Lue keskustelun säännöt.
Mä en haluis olla koko ajan vihainen...
03.03.2012 |
Lähes koko ajan (kotona) mulla on päällä jonkinasteinen vitutus tai ketutus. Ärsyynnyn ihan järkyttävän mitättömistä asioista ja sit mua ärsyttää, kun ärsyynnyn.. Ja hetken päästä mua alkaa vituttaa, kun voisin sille ärsytykselle ehkä tehdäkin jotain, jos vaan jaksaisin, tai jos mua ei vituttaisi niin lujaa. *huoh*
Sanotaan nyt vaikka, että joku on tyhjentänyt tiskikoneen ja jättänyt puhtaat kattilat kattilakaapin päällä olevalle tasolle, eikä laittanut niitä sinne kaappiin. Kattelen niitä aikani ja sit mua alkaa ärsyttää. Kummasti ne osataan ottaa kaapista, muttei muka mitään hajua mihin ne kuuluu, kun ne tulee pesusta. Toisaalta mua ärsyttää, että ärsyynnyn moisesta, kun joku muu on kuitenkin sen koneen tyhjentänyt ja täyttänytkin. Mun ei kuitenkaan sitä tarvii tehdä. Sit alkaa vituttaa, kun keittiö on ihan sotkuisen näköinen, kun itseasiassa aika monta muutakin roinaa roikkuu vähän sinne päin paikallaan. Ja sit olen raivokohtauksen partaalla ihan siitä ilosta, että keittiö on karseen näköinen ja mua ärsyttää, että ärsyynnyn siitä ja sit pitääkin mennä jo puhisemaan johonkin muualle, ettei räjähdä ihan täysin.
Sama kuvio pätee aika hiton moneen muuhunkin asiaan. Ja erityisen herkkä mä olen nykyään keskeytyksille. Vitutuskäyrän jyrkkä nousu on taattu, jos mä joudun nostamaan persaukseni ja vaikkapa antamaan vettä janoiselle tenavalle just kun olen haukannut ekan palan leivästäni. Tai vaikka olisin ihan vaan imuroimassa. Ja joudun sen keskeyttämään.
Ysin jälkeen illalla asia oikein korostuu. Vaikken tarkistaisi aikaa edes kellosta. Yksikin poikkipuolinen sana, niin mä saan ihan tosissaan tehdä hommia, ettei napsahda pinna poikki.
Pääsääntöisesti pyrin puhisemaan itsekseni, kun tiedän, ettei tää nyt varmasti ole kenenkään muun vika, mutta ei kai sitä huomaamattakaan voi olla, jos yks on ku persiille ammuttu karhu.
Ja ei, en ole esim. raskaana. Tätä on kyllä jatkunut jo pitkän aikaa.
Töissä mä jaksan yleensä olla ihan hyväntuulinen, tartun hommiin kyselemättä ja teen kaiken mielelläni, vaikkei hommat ihan aina miellyttäisikään.
Ja tietysti mä sit samaan aikaan poden hirveän huonoa omaatuntoa, niin syystä kuin syyttäkin. Tänään poden huonoa omaatuntoa mm. siitä, että en ole lenkittänyt koiraa ihan kunnollisesti, en opettanut keskimmäistä tänäkään talvena hiihtämään ja luistelemaan (osin omaa syytäni) ja siitä, että rähisin nuorimmalle, joka halus vaan sylkkyyn, kun mä söin... Ja siitä, että nukahdin päivällä vaikka mun piti siivota.
Mikä mua vaivaa?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin ärsyyntymiskynnys on matalampi töissä. Kotona onneksi harvemmin asiat ärsyttävät, mutta työkaverit ja työt saavat kyllä hermot kireälle.
Kuvailit tunteitasi hyvin. Minäkin koen jatkuvaa huonoa omatuntoa, kun en jaksa tai joskus myöskään viitsi tehdä kaikkea oikein tai hyvin. Menen välillä siitä mistä aita on matalin. Ja kun mies yrittää antaa omaa tilaa minulle, tarjoten mahdollisuuksia olla itsekseni enemmän kuin normaalisti, sitten koen huonoa omatuntoa siitä :(
Olen ajatellut, että se voi olla jotain ikään liittyvää. Olen 37-vuotias ja minulla tätä on jatkunut ehkä noin vuoden ajan. Myös kuukautiskierto vaikuttaa todella vahvasti, kuukaudesta saattaa mennä jopa kaksi viikkoa jatkuvassa vitutuksessa.
