Vastustatko homoutta, mutta...

Ai niin, eihän niitä ole...

homouden luonnolliseksi, sitä tapahtuu kyllä ihan luonnossa, myös monia muitakin, täällä mainittu pedofiilia on luonnossa tapahtuvaa, sukurutsaus, kannibalismi, nekrofilia, vastasyntyneen tappaminen, seksin jälkeen tappaminen, heteroeläinten raiskaaminen, tappaminen yleensä, myös lukematon määrä muita ihan luonnolisia asioita on miljoonia, jotka ovat ihan yhtä luonnollisia kuin homous ja esiintyy joopa enemmän luonnossa kuin homous, mutta vain homous on oikeutettua ja hyväksyttyä? Kuka määrää sen, mikä hyväksytään, kuka sanoo, että esim. sisarusten välinen rakkaus on tuomittavaa, miksi se on niin? Kuka sanoo, että se 8-v tytön naittaminen 60v miehelle on oikein, kun se on siellä missä niin tapahtuu ja homous on siellä lähes tappamisen arvoinen asia.

Kuka voi määrätä, että miesten välinen rakkaus on hyväksyttävää? Ei kukaan, vaikka sekin on luonnollista.



Se, että joku hyväksyy homon ihmisenä, ei tee siitä ihmisestä huonoa, vaikka hän ei hyväksy sen ihmisen tapaa homoilla, ymmärrätkö?

olemme taivaassa ylistämässä Jumalaa.

Kristuksen rakkaudella rakastakaa toisianne ja kertokaa kaikille Kristuksen rakkaudesta.



Kaikki muu on toissijaista täällä maan päällä.

24, miksi siteen homoja puolustetaan sillä että se on ihan luonnollista?? Ei luonnollisuus tarkoita ,että se olisi tervettä.

Kuten tämänkin ketjun avauksesta käy ilmi, "luonnottomuuteen" vetoaminen on yksi tyypillisimmistä homoseksuaalisuuden vastaisista argumenteista:

Mutta jos oikeasti kuuntelet sisintäsi ja mietit mikä on ns. luonnollista ja normaalia ihmettelet suuresti, miksi luonnottomuudesta on tullut luonnollista...

Tuon luonnottumuus-argumentin taas pystyy helposti kumoamaan sillä, että 1) homoseksuaaliseksi tulkittavaa käyttäytymistä esiintyy myös eläinkunnassa, 2) homoseksuaaliseksi tulkittavaa käyttäytymistä on esiintynyt ja 3) homoseksuaalisuuden syitä pystytään tunnistamaan tieteellisesti, ts. ne ovat objektiivisia, eivät subjektiiviseen valintaan perustuvia.

Olet oikeassa siinä, että (luonnollisista) tosiasioista ei voi johtaa arvoja, mutta homouden luonnollisuutta ei tyypillisesti käytetäkään homoutta puoltavana argumenttina sellaisenaan, vaan nimenomaan vasta-argumenttina homouden tuomitsemiselle luonnottomuuteen vedoten.

Tässä tapauksessa homouden puoltajille riittää periaatteessa vastustajien argumenttien kumoaminen, koska modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa todistustaakka lepää sen harteilla, joka pyrkii kieltämään henkisesti tasaveroisten aikuisten (ja suojaiän ylittäneiden nuorten) väliset suostumukselliset rakkaus- ja seksisuhteet, joissa ei vahingoiteta kumpaakaan osapuolta tai ulkopuolisia.

Homouden väittäminen sairaudeksi vaatii sekin hieman terävämmät perustelut kuin "homous on sairaus, koska se ei ole tervettä". Esimerkiksi Wikipedia määrittelee sairauden yleistä lääketieteellistä konsensusta ja sanakirjamääritelmiä mukaillen seuraavasti:

"Sairaus (lat. morbus, kreik. nosos, engl. disease) on fyysisen tai psyykkisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa yksilölle tai hänen ympäristölleen tilapäistä tai pysyvää haittaa tai toiminnanvajavuutta."

