Onko teillä sellaisia ystäviä joille lasten harrastukset ovat kaikki?

Kyllä siinä perheen aikataulut menee melko pitkälti sitten lasten harrastusten mukaan.

Meidän tyttö kieltäytyi menemästä parhaan ystävänsä synttäreille, koska treenit olivat yhtä aikaa ja näytös tulossa. Keskustelemalla saimme tytön kuitenkin menemään synttäreille.

harrastaa SM_sarja tasolla, niin kyllä siinä vanhempien aikaa kuluu, jos haluaakilpailut nähdä. Ja tässä elämänvaiheessa minulle on tärkeämpää olla mukana lasteni elämässä. Onneksi ystävillä samanlaista. Kuten oma isäni totesi:" Se on yksi 10 vuotta lapsen harrastuksen ehdoilla." Ja hän on vieläkin mukana niin minun kuin lasteni harrastuksissa, ihan omasta halustaan, katsomon puolella.



Perheitä ja elämäntilanteita on vaan niin erilaisia. Chillaa...

joiden lapsista kaksi urheilee sangen menestyksekkäästi. Kolmas on menestynyt vain opinnoissaan ja siksi isänsä halveksuu ja kohtelee ala-arvoisesti tätä lastaan. Puhdasta simputusta ja saa usein syödä pöydässä vasta myöhemmin ym sairasta menoa. Kaksi muuta saa haluamansa koska he ovat mieluisia.

vanhemmat, että teette lapsillenne karhun palveluksen sillä harrastamisrumballa. Tiedän omasta kokemuksesta. Sekä minä, että sisaruksemme pääsimme kansainväliselle tasolle harrastuksessamme. Nyt olemme kaikki katkeria ja onnettomia asiasta ja sama koskee lähes kaikkia tuttujamme, jotka ovat saman läpikäyneet. Lapsenne tulevat vielä syyttämään teitä, vaikka nyt niin näyttäisi siltä, että se meidän mussukkamme niin tosissan itse tykkää harrastaa...

joiden lapsista kaksi urheilee sangen menestyksekkäästi. Kolmas on menestynyt vain opinnoissaan ja siksi isänsä halveksuu ja kohtelee ala-arvoisesti tätä lastaan. Puhdasta simputusta ja saa usein syödä pöydässä vasta myöhemmin ym sairasta menoa. Kaksi muuta saa haluamansa koska he ovat mieluisia.

vanhemmat, että teette lapsillenne karhun palveluksen sillä harrastamisrumballa. Tiedän omasta kokemuksesta. Sekä minä, että sisaruksemme pääsimme kansainväliselle tasolle harrastuksessamme. Nyt olemme kaikki katkeria ja onnettomia asiasta ja sama koskee lähes kaikkia tuttujamme, jotka ovat saman läpikäyneet. Lapsenne tulevat vielä syyttämään teitä, vaikka nyt niin näyttäisi siltä, että se meidän mussukkamme niin tosissan itse tykkää harrastaa...

Vanhemmat ovat ihan poikki kuskauksista yms. Mihinkään ei koskaan voi tulla, koska lapsilla on treenit. Esim. lähisukulaisten häät on jätetty väliin treenien takia. Kyseessä ei ole edes mitkään pienet lapset vaan ikää on 10,13 ja 16. Mutta jos yhdellä on treenit, niin koko perhe jää häistä pois.



En voi ymmärtää.

Lapsi ei tiedä ns. normaalista elämästä. Hän kasvaa niin sisään siihen, että tälläistä elämä on, että ei voi edes tietää, mistä kaikki on lähtenyt, onko pakottamista ym. Lapsi ei tiedä, että elämä voisi olla toisenlaista ja vanhempien ja valmentajien asenteet sisäistyvät niin, että lapsi luulee, että vain harrastuksessa kehittyminen on tärkeää. Lapsi kasvaa vääristyneeseen arvomaailmaan ja minäkuvaan, josta on myöhemmin elämässä paljon haittaa.

Ei se itse harrastus loppujen lopuksi tuonut juurikaan iloa. Väsytti ja stressasi.

Omien lasten kohdalla en samaa virhettä tee.

