En voi käsittää miten 2-luokkalaisen ikäisellä voi olla harrastuspäivä..

jos on vähänkään tosissaan. Yleensä tuo alkaa n. 6-vuotiaana, päälle leirit yms.

Aika harva 8-vuotias on vielä tosissaan. Miksi lasten ei anneta olla lapsia ja harrastaa ihan vain liikunnan ilosta, ilman kilpailua ja hirveitä tavoitteita?

Olen ihan satavarma, että toiminnalle, jossa saisi pelata ja harrastaa joukkueen kanssa leikinomaisesti, olisi paljon enemmän kysyntää. Pienen sählynpelaajan äitinä en esimerkiksi mitenkään pysty motivoitumaan siihen, että lasta pitäisi kuskata harkkoihin 3 kertaa viikossa ja sitten viettää viikonloput huoltajana peleissä. Ei onnistu. Meillä kun on muitakin lapsia ja muutakin elämää. Eikä muuten poika itsekään ole innostunut treenamaan noin usein, mutta haluaisi silti pelata. Kuka tarjoaisi vaihtoehdon?

Meillä 9 vuotias pojalla on



4 x viikossa treenit lätkässä

4 x viikossa treenit lätkässä toisessa ikäluokassa

3 x vapaaehtoiset treenit lätkässä (käytännössä käy kerran)

2 x budoa

2 x futista

1 x soittotunti



Kaikkeen ei kerkeä, mutta yllättävän moneen. Poika haluisi viellä aloittaa sählyn, mutta ei kyllä saa.

nyt 6-veellä vaan pari harrastuspäivää, mutta janoaa lisää... lapsi kaipaa mielekästä puuhailua.



Omaa aikaa sillä niinkään voi ostaa, vaan kyllä se on yhteistä puuhaa vielä noin pienen kanssa, eikai 8-vee kulje treeneissä yksinään, kyllä sinne viedään/tuodaan/usein jäädään katsomoon...

meillä tyttö harrasti nuorempana jääkiekkoa, ihan omasta halustaan sen aloitti, mutta jouduimme silti välillä houkutella tyttö lähtemään treeneihin. Kun sitten pääsi treeneihin saakka, niin oli siellä ihan mielellään, eikä halunnut lopettaa/vaihtaa harrastusta toiseen, kun sitä joskus kyselin. Minusta kuitenkin näytti, ettei jääkiekko ole oikea harrastus hänelle (juurikin siksi, että ei vaikka tykkäsi siitä, ei ollut erityisen innoissaan siitä, kuten moni muu saman joukkueen tyttö).



Muutimme toiseen kaupunkiin, kun tyttö oli 10 v, ja silloin hän lopetti jääkiekon, omasta halustaan tällä kertaa. Muutama kuukausi sen jälkeen kokeli ratsastusta, ja se oli harrastus, joka vei mennessään. Tyttö ei koskaan ollut liian väsynyt lähtemään tallille, oli siitä aivan innoissaan ja todellakin sai siitä harrastuksesta iloa ja energiaa paljon enemmän kuin aikonaan jääkiekosta. Onneksi muutimme ja onneksi tyttö halusi lopettaa sen jääkiekon, se kun vei mahdollisuuden kokeilla muita lajeja ja esti löytämästä sen oman lajin, sen joka oikeasti kiinnosti ja innosti (luulen, että tyttö kävi jääkiekossa lähinnä sen vuoksi kun parhaat kaveritkin siellä kävivät).



Minä uskon, että lapsen olisi hyvä harrastaa harvemmin ja useampia lajeja, niin kauan kunnes löytää sen oman lajinsa. Se oma laji on sellainen, josta lapsi on oikeasti innoissaan, jota tahtoo harrastaa vaikka joka päivä ja muutenkin kuin ohjatuissa treeneissä. Vaikka eihän kaikille sellaista ehkä löydy.

Itse reenasin Judoa kilpailutasolla yms.



Perus viikko-ohjelma 15-16v



4x perustreenit Judossa

2x kilpailutreenit

(Nämä 4 päivänä tai kisojen takia treenejä voi joutua leikata)



3x Voimanosto -treenit

2x Karate -treenit



Viikon lihaksia avaava ohjelma (la-su)



Juoksu (La)

Uinti (Su)



+ normaali arkipäivänä koulu



Hyvin pystyy! Kaikkien tärkeintä, että valitsin lajini itse - ilman aikuisten hössötystä ja tämä aika nuoruudessa oli minua eniten kasvattavaa ja mukavaa aikaa.

vaan sillä, millä päällä hän on sieltä poistullessaan. Jos edelleen on sama ruttunaama niin sitten harrastus on väärä.



Mutta olen ap:n kanssa samaa mieltä treenikertojen paljoudesra. Esim. tyttöni harrasti useamman vuoden yleisurheilua mutta se oli pakko jättää kun harkkakertoja tuli kolme viikkoon. Hän olisi halunnut harrastaa yleisurheilua vain harrastamisen ilosta ilman mitään tavoitettan kilpailuissa pärjäämisessä. Kolme kertaa yleisurheilua viikossa olisi syönyt ajan muista harrastuksista joita ei haluttu "uhrata" yleisurheilun alttarille.

Meillä 9 vuotias pojalla on

4 x viikossa treenit lätkässä

4 x viikossa treenit lätkässä toisessa ikäluokassa

3 x vapaaehtoiset treenit lätkässä (käytännössä käy kerran)

2 x budoa

2 x futista

1 x soittotunti

Kaikkeen ei kerkeä, mutta yllättävän moneen. Poika haluisi viellä aloittaa sählyn, mutta ei kyllä saa.

Johan siinä onkin sitten vanhemmilla "vapaa-aikaa" lapsista :D

Mulle riittää oikein hyvin se, että lapsista yksi käy kerran viikkoon partiossa (kulkee itse) ja pari kertaa viikossa tallilla, toinen sählyssä ja yleisurheilukoulussa kerta viikkon per laji ja nuorin kerran viikossa tanssitunnilla.

Itse olen vielä kaksi iltaa viikosta töissä (sillon mies kuskaa) ja toisinaan jopa kolme iltaa viikosta.

Hengästyttää ajatuskin, että noi harrastaisi kukin sen 4-5 kertaa viikossa... :O Saati useampaa lajia.