Kuten voidaan havaita, homoseksuaalisuus ei täytä sairauden kriteereitä. Se on fyysinen/psyykkinen poikkeavuus, mutta ei aiheuta yksilölle tai ympäristöllä tilapäistä tai pysyvää haittaa. Tässä mielessä homouden vertaaminen esimerkiksi vasenkätisyyteen, punatukkaisuuteen tai hyvään kielipäähän on täysin oikeutettua: myös nämä kaksi ovat fyysisiä tai psyykkisä poikkeavuuksia, jotka eivät aiheuta yksilölle tai hänen ympäristölleen tilapäistä tai pysyvää haittaa. Lisäyhtymäkohtana omana aikanaan sekä punatukkaisuutta että vasenkätisyyttä on pidetty virheinä, jotka vaativat korjaamista ja oikeuttavat syrjintään.

Se, miksi juuri tämä vahinkoa aiheuttamaton poikkeavuus tulisi erotella kaikista muista epänormaaliuksista (kuten edellä mainitut) ja nostaa se ihmisoikeuksia ja lain suojaa rajaavaksi tekijäksi vaatii kyllä varsin vedenpitävät perustelut, jollei hyväksytä sitä, että satunnaisten syiden, esimerkiksi hiusten tai ihon värin tai pituuden, perusteella syrjiminen on moraalisesti oikein ja syrjinnän kohteeksi voi oikeutetusti joutua kuka tahansa (koska jokainen yksilö poikkeaa normista jonkun fyysisen tai psyykkisen ominaisuuden osalta).

2) homoseksuaaliseksi tulkittavaa käyttäytymistä on esiintynyt

ihmiskunnassa kaikkina tunnettuina aikoina

Se, että joku hyväksyy homon ihmisenä, ei tee siitä ihmisestä huonoa, vaikka hän ei hyväksy sen ihmisen tapaa homoilla, ymmärrätkö?

Minä en ainakaan ymmärrä.

Ihmiset eivät voi vuorovaikuttaa keskenään "tyhjinä taluluina", joilla ei ole ominaisuuksia lainkaan. Jos et ole Jumala, arkkienkeli, maailmanhenki tai muu kaikkitietävä ja -näkevä olento, hyväksyntäsi tai sen puute kohdistuu välttämättä yksilön psyykkisiin, fyysisiin ja sosialisiin ominaisuuksiin; tämän maailman vuorovaikutussuhteissa sinulla ei ole edes teoreettista mahdollisuutta vuorovaikuttaa paljaan sielun tms. olemuksen kanssa.

Inhimillisen hyväksynnän kohdistuessa monista tekijöistä rakentuvaan persoonaan eikä ihmisen vaikutus- ja kokemuspiirin ulkopuolella olevaan mahdolliseen paljaaseen sieluun, on minusta ristiriitaista tai vähintäänkin tekopyhää väittää, että hyväksyy ihmisen, jos ei hyväksy jotain keskeistä tekijää, jolle hänen persoonansa rakentuu.

Nyt ratkaistavaksi jää, ovatko muun muassa seksuaalisuus, rakkaus, seksi, parisuhde, elämäntapa ja perhe sekä niihin liittyvät unelmat, tavoitteet, kannat ja arvot - kaikki se, jonka tietyn ihmisen seksuaalisen suuntautuneisuuden tuomitessa tulee tuominneeksi - yksilön persoonaa rakentavia tekijöitä vai eivät. Minusta ne ehdottomasti ovat ja väitän, että lähes jokainen tämän viestin lukija kokee nuo mielensisällöt ja käytännön tilat olennaiseksi osaksi omaa henkilöään. Toki eri tekijöiden keskeisyys oman persoonan rakentumisen kannalta on henkilökohtaista ja ihmiset pitävät eri asioita tärkeinä, mutta koko ylläoleva paletti on useimmiten varsin henkilökohtainen ja merkityksellinen.

