Päänsärkykierre ja arjessa jaksaminen...
Miten jaksat päänsärky/migreenikierteessä pienten lasten vaatimukset ja työn ja kotitöiden yhdistämisen?
Siinäpä tuo kysymys olikin.
Siis alle kouluikäiset lapset, itsellä ajoittain kiireinen työ, lapset päivähoidossa, toisella lapsella takana paljon sairastelua ja nyt omat sairastelut päälle.
Itsellä siis pari vuotta kestänyt päänsärkykierre, joka nyt vihdoin diagnosoitu migreeniksi neurologilla. Lisäksi on aivolisäkkeen kasvain ja siihen lääkitys, josta sivuvaikutuksia, mutta sitä on silti käytettävä. Aiemmin en päänsärystä ole kärsinyt, vaan juuri sen + hormonaalisten oireiden takia lääkäriin hakeuduin pari vuotta sitten ja lopulta selvisi tuo kasvain. Sitä ennen ei päänsärkyä ollut, vaikka olisi ollut kiirettä töissä/opiskellessa/lasten kanssa tms.
Päänsärky kiristää hermoja, vaikka muuten elämässä asiat on ok. Koskaan ei voi tietää millainen päivä on tulossa ja päänsärky aaltoilee päivästä toiseen. Välillä parempi, välillä huonompi päivä.
Jaksan käydä töissä, mutta huonona päivänä päänsärkyisenä työpäivä vie kaiken energian.
Nukun säännöllisesti, syön säännöllisesti, liikuntaa harrastan. Mutta nyt alkaa olla pinna kireällä jatkuvan huonon olon takia!
Onko muita samanlaisessa tilanteessa ja miten jaksatte arkea lasten kanssa? Ja miten jatkuva päänsärky vaikuttaa arkeenne? Tai parisuhteeseen?
Kommentit (2)
migreeni päällä tälläkin hetkellä eikä meinaa nähdä hyvin :/
Itselläni on ollut noin neljä vuotta jännityspäänsärkyä ja kolmisen vuotta yhtä aikaisesti hormonaalista migreeniä. Lisäksi sain Menieren tauin, joten välillä suhisee korvissa, on paineentunnettaja huimaa. Magneettikuvassa kävin kerran pari vuotta sitten, ei löytynyt mitään epänormaalia, vaikka kuvattiin vielä varjoaineen kanssa.
Hormonaaliseen migreeniin en ole saanut apua täsmälääkkeistä enkä buranasta tms. Myöskään estolääkkeet eivät sovi minulle matalan verenpaineen takia. Pattitilanne siis.
Nyt olen ollut noin 8kk työttömänä ja ainakin Meniere rauhottui hiukan sen aikana kun stressi työn ja koin yhteensovittamisesta helpotti. Lisäksi olen voinut levätä enemmän. Kipulääkkeitä joudun syömään liikaa, välillä pidän pakolla tautia etten saa lääkepäänsärkyä muun lisäksi...
Hermot ovat välillä tiukalla, ei mahda mitään. Ja se ei helpota kun perheessä on kaksi murkkua, joista varsinkin toinen koettelee voimia muutenkin, saatikka kun särky on itsellä kovana päällä.
jaksamista!