Ei kai musta nyt ihan vielä ole vaihdevuosien hormonihirviötä tulossa, eihän? :D
Olet myös väsynyt ja pinna katkeaa illalla sen vuoksi.
Tarvitset ensiksi pienen loman millä nollaat itsesi ja nukut kaikki univelat pois.
Sitten opettelet ottamaan rennommin ja sietämään keskeneräisyyttä.
Antamaan itsellesi anteeksi ettet ole täydellinen.
Opettele myös delegoimaan.
Tie on pitkä, mutta pikku hiljaa tilanne paranee.
Nimimerkillä: been there, done that...
- stressi ?
- ikäkriisi ?
- kaamos/kevätmasennus ? (onko vastaavaa ollut edellisinä vuosina samaan vuoden aikaan)
Ota omaa aikaa ja tee jotain mistä nautit ja tietty säännöllisesti. Huolehdi että syöt hyvin ja nukut riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ärsyynnyn tosi helposti nykyään. aikalailla sama et mikä syy tai kuka sanois jotakin.syötkö paljon makeeta? luulen et se on mun ärsytyksen aiheuttaja. kun ei oo tarpeeksi sokeria elimistössä ni alkaa savu nouseen jo ihan turhanpäiväisistä asioista. typerä ongelma, mut kiva etten oo ainut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kilppari kyllä tutkittu varsin monta kertaa...
että hälinä lisää selkeästi ärsytystä. Ei tarvita välttämättä paljon. Yks laulaa itsekseen kulkusia, toinen selittää mulla Tuhottoman Tärkeää Asiaa ja kolmas hoputtaa vieressä kun ois omakin Tuhottoman Tärkeä Asia kerrottavana ja telkkari pauhaa taustalla, niin mulla meinaa aivot nyrjähtää jo siitä kakofoniasta, joka syntyy, vaikka kukaan ei ees huuda tai mesoa.... Saati sit kun innostuvat riekkumaan. Huh...
Iltaisin istun ihan mielläni pimeässä ja hiljaisessa kämpässä... Ihan juhlaa on, jos joskus sattuu kotona olemaan yksin sähkökatkon aikaan. Se hiljaisuus hivelee korvia. Kertakaikkiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärttyisyys loppui miehen vaihtoon, tai siis siihen, että löytyi elämänkumppani joka kunnioittaa minua juuri sellaisena kuin olen.
Että tällainenkin syy on mahdollinen, vaikka en väitä että olisi yleinen. Tiedä häntä.
Mulla kans ollu jonkin aikaa tylsistymistä tähän hetkeen. Raha-asiat koko ajan mieles. Sataan vuoteen päässy mihkää matkalle eikä elokuviin. Pääs pyörii jauhelihakastike yms ruoka-asiat. Mihin kadotin minuuteni. Vituttaa päivät ja yläkerran mamut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs vaivaa jos kyse olisi miehestä?
Mulla meinaan on just vastaavat oireet.
Olen 36 vuotias äijä.
Alla fibromyalgia ja siihen syön melatoniinia ja mirtzaa iltaisin, muita lääkkeitä ei tuohon ole, sit on leikattu selkä ja polvi.
Fyysisiä kipuja on noin 80% hereillä ollessa, nukun katkonaisesti.
Olen töissä, ja on vaimo, toistaiseksi, ja lapsia hänen kanssaan.
Pitäisi olla onnellinen, mutta vähän väliä vituttaa, iltaisin samalla tavalla se voimistuu, kuten jutun aloittaneella.
Vituttaa itteesäki aina heti sen jälkeen on olen jostain ärähtäny, masentaa tää käytös jo itteesäkki.
Lapsetki jo varoo mua iltaisin, ihan ku olisin hirviö.
Yks minkä olen huomannu aiheuttavan nopeeta suivaantumista, on kahvi.
Mut jos en juo 2-4 kuppia päivässä, niin olen zombi enkä saa mitään aikaiseksi.
Piriäkö kohta on hommattava :/
Tunnen monia jotka ovat olleet 40 vuotta vihassa ja ihan hyvävointisia.
Iltaisin on hyvä rauhoittua.
30-40 kieppeillä on usein jokin muutosvaihe, toisaalta on paras ikä, koska monet asiat jo kunnossa ja nuoruuden epävarmuus takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hormonikierukka?