On toki asioita, jotka voi minunkin mielestäni tuomita tuomitsematta ihmistä. Esimerkiksi se, kummin päin pitää wc-paperirullaa telineessä, pitääkö suklaasta ja nauttiiko gore-kauhusta vai ei, ovat asioita, joita voi melko turvallisin mielin olla hyväksymättä ihmisessä ilman, että kohdistaa tuomiotaan hänen persoonaansa; häneen ihmisenä.

Nyt viestin tiukinta mutua:

Se, hyväksyykö jonkun ja antaako hyväksynnän tason näkyä käytöksessään tuota ihmistä kohtaan ovat kaksi eri asiaa. Minusta tuntuu, että tämä "hyväksyn ihmisestä osat x, y ja d, mutta en osia r, t ja u, eli hyväksyn hänet ihmisenä" -argumentti tuntuu usein olevan kaunisteltu tapa sanoa, ettei hyväksy tiettyä ihmistä, mutta on valmis suvaitsemaan tai sietämään häntä normaalissa kanssakäymisessä.

..mutta kyllä, en pidä sitä luonnollisena. Esiintyyhän sitä kuten joku jo mainitsikin silloin tällöin eläinkunnassakin mutta melkosen harvoin (sitäpaitsi siihen on eläimillä on monesti eri syyt)!!

Ajattelen asian niin että silloin tällöin homot syntyvät homoina, toisinaan vaan jotenkin "kasvavat" siihen esim. isän malli puuttuu tms. tms.En tarkoita tällä tietenkään siis sitä että kaikki yksinhuoltajaäitien lapset olisivat homoja, älkää nyt pillastuko!! :)

Myös nykyajan "muoti-ilmiönä" pidän. "On niin siistiiiiii olla suvaitsevainen=homo!!)

Ja ei, en ole uskovainen :)

Minusta tätä homokauhua parhaiten parantaisi se, että synnytyksen yhteydessä vanhemmilta kysyttäisiin millaisia arvomaailman ristiriitoja heillä on.



Esimerkiksi homokammoisten vanhempien lapsille tulisi sitten pakollisena kouluaineena yläasteella uusi oppiaine "homoilu" jossa harjoteltaisiin millaista on elää ja homoilla homona. Muutenkin yläasteella on paljon turhia aineita, kuten uskonto. Siitä riittäisi paljon aikaa näille uusille tarpeellisille opeille.



Vaarallisen paljon pedofiliaa karsastavavien vanhempien lapset saisivat ala-asteella myös tasa-arvon nimissä "namusetä" -oppitunteja turhan uskonnonopetuksen sijaan. Tähän voitaisiin vankiloista virumasta palkata oikeita ammattilaisia. Tulisi heidänkin panos hyvään käyttöön suvaitsevaisemman suomen rakentamisessa.



Trans-sukupuolisuutta vastustavat vanhemmat taasen pakotettaisiin valtion järjestämään sukupuolenvaihdos -leikkaukseen. Jossa he oppisivat millaista on elää kehossa, joka ei vastaa sitä millaisena henkisesti itsensä mieltää.



Tällä tavalla suomesta tulisi vain parempi paikka.



PS. Kaikki uskonlahkoihin kuuluvat pitäisivät oppia millaista on todellinen ihmisviha. Siksi heitä varten pitäisi rakentaa kaasukammiot. Missä heitä kylvetetään hermokaasuilla.



Kiitos.

tämä on aika ihailtava lause ja niin niin monisäikeinen.

Ihmisen persoona, on persoona myös kun, se persoona on todella sairas, näitä tapauksia löytyy siis ihan suljettujen ja avoinaisten ovien takaa ja edestä.



Lapsellekin opetetaan rajat, lapsen persoona voi olla hyvinkin voimakas, persoonan keskeinen tekijä, voi olla äärettömän vahva luonteenpiirre, jota ei esimerkiksi juuri meidän länsimaisessa yhteiskunnassa hyväksyttäisi, lapselle asetetaan rajat, häntä rakastetaan, mutta hänen persoonansa keskeistä tekijää ei hyväksytä, osoitetaan ,että noin ei sovi käyttäytyä, sinua rakastetaan, mutta tuollaista käytöstä ei hyväksytä.



