Neuvoja /apuja kaivataan
Eli tilanne on tämä
Olen 3 ja 1,5 vuotiaitten vilkkaitten poikien kotiäiti. Mieheni on töissä ja juuri nyt on sellainen tilanne että ei pysty olemaan töistä poissa.
Ja se itse asia sitten. Oikea käteni on kipsissä seuraavat 4 viikkoa. Ei saa nostaa mitään kahvikuppia painavampaa.
Eli löytyykö vinkkejä kuinka selvitä arjesta?
Isovanhemmat ja muut sukulaiset saa unohtaa, ovat joko työelämässä tai monen sadan kilometrin päässä. Eli ketään läheistä ei ole avuksi päivisin.
Tutuille Terkut.
Kommentit (34)
siis onko se palkallista? Tuossa ei siitä sanottu mitään. Ja keltä sitä anotaan? Työnantajalta vai työterveydestä?
Olen joskus etäisesti kuullut jostain tuollaisesta mutta kun ei oo koskaan tarvinnut niin ei ole tuttu homma.
Jos jollain on kokemusta niin kuulisin mielelläni.
Arvostan oikeaa kättäni nyt enemmän kuin viime viikolla. Jos ei viitti itkeä niin voi yhtä hyvin nauraa. On tämä niin surkuhupaisaa....
ap
Mietipä vielä uudelleen ne verkostosi, olisiko sittenkin joku joka voisi auttaa? Me suomalaiset olemme vain niin kovin ujoja kysymään...
Voisiko joku isovanhempi tms tulla teille useammaksi päiväksi sieltä pidemmän matkan päästä? Sitten jompikumpi kyllä joutuisi sietämään anoppiaan pitempään, mutta sen luulisi olevan tässä se pienempi paha...
Onko ystävissä ketään, joka voisi auttaa? Joku kotiäiti/vuorotyöläinen/työtön jolla voisi päiväsaikaan olla aikaa ja voisi tulla vaikkapa ulkoilemaan ja auttamaan sinua noissa pukeutumis/riisumistilanteissa? Kysy rohkeasti!
se perhevapaa ole palkallista. Se joka niin väittää, puhuu omiaan. Meillä töissäkin tuota perhevapaata on saanut mm. hautajaisten järjestelyä varten jne. mutta se on _palkatonta_.
olen työnantajan edustaja suuressa pörssiyhtiössä ja tasan tarkkaan tiedän mistä puhun. Poissaolo pakottavasta perhesyystä on PALKATONTA. Ainoastaan erillispäätöksellä joku yksittäinen yritys voi maksaa _halutessaan_ palkan mutta useimmat TESit ja työlaki eivät siihen velvoita.
Useimmilla menee sekaisin se että _oman lapsen_ sairauden takia saa olla usempien TESien mukaan palkallisena pois töistä 3-4pv. Mutta poissaolo pakottavasta perhesyystä on sellainen poissaolo joka ei liity lapsen sairauteen ja siksi se on PALKATONTA. Tällaisia ovat vaikka sukulaisen hautajaiset, kotiäidin sairastuminen tms syy. Nämä ovat sellaisia asioita joita työnantajan ei tarvitse "maksaa".
Myös tuo on täysin moraalisesti väärin että lääkäri kirjoittaa saikkua TERVEELLE ihmiselle joka ei ole oikeasti sairas, vaan haluaa vaan jäädä kotiin. Ymmärrän totisesti sen syyn taustalla, itsekin olen totaalisen tukiverkoton, mutta tällöinkin asia on niin että ei tuollainen poissaolo kuulu työnantajan kustantamaksi. Kotivanhempi on tehnyt valinnan olla kotona, joten silloin jos sairastuu, niin ei se niin mene että _puolison_ työnantaja laskee puolison kotiin täydellä palkalla kotivanhempaa auttamaan.
Ja älkää ymmärtäkö väärin, itse olen kärsinyt lakien ja määrysten takia myös, olen ollut kotiäitinä ja sairastunut todella pahasti, ja apua ei saanut MISTÄÄN. Miehen oli pakko olla pois töistä juuri em. poissaolo pakottavasta perhesyystä -lain nojalla. Ja se oli palkatonta. Ja kahden kuukauden palkaton kausi pisti talouden kuralle puoleksi vuodeksi, kun kaikki laskut jäivät maksamatta ja lainat lyhentämättä.
Ikävä kyllä suomen laki on kotivanhempaa kohtaan aika karu, eli kaikki muut ammattiryhmät saavat sairastaa mutta kotiäiti/isä ei. Tai saa sairastaa, mutta laki ei takaa oikeutta olla sairaana "rauhassa", vaan ne lapset on hoidettava ellei sukulaisia, mummoja tai muita apuja ole. Tai sitten se puoliso ottaa sitä palkatonta.
Joskus heillä on paikkoja vapaana.
et soita neuvolaan. Täytyy aamulla soittaa jos ne tietäs oisko kunnalla jotain kotipalveluu tai jotain muuta apuja.
Sais ees jonkun ku ulkoiluttais jätkät. Pukis ja riisuis sit ulkoilun jälkeen.