Lapsi ei tiedä ns. normaalista elämästä. Hän kasvaa niin sisään siihen, että tälläistä elämä on, että ei voi edes tietää, mistä kaikki on lähtenyt, onko pakottamista ym. Lapsi ei tiedä, että elämä voisi olla toisenlaista ja vanhempien ja valmentajien asenteet sisäistyvät niin, että lapsi luulee, että vain harrastuksessa kehittyminen on tärkeää. Lapsi kasvaa vääristyneeseen arvomaailmaan ja minäkuvaan, josta on myöhemmin elämässä paljon haittaa.

ja ihan kilpatasolla. Lapset saavat itse päättää, menevätkö synttäreille vai treeneihin, useimmiten menevät synttäreille, koska treenejä kuitenkin on monta kertaa viikossa.



Tuota puhetta siitä, että jos vanhemmat haluavat olla mukana lasten harrastuksissa ja kuskata heitä, eivät he muusta tiedäkää, en kyllä ymmärrä. Meillä lapsilla on yhteensä 15 treenit + kisat päälle viikossa, silti me vanhemmatkin ehdimme omiin harrastuksiimme ihan hyvin. Itse en ymmärrä, miten on parempaa yhdessä oloa se, että lapsi esim. tietokoneella kotona ja vanhemmat makaavat tv:n ääressä kuin se, että ollaan yhdessä harrastamassa.



Ymmärrän kyllä, että jos vanhemmat eivät jaksa lapsiaan kannustaa, ei lapsi halua harrastaa. Ja näin on helppo arvostella niitä, jotka jaksavat (provosointia? Kyllä:)) Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että töiden jälkeen ei ehditä kuin laittaa ruokaa. Ruuat voi tehdä kerralla ja lämmittää tarvittaessa, ei sen yhteisen ruokahetken ole pakko olla klo 17, se voi olla myös illalla jne.



Mutta siis, minä haluan harrastaa sekä itse ja olla mukana lapseni harrastuksissa. En ole siihen väsynyt, vaikka ne, jotka itse eivät tätä tee, niin luulevat. Nautin siitä, kun saan seurata lapseni iloa harrastuksen parissa ja sitä, miten kaverisuhteet ja muu kehittyy. Mutta silti en oleta, että kukaan järjestää synttäreitä meidän aikataulujemme mukaan.

Et sitten kykene ajattelemaan että yhden ongelma ei ole sitä toiselle mutta se toinenkin tapa VOI olla ongelma? Eli olet mahdollisesti tekemässä lapsellesi silti "väärin". Hänenhän kokemus sekin on, ei sinun.

Eikä sinun kokemus ole kaiken kattava, pitää muistaa ettei kaikki ole ehdottomia.



Minulla ei ollut pienenä harrastusta, missään ei tuettu. Olin kavereitten kanssa ja hengailtiin. Mieheksi löysin lapsesta saakka paljon harrastaneen, joka oli myös ollut paljon ystävien kanssa. Harrastaminen ei ole este ystäville!

Itse olisin lapsena tykännyt harrastaa ja minusta siihen kuuluu sitoutuminenkin. Ei voi aina olla pois reeneistä.

Pienellä lapsella ei ole paljoa harkkoja, ne yhdet harkat saattaa olla viikon ainoat.

Ja vastaavasti isommalla teinillä vaikka olisi monet harkat niin kyllä varmasti löytyy synttäreitä ja puuhaa muutenkin jos lähtee sille radalle että kaikki menee aina harkkojen edelle.



Itse koitan tietää milloin lapsien kavereilla on harkkoja niin saa kavereita heille sopivaan aikaan.



Lasta voi tukea omassa harrastuksessaan. Meillä lapsi voi lopettaa puuhan jos ei huvita mutta sitten mietitään muuta harrastusta, sen ei tarvitse olla liikuntaa, vaikka tähtitiedettä tai runoutta mutta joku mieleinen asia on hyväksi!

Meistä on moneen, siinä missä minä olisin halunnut harrastaa niin vanhempani eivät ja he taas pitivät sitä turhana. Joku lapsi ei vaan tahdo tehdä, hän vaan makaisi kotona, ei edes kouluun nappaa lähteä.