ADHD, sairaus vai luonteenpiirre vai persoonan keskeinen tekijä? Monia eri tulkintoja ihan virallisella tiedemiestasolla, onko ADHD sairaus.

Myös lesbojen aivoista on tehty tutkimuksia, joissa todetaan, että heidän aivotoiminnassaan on todella vahvat poikkeamat normaali heteronaisten aivoihin, onko siis lesbous sairaus niin kuin ADHD?

Ihmisarvoa en lähtisi mittaamaan sillä, onko ihminen ADHD, homo,lesbo,muslimi, tummaihoinen, kristitty, ruotsalainen jne jne...

Ihmisarvo rakentuu eri yhteiskunnassa eriasioista ja homokammo, niin kuin täällä joku huutelee, ei varsinaisesti ole homokammoa, vaan ihminen joka ei hyväksy homoutta, ei pidä sitä terveen normaalin ihmisen toimintana, ja vahvat arvot ovat myös keskeinen tekijä ihmisen persoonassa, persoona kun muodostuu hyvin monesta asiasta.

Yhteiskunnassa on nyt ja tulee aina olemaan erikausia erilaisille ilmiöille, nyt on selkeästi homojen aika, seuraavaksi nostaa taas päätään lihavien naisten ihailu, niin kuin joskus kauan sitten, onko lihavuus sairaus---- on ja ei.

Luonto päättää selviytymisestä, mutta me ihmiset koitamme muokata luontoa, meidän omalla kustannuksella, me teemme yhteiskunnasta sairaan, sitä se on jo, me hyväksymme asioita, joita emme edes tiedä, ovatko ne sairautta vai persoonan häiriöitä ja niin kauan kun ihmisiä on, tulee olemaan homoja, mutta tulee myös olemaan ihmisiä, jotka eivät siedä homoutta, he eivät muutu homojen vuoksi, eiväthän homotkaan muutu heteroiksi heidän vuokseen.

Se, että osaat arvostaa ihmistä ihmisenä, vaikka hän olisi homo, on todella suvaitsevaista, vaikka et hyväksy hänen homouttaan, miksi pitää niin ylenpalttisesti tuoda julki asioita?

Olet ihminen, eikö se riitä?

Kasvatetaanhan jo nytkin lapsia sukupuolineutraalisti, hekin ovat ihmisiä, joten homojen puolustajat, arvostakaa myös meitä, jotka hyväksymme homot ihmisinä, ei homous ole mikään status.

Keskeinen tekijä, jolle ihmisen persoona rakentuu: tämä on aika ihailtava lause ja niin niin monisäikeinen. Ihmisen persoona, on persoona myös kun, se persoona on todella sairas, näitä tapauksia löytyy siis ihan suljettujen ja avoinaisten ovien takaa ja edestä.

Näinhän se on - myös psyykkisesti sairaat ovat ihmisiä ja sairaus on usein keskeinen osa heidän identiteettiään. (Identiteetti on muuten varmaankin tähän keskusteluun parempi sana kuin persoona näin tarkemmin ajateltuna.) Esimerkiksi ympäri maailmaa nousseet "kuurojen kansakunnat", joille kuurous on nimenomaan ominaisuus, ei vamma, nostattavat kiinnostavia kysymyksiä (näennäisten?) vammojen asemasta identiteetin rakentajina.

Tämä ei kuitenkaan mitenkään vaikuta siihen, minkä edellisessä viestissäni totesin. Jos tuomitsee keskeisen osan ihmisen persoonaa/identiteettiä/minäkuvaa/yksilöllisyyttä, tulee hyvin todennäköisesti tuominneeksi henkilön itsensä. Persoonan keskeisiä osia ei voi käsitellä persoonasta irrallaan.