Huomenna ehkä viisaampi ap
Eli tilanne on tämä
Olen 3 ja 1,5 vuotiaitten vilkkaitten poikien kotiäiti. Mieheni on töissä ja juuri nyt on sellainen tilanne että ei pysty olemaan töistä poissa.
Ja se itse asia sitten. Oikea käteni on kipsissä seuraavat 4 viikkoa. Ei saa nostaa mitään kahvikuppia painavampaa.
Eli löytyykö vinkkejä kuinka selvitä arjesta?
Isovanhemmat ja muut sukulaiset saa unohtaa, ovat joko työelämässä tai monen sadan kilometrin päässä. Eli ketään läheistä ei ole avuksi päivisin.Tutuille Terkut.
En ole saanut koskaan (pyynnöistä huolimatta) sekunnin vertaa lastenhoitoapua isovanhemmilta tai sukulaisilta, en vaikka olisi mikä kriisi tai sairaus, joten itse on pitänyt pärjätä ja keksiä keinot. Tässä jotain vinkkiä
- kaikki ruuat valmiiksi pakkaseen tai eineksiä
- usia dvd;itä ja askartelutarvikkeita (vanhat ei riitä motivoimaan tarpeeksi) ja kirjoja
- keksi uusi vaipanvaihtotapa jossa lapsi itse osallistuu ja saa tarran palkinnoksi
- ulkoile vasta sitten kun miehesi pukee ja riisuu lapset, voisiko mies käydä ruokiksella kotona?
- etukäteen opeta lapset auttamaan askareissa, taas tarra palkinnoksi
- käytä pyllypyhkeitä niin ei tartte nostaa lavuaarin päälle
- selitä etukäteen että ei rajuja leikkejä äidin kanssa
- miehen on ehkä ajoittain pakko käydä kotona.
Kotiapua ei saa vaikka olisi pää irti, itsekin olen ollut kuoleman kielissä ja lapset silti pitänyt hoitaa. Mitään päiväkotipaikkaa ei noin lyhyeksi aikaa kannata hommata, mutta ehkä mll täti voisi ulkoiluttaa lapset päivittäin?
kun ei keksitä kuinka voisi oikeasti auttaa/ antaa auttavia neuvoja niin ruvetaan vittuilemaan.
Ei, ei vääntäny mies paskaksi vaan oli urheilutapaturma.
Voitko kuvitella että pyörätuoli ihmisilläkin on lapsia ja sellaisilla, joilta puuttuu toinen käsi.
Kiitos 5:lle. Ihan hyviä vinkkejä. Ruokapuoli on jo hoidossa. Uusia väritys kirjoja voisinkin mies huomenna hakea kaupasta. Tämä sattu nyt siinä mielessä tosi huonoon aikaan kun nuoremmalla on jo kova uhma päällä ja isommalla on "minä en halua mitään"- kausi. Joten siis päivät on yhtä tappelua ja kantamista ja pakolla pukemista.
PyllyPyyhkeet onkin oll jo kauan käytössä ja äidin kanssa ei muutenkaan painita. Miehellä tunnin ajomatka töihin joten ei pääse ruokkiksella käymään. Hoitaa kyllä sitten lasten ilta ulkoilut kun tulee kotiin klo 16 jälkeen mutta ei pääse kesken päivää lähtemään kotiin tai käymään.
Kunhan tästä ekasta viikosta selvitään jotenkin seuraava onkin helpompi kun käsi ei ole enää niin kipeä.
ap
ymmärrän sen.
En ole sanonut ettenkö selviäisi, pakkohan se on.
Kyselin vaan jos jollain olisi vinkkejä kuinka selvitä helpommin.
Eikö ne pyörätuoli ja kädettömät ihmiset ole koskaan kysyneet muilta neuvoja kuin he ovat pärjänneet?
Huoh. niin tavallista....
ap
Voitko kuvitella että pyörätuoli ihmisilläkin on lapsia ja sellaisilla, joilta puuttuu toinen käsi.
Niinpäs onkin. Ja kaikilla tuntemillani vammaisilla äideillä on myös kunnallista apua lastensa hoitoon.
ihan oikeaan osoitteeseen apua menee, ei siinä mitään.
Tavallisen, hetkeksi sairastuneen tai vammautuneen äidin on turha tälläisestä avusta haaveilla. Vaikka hetkellisesti vammautunut ihminen vasta avuton sen vammansa kanssa onkin. Sellainen joka on ikänsä vammainen toki on oppinut konstit vammansa kanssa pärjäämiseen.
Päivähoitoon voi kunnasta riippuen olla mahdollista sijoittaa lapset päivisin. Mutta silloin menettää kotihoidontuen ja maksaakin tuo hoito aikamoisesti. Lisäksi ilman tutustumista päivähoitoon meno voi olla lapsille rankkaa.
Soittelin neuvolaan ja sieltä ohjattiin soittamaan kunnan kotiapua toimistoon jossa on soitto aika keskiviikkoisin 12-14. Siis huomenna vasta. Lyhyt aikainen apu (1-3krt) 10€ tunti. Kalliiks tulee lasten ulkoiluttaminen päivisin.
Mutta soittelen sinne huomenna ja katsotaan tilannetta sitten.
Oispa siellä niin hieno ilmakin ulkoilla....
ap