lainkaan ainoa samassa tilanteessa oleva ja sieltä saat apua itsellesi.
Hyväksy se, että voit vaikuttaa vain omaan käyttäytymiseesi, et miehen. Et pysty muuttamaan tai parantamaan häntä, jos hän itse ei halua parantua.
Minä pidän taloutta pystyssä omalla palkallani (maksan lainan lyhennykset ja kaikki laskut) ja miehen palkka mene alkoholiin.
Tosin aina on töihin päässyt. Ei osallistu mihinkään perheen yhteiseen juttuun ja rahat menee juomiseen ja pelaamiseen. Mietin eroa koko ajan samalla, kun olen lopettanut välittämisen. Tekisi mieli lyödä miestä joskus niin kovaa, että sen näkö lähtisi. En arvosta enää sitä ihmisenä. Silti vain olen tässä. Yksi avioero jo takana.
Eri tavalla meillä on se, että todella änkyrässä näen miestä harvoin, ja siloinkin hän on suht normaali, siis ikinä koskaan ei ole vihainen tai uhoa tai muuten ikävä. Tavallisesti juodessaan (mikä termi! No, viikolla ehkä kolme olutta, viikonloppusin muutama enemmän ja viiniä pullo), eli lähes joka ilta, on oikein ihana ja hurmaava, kuten tietty selvänäkin. Mua vaan silti ahdistaa. Kun iltamenot pitää ajoittaa sen mukaan, voiko mies ajaa. Tai onko siellä alkoholitarjoilua, jolloin mielellään lähtee, minä ajan. Viikonloppuisin se tissuttelu saattaa alkaa heti puolilta päivin, jos ollaan vaikka mökillä, kotonakin siinä ruokaa laitellessa viiden maissa.
En sano mitään, koska mielestäni nalkuttaminen ei ole oikea tapa. Pari kertaa olemme keskustelleet, hän kokee oikeudekseen rankan viikon jälkeen rentoutua, tosin nykyisin myös arkena rankan työpäivän jälkeen.
Tiedän olevani mahdollistaja. Tiedän, että tämä estää meiltä pian yhteisen tulevaisuuden. Olen vaan niin yksin tän kanssa, ystävien kanssa vaikea ottaa puheeksi, hänen sukunsa osallistuu myös sekä peittelyyn että juomiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valitsin raittiin ja jo yli 20 ongelmatonta vuotta takana ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut kyllä todella paljon neuvoja miten tilanteestani pääsisi eroon.. Kunhan jostain vain löytyisi se rohkeus lähteä suhteesta. Tiedän että joku miettii että mitä oikein näen tuossa miehessä kun roikun vaan tässä epäoikeudenmukaisessa suhteessa mutta minulla ei ole vaan rohkeutta päättää suhdetta. Olen pelkuri ja ajattelen vaan sitä että mitä ihmiset oikein ajattelevat.
Ymmärrän myös sen että kohta jo lapsikin tajuaa kaiken (koska nyt jo hiukan ymmärtää --> ei suostu ottamaan kontaktia isäänsä kun hän on ottanut alkoholia) ja en halua hänellä antaa 'tälläistä' perhettä.
Kun käyn kaupassa niin samalla kadehdin perheitä jotka on yhdessä lähteneet ruokakauppaan, he näyttävät niin onnelliselta. KADEHDIN ja ajattelen että miksi minä en saa kokea tuollaista onnea. Minä pöhkö olen vielä ajatellut miehen kanssa toista lasta, ehkäisykin on jätetty pois mutta eikös kaikki lehdet juuri varoita siitä että viimeisenä keinona yritetään lasta, jos se korjaisikin kaiken.
Olen jotenkin tottunut siihen ettei mieheni osallistu perheen yhteisiin touhuihin. Onhan meillä hyviäkin hetkiä, mutta päähäni pälkähtää vaan ne huonot hetket.
Mutta olen päättänyt, että jotain tälle asialle täytyy tehdä. Kenellekään en ole asiasta puhunut mutta seuraavan kerran kun joku kysyy kuulumisia niin kerron kaiken. Enää en pysty enkä jaksa enkä halua pitää asiaa sisälläni.
Kiitos teille,
AP
Minä valitsin raittiin ja jo yli 20 ongelmatonta vuotta takana ;-)
Hieno kommentti. Arvasin, että joku mammukka heittää tämän :D :D :D
Onneksi ihmiset eivät voi muuttua elämänsä aikana vaan ovat loppuikänsä täsmälleen samanlaisia kuin mitä ovat silloin kun tavataan ja tutustutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pöhkö olen vielä ajatellut miehen kanssa toista lasta, ehkäisykin on jätetty pois mutta eikös kaikki lehdet juuri varoita siitä että viimeisenä keinona yritetään lasta, jos se korjaisikin kaiken.