Lisäksi homous ei ole sairaus, joten sikäli sairausnäkökulmien tuominen tähän keskusteluun on täysin turhaa. Jotta jokin tila voitaisiin määritellä sairaudeksi, siitä pitäisi aiheutua vahinkoa jollekulle. Homous on poikkeama, kuten vasenkätisyys, mutta siitä puuttuu vahingollinen elementti, kuten vasenkätisyydestä, minkä seurauksena sen lukemista sairaudeksi on mahdotonta tai vähintäänkin hyvin vaikeaa perustella.

Lapsellekin opetetaan rajat, lapsen persoona voi olla hyvinkin voimakas, persoonan keskeinen tekijä, voi olla äärettömän vahva luonteenpiirre, jota ei esimerkiksi juuri meidän länsimaisessa yhteiskunnassa hyväksyttäisi, lapselle asetetaan rajat, häntä rakastetaan, mutta hänen persoonansa keskeistä tekijää ei hyväksytä, osoitetaan ,että noin ei sovi käyttäytyä, sinua rakastetaan, mutta tuollaista käytöstä ei hyväksytä.

Minusta tässä on ongelma: rajojen opettaminen ja kokonaisvaltainen tuomitseminen ovat kaksi eri asiaa. Jos lapseni on esimerkiksi hyvin ulospäinsuuntautunut, minusta on oikein opettaa lapselleni sopivan käytöksen rajat, mutta koko ominaisuuden tuomitseminen olisi huonoa vanhemmuutta. Eipä ikinä tulisi mieleen sanoa lapselle, että en sinussa on huonoa ja ei-hyväksyttävää sosiaalisuutesi/herkkyytesi/rohkeutesi jne vaan nimenomaan opettaa lapselle, kuinka käyttäytyä tasapainoisesti noiden ominaisuuksien suhteen. (Eli esimerkiksi hyväksyn lapsen sosiaalisuuden, mutta en sitä, että hän puhuu jatkuvasti muiden päälle. Eli hyväksyn ominaisuuden, mutta en siihen liittyvää häiriökäyttäytymistä.) Kaikkien luonteenpiirteiden, joita keksin, suhteen lapselle opetetaan nimenomaan sopivan käytöksen rajat sen sijaan, että koko piirre tuomittaisiin. Keksitkö sinä yhtäkään esimerkkiä, joka tukisi omaa vertaustasi?

Toiseksi - tosin tämä ei nyt ole ihan suoraa vastinetta kirjoitukseesi - lapsen kasvattamisen on huono analogia aikuisten ihmisten kohtelulle. Paternalismi on perusteltua, kun kyse on lapsista, joiden kyky huolehtia itsestään tai kehittää itseään itsenäisesti on puutteellinen. Aikuisen kohdalla muiden ihmisten oikeus "kasvattaa" yksilöä tämän omaksi hyväksi on melkoisen kyseenalaista, kun on kyse on asioista, jotka eivät suoraan vaikuta muihin ihmisiin, vaan ovat kyseisen ihmisen enkilökohtaisia asioita.

ADHD, sairaus vai luonteenpiirre vai persoonan keskeinen tekijä? Monia eri tulkintoja ihan virallisella tiedemiestasolla, onko ADHD sairaus. Myös lesbojen aivoista on tehty tutkimuksia, joissa todetaan, että heidän aivotoiminnassaan on todella vahvat poikkeamat normaali heteronaisten aivoihin, onko siis lesbous sairaus niin kuin ADHD?

Ihmiset ovat yksilöitä, koska he eroavat toisistaan. Jokainen meistä on poikkeava joiltakin psyykksiltä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan. Esimerkiksi 156-senttinen nainen on vahvasti normaalista poikkeva, samoin kuin sinisilmäinen ihminen tai henkilö, jolla on valokuvamuisti. Ihmistä, joka on kaikin puolin normaali ei ole olemassa sen enempää kuin on olemassa naisia, jotka ovat synnyttäneet 1,8 lasta. Jos kaikkia 6 miljardia ihmistä ei luokitella sairaiksi, pelkkä poikkeavuus sinänsä ei ole sairautta. Jotta poikkeavuus olisi sairaus, sen pitäisi olla vahingollinen kantajalleen tai ympäristölle. Kukaan ei varmasti kiistä, etteikö homoseksuaalisuus olisi poikkeavaa. Sen väittäminen sairaudeksi vaatii kuitenkin lisäperusteluja. Muussa tapauksessa mitä tahansa poikkeavuutta, kuten esimerkiksi mainittua vasenkätisyyttä, voidaan perustellusti väittää sairaudeksi.

Ihmisarvoa en lähtisi mittaamaan sillä, onko ihminen ADHD, homo,lesbo,muslimi, tummaihoinen, kristitty, ruotsalainen jne jne...

Tästä olemme samaa mieltä. Noilla ominaisuuksillä minäkään en ihmisarvoa mittaisi ja siksi minusta on perusteltua vaatia noilla kaikille ryhmille yhtäläistä lain suojaa ja perusturvallisuutta.

Ihmisarvo rakentuu eri yhteiskunnassa eriasioista ja homokammo, niin kuin täällä joku huutelee, ei varsinaisesti ole homokammoa, vaan ihminen joka ei hyväksy homoutta, ei pidä sitä terveen normaalin ihmisen toimintana, ja vahvat arvot ovat myös keskeinen tekijä ihmisen persoonassa, persoona kun muodostuu hyvin monesta asiasta.

Tässä mennään jo aika syvälle relativismimössöön.

Äitikammo, niin kuin joku täällä huutelee, ei varsinaisesti ole äitikammoa, vaan ihminen, joka ei hyväksy äitiyttä, ei pidä sitä terveen normaalin ihmisen toimintana.

Rasismi, niin kuin joku täällä huutelee, ei varsinaisesti ole rasismia, vaan ihminen, joka ei hyväksy tummaihoisia, ei pidä sitä terveen normaalin ihmisen ominaisuutena.

Ihmiset saavat olla tykönään ihan mitä mieltä lystäävät. Mutta jos he kammoavat/vihaavat/eivät hyväksy tiettyä ihmisryhmää tuulesta temmatuin (eli joko jo vääräksi osoitetuin tai rakneteellisesti virheellisin) perustein, on jo melko turvallista puhua "kammosta", rasismista tms ilmiöstä.

Yhteiskunnassa on nyt ja tulee aina olemaan erikausia erilaisille ilmiöille, nyt on selkeästi homojen aika, seuraavaksi nostaa taas päätään lihavien naisten ihailu, niin kuin joskus kauan sitten, onko lihavuus sairaus---- on ja ei.

Nykytiedon valossa tämä on lähinnä näköharha. Sinä aikana, kun seksuaalisuuttaa on tutkittu nykyaikaista lähestyvin menetelmin (40-luvun lopulta eteenpäin) homojen osuudesta väestöstä on saatu samantyyppisiä tuloksia. On toki nykyajan ilmiö, että homoseksuaalisuudesta puhutaan (neutraaliin tai positiiviseen sävyyn), mutta tämä noussee enemmänkin siitä, että se on ylipäätään mahdollista ensimmäistä kertaa länsimaiden historiassa, kuin siitä, että nykyaika olisi homojen aikakausi.

Luonto päättää selviytymisestä, mutta me ihmiset koitamme muokata luontoa, meidän omalla kustannuksella, me teemme yhteiskunnasta sairaan, sitä se on jo, me hyväksymme asioita, joita emme edes tiedä, ovatko ne sairautta vai persoonan häiriöitä

Kuten tässäkin ketjussa on jo tullut ilmi, tosiasioista ei voi johtaa arvoja. "Luontoon" kuuluu joukko ilmiöitä, joita ei pidetä moraalisina, kuten murhaaminen, raiskaaminen ja varastaminen. Luonto itsessään ei tuota määrittelyä hyvälle tai pahalle. Jos moraaliseksi lähtökohdaksi otetaan tarkemmin määritelty "luonnollinen selviytyminen", tarkoittaako se, että esimerkiksi keskos- ja syöpähoidot ovat väärin, koska siinä puututaan luonnon päätökseen selvitymisestä? Tältä pohjalta toki näyttää myös siltä, että siinä, missä kemoterapia on yhteiskunnallinen sairaus, homous ei ole, koska eri eläinten ja alustavasti myös ihmisten parissa on löydetty viitteitä siitä, että homouseksuaalisuus on luonteeltaan nimenomaan yhteisön (sosiaalista) selviytymistä luonnollisesti vahvistava tekijä.