Älä nyt helvetissä mitään lasta lähde tuohon tuomittuun kuvioon enää suunnittelemaan!!!!!!!!!
Kerrot ap, että olet yrittänyt asiasta puhua, mutta mies sanoo tilanteen olevan hallinnassa. No, kerrot selkeästi ettei juuri mikään hänen juomiseen liittyvä asia todellakaan ole hallinnassa. Oletko ottanut asian vakavasti puheeksi? Siis siten, että miehen on pakko asiasta puhua? Siis siten, että mies tajuaa, että ellei juominen lopu ja tilanne muutu, niin ero on ainoa vaihtoehto sinun ja lapsen kannalta? Entä jos ehdotat miehelle ulkopuolista apua (esim. ehtona sille, että olet valmis vielä yrittämään)?
Kun tiedämme miehen vastaukset, niin tiedämme onko hän valmis yrittämään vai haistattaako sinulle pa**at? Varmistu näistä asioista vielä ennen mahdollista eroa. On ok antaa miehelle mahdollisuus tehdä iso muutos, ja antaa hänen tajuta, että nyt vielä sen voi tehdä, mutta sen tulee tapahtua heti. Sitten kun mies varmasti tietää kuinka vakavissaan olet, niin hänen käytöksen perusteella on sitten helpompi sinun tehdä ratkaisu. JOs muutosta ei tapahdu ja kieltäminen jatkuu, niin silloin valintasi on helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talolainamme on yhteisissä nimissä, ja olen tehnyt laskelmia etten pystyisi ostamaan miestäni ulos talosta.. Kuka nyt yksinhuoltajalle ja pienipalkkaiselle naiselle haluaisi antaa lainaa omakotitalon verran..
Mies ei suostu lähtemään kun olen sitä ehdottanut. Mihinkä se raukka täältä lähtis kun on täys ylläpito, kaikki tehdään eteen (pyykit pestään, siivotaan, tehdään lumityöt, käydään kaupassa ja ruokaa on aina valmiina pöydässä)..
Siitä tosissaan puhumisesta, tässä muutaman vuoden aikana olen asiasta keskustellut hänen kanssaan satoja kertoja (silloin kun hän on selvinpäin). Hän ei vaan ota minua tosissaan. Muutama kuukausi sitten hän sanoi että hänellä on alkoholiongelma mutta ei pysty ottamaan siihen ulkopuolista apua ja samaan hengen vetoon lisäsi että TILANNE ON HALLINNASSA ja että pystyy itse parantamaan itsensä.
Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja ihmettelen itsekin miksi en pysty toista auttamaan. Mutta niin hän se menee ettei toista voi pakottaa haluamaan apua!
Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja ihmettelen itsekin miksi en pysty toista auttamaan. Mutta niin hän se menee ettei toista voi pakottaa haluamaan apua!
Se lähtee siitä, että ongelmainen ITSE haluaa ihan oikeasti nousta siitä suosta. Siitä se lähtee - sen jälkeen keinoja on paljon.
Mutta jos hautautuu sinne omaan erinomaisuuteensa eikä halua apua eikä halua nähdä omaa tilaansa niin ei siinä tilanteessa KUKAAN voi auttaa - ei edes oma vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...nyt on sitten aika ottaa seuraava askel. Keskustele miehen kanssa pikimmiten siihen äänensävyyn, että nyt hommaan on tultava muutos tai muuten sinä ja lapsi lähdette. Jo lapsen edun nimissä näin on tehtävä. Jos mies itsekin tunnustaa ongelmasta (ja sanoo pystyvänsä parantumaan), niin sitten on ryhdyttävä sanoista tekoihin. Otettava oikeasti itseään niskasta kiinni. Sanot, ettei mies ota sinua tosissaan. No, nyt asia vain esitettävä siten, että varmasti ottaa eikä siinä ole epäselvää mikään.
Ja hei, lopeta nyt hyvä ihminen toi passaaminen tuohon paikkaan!!!! Miksi ihmeessä peset miehen pyykit, käyt kaupassa...passaat kaikin tavoin, ettei miehen tarvitse ottaa vastuuta (ja voi jatkaa juomista). Sovitte selkeästi asiat kodissa, jotka miehen vastuulle kuuluvat jne...ei normaali kodeissa ole vapaamatkustajia.
Mutta ne todennäköisyydet!
On toki mahdollista että raitiskin sortuu.
Ihme on jos kännääjä raitistuu.
miksi joutuisit omasta kodistasi luopumaan?