En tiedä, mihin tässä keskustelussa viittaat "asioilla, joista emme edes tiedä, ovatko ne sairautta", koska homouden osalta on tiedetty (tieteellisessä mielessä), ettei se ole sairautta jo parikymmentä vuotta. Epätietoisuutta esiintyy lähinnä niiden tahojan parissa, joiden ideologiaan tämä tosiasia ei sovi.

ja niin kauan kun ihmisiä on, tulee olemaan homoja, mutta tulee myös olemaan ihmisiä, jotka eivät siedä homoutta, he eivät muutu homojen vuoksi, eiväthän homotkaan muutu heteroiksi heidän vuokseen.

Relativismimössö iskee jälleen.

Niin kauan kuin on ihmisiä, tulee olemaan naisia, mutta tulee myös olemaan ihmisiä, jotka eivät siedä naiseutta, he eivät muutu homojen vuoksi, eivätkä naisetkaan muutu miehiksi heidän vuokseen.

Niin kauan kuin on ihmisiä, tulee olemaan suomenkielisiä, mutta tulee myös olemaan ihmisiä, jotka eivät siedä suomenkielisyyttä, he eivät muutu suomenkielisyyden vuoksi, eivätkä suomenkielisetkään muutu muunkielisiksi heidän vuokseen.

Niin kauan kuin on ihmisiä, tulee olemaan nälkää, väkivaltaa, tyranniaa ja sotaa. Tarkoittaako se, että näitä asioita voi pyrkiä vähentämään tai pitää huonoina? En tällä pyri rinnastamaan homokammoa murhaan, vaan tuomaan esille, että se, ettei joitakin epätoivottavia ilmiöitä voi poistaa maailmasta, ei tarkoita, että ne lakkaisivat olemasta epätoivottavia.

Myös hyökkäyksen ja puolustuksen rinnastaminen on hieman outoa. On eri asia rakentaa arvomaailmansa sille, että on itse tietynlainen kuin sille, että jonkun muun pitäisi olla toisenlainen. Se olisi sama kuin toteaisi, että hyökkääminen satunnaisten ohikulkijoiden kimppuun on rinnastettavissa siihen, että puolustautuu tuntemattomien hyökkäyksiltä, koska kummassakin tapauksessa käytetään väkivaltaa.

Se, että osaat arvostaa ihmistä ihmisenä, vaikka hän olisi homo, on todella suvaitsevaista, vaikka et hyväksy hänen homouttaan, miksi pitää niin ylenpalttisesti tuoda julki asioita?

Olet ihminen, eikö se riitä?

Kasvatetaanhan jo nytkin lapsia sukupuolineutraalisti, hekin ovat ihmisiä, joten homojen puolustajat, arvostakaa myös meitä, jotka hyväksymme homot ihmisinä, ei homous ole mikään status.

En ihan saa kiinni siitä, mitä tässä haetaan. Mitä ja kenen pitää tuoda julki? Mitä tuo ihmisyyskommentti tarkoittaa? Miten sukupuolineutraali kasvatus liittyy tähän?

Se, että on normaalissa vuorovaikutussuhteessa ihmisten kanssa, joita ei välttämättä hyväksy, on nimenomaan suvaitsevaisuutta. Suvaitsevaisuus on liberaalin yhteiskunnan toimintastrategia, jossa yhteiskuntaruha ja mielipiteen vapaus säilytetään, kun toisin ajattelevia ja toimivia siedetään, vaikkei hyväksyttäisikään.

Lisäksi tämä parahdus on oman tekstisi kontekstissa varsin outo: "homojen puolustajat, arvostakaa myös meitä, jotka hyväksymme homot ihmisinä, ei homous ole mikään status". Eikö oman kantasi perusteella olisi nimenomaan niin, että minä hmouden puolustajana voin täsyin hyväksyä sinut ihmisenä, mutta todeta silti, että homovastaisuutesi on sairasta ja osoitus yhteiskunnan rappiosta?

niin en todellakaan vastusta enkä koe meneväni virran mukana. Minusta nyt vaan on kerta kaikkiaan yks haile mitä aikuiset ihmiset sänkykamareissaan puuhasteletn kuhan asiat tapahtuvat yhteisymmärrykssä eikä ihmisiä tai eläimiä vahimgoiteta.

Miten se on teiltä muilta pois jos 2 aikuista ihmistä rakastavat toisiaan, ovat onnellisia yhdessä ja vaikka puuhaisivat keskenään sänkykamarissa jotain mitä sinä et välttämättä halua puuhata?

Se, että joku hyväksyy homon ihmisenä, ei tee siitä ihmisestä huonoa, vaikka hän ei hyväksy sen ihmisen tapaa homoilla, ymmärrätkö?

Tuossa oli kyllä niin hyvä ja perusteellinen vastaus aiheeseen, ettei mun oikeastaan tarvis tähän sen enempää sanoakaan. Mun mielestä tuo on aikamoista sanahelinää "en hyväksy homoilua mutta hyväksyn ihmisen". Toimii varmaan paperilla, mutta miten voi hyväksyä ihmisen ilman, että hyväksyy oleellista osaa hänen identiteettiään?

Turha varmaan väittää, että ei se ole oleellista. Kyllähän heterotkin jatkuvasti juttelevat "kun oltiin Peran kanssa tuossa sukulaisissa käymässä" ynnä muuta. Joidenkin mielestä homojen tulisi vaieta näistä asioista, tyyliin "olkoot homoja mun puolesta kunhan eivät siitä huutele". Tuollaiset mielipiteet ovat tosi tekopyhiä, jos niillä yritetään silti osoittaa miten hyväksytään homot ihmisinä.

Outo argumentti on tämäkin "pedofiilia on luonnossa tapahtuvaa, sukurutsaus, kannibalismi, nekrofilia, vastasyntyneen tappaminen, seksin jälkeen tappaminen, heteroeläinten raiskaaminen, tappaminen yleensä, myös lukematon määrä muita ihan luonnolisia asioita on miljoonia, jotka ovat ihan yhtä luonnollisia kuin homous ja esiintyy joopa enemmän luonnossa kuin homous, mutta vain homous on oikeutettua ja hyväksyttyä"

Luonnossahan siis tapahtuu moraalikäsitystemme mukaan sekä hyviä että huonoja/vääriä asioita. Luettelit nyt tuossa niitä huonoja ja liitit homouden yhdeksi niistä ja sitten ihmettelit, että miksi vain homous on näistä hyväksyttyä?

Minä kysyn, että miksi homous on luokittelussasi nimenomaan tuossa negatiivisten asioiden joukkiossa? Edelleenkään emme ole kuulleet perusteluja sille, että mikä siinä homoudessa ihan objektiivisesti ajatellen on VÄÄRIN. Tulee vain tyhjiä "se on sairasta" -tokaisuja ilman perusteluja, tai noita outoja listoja, joihin on valittu vain raakalaismaisia tekoja ja sitten listan päätteeksi lisätty siihen homous, ilman että perustellaan miksi homous kuuluisi noiden asioiden kanssa samaan joukkoon.

Mun mielestä niin kauan kuin väännetään tuon luonnollisuusasian ympärillä ei päästä puhumaan itse asiasta. Eli kuulemaan niitä kunnon perusteluja sille, miksi juuri homous olisi väärin. Mikä siitä ihan konkreettisesti tekee väärää toimintaa? Mm. tappamisen ja pedofilian vääryydelle on kyllä mielestäni ihan helposti löydettävissä perustelut. Mutta mitkä ovat homouden vääryyden perustelut?