Kehittyminen tulee omassa tahdissa, kyllähän ihminen oppii lukemaan ja laskemaan, ihan sama se on kuperkeikan kanssa. Pointtina varmaan haetaan sitä PARASTA lajissaan.

Kaikki ei ole Jani Sievisiä mutta estääkö se nauttimasta lajista?

Tätä ainakin itse painotan lapsilleni, harrastamisessa ei voi olla paras, joskus häviää, paraskin häviää. Janinkin uimiset on uitu mutta pitääkö uiminen jättää kokonaan koska ei ole siinä mestari?

Koen epäonnistuneeni silloin jos lapsi lähtisi harkkoihin suorittamaan minun puolestani, en minä harrasta lapseni lajia. Minulla on oma harrastus, enkä tule koskaan olemaan siinä maailmanmestari tai edes pienissä piireissäkään.

Käyn siellä koska tykkään ja samaa intoa toivon lapsilleni ja rohkeutta mennä aloittamaan jotain toista lajia jos vanhaan kyllästyy.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta se rajan vetäminen että lapsi aina päättää meneekö harkkoihin ja millä syyllä jää pois on veteen piirrettyä minusta.

Ainakin itse olen tässä tarkkaavainen koska saattaa tulla aika jolloin lapsi alkaa jättäytymään syrjään. Takana voi olla myös jotain ongelmaa ja silloin taas tarvitaan sitä vanhempaa ja rutiineja, tsemppausta.



Meillä vasta 1 lapsi harrastaa 3 kertaa viikossa. Se ei ole paljon mutta kun nuo 3 muuta kasvaa ja jokainen harrastaa saman 3 kertaa plus kisoja niin joku saattaa pitää määrää kovana.

Ekaluokkalaista en päästä yksin harkkoihin, hänet pitää vähintään viedä ja hakea mutta mitä se tarkoittaa minulle? Ajoon menee 15 minuuttia yhteensä.

En polta tupakkaa joten joku tupakoitsija menettää paljon enempi aikaa vaan parvekkeella syöpää hankkiessa kuin minä joka kuskaan lapsia. Aika on kummallinen käsitys... ;)



Tietenkään ei voi kaikkia kavereita huomioida synttäreitten järjestämisessä mutta koitan ottaa muut huomioon.

Eikä samaa tartte tehdä meille, me ei välttämättä päästä tulemaan. Joskus on niin että ei vaan voi venyä kaikkien kaverisynttäreiden kanssa.



24

Meillä oli iso talo ja piha jossa kaunis puutarha. Naapurustossa asui paljob kavereita joden kanssa Oli synttäreitä yökyläilyitä lastenjuhlia ja vaikka mitä kivaa, mutta itse olisin halunnut harrastaa ja kehittyä lajissa jossa olin lahjakas.



Lspseni ovast vielä pieniä, mutta jos he haluavat harrastaa niin tulen kannustanmaan heitä siihen ja kuljettamaan vaikka joka ilta. Enkä tule pakottamaan heitä yksillekkään syntytäreille, en vaikka kysessä olisi isovanhemmat. Niin en etenkään isovanhempien!

Sinähän tiedät tarkalleen, miten meillä toimitaan ja meillähän ollaan täysin ehdottomia? Minun puolestani jokainen saa tehdä mitä haluaa, harrastaa tai ei. Meitä kritisoidaan kyllä siitä paljon, kun meillä (koko perheellä) on monta harrastusta viikossa.



Voin kertoa, että meillä toinen lapsi harrastaa lajia, jota itse en koskaan olisi harrastanut, enkä siitä niin pidä. Mutta katson, että vanhempana minun tehtäväni on siitä huolimatta tukea lasta silti ja olla näyttämättä sitä, etten itse lajista juuri pidä. Lapset saavat lopettaa harrastuksen koska haluavat, mutta minä en heitä lopettamaan pakota. En, vaikka kuskaaminen aikaa viekin. Joka kerta, kun lapsi haluaa, saa jättää treenit väliin, mutta eipä ole halunnut.



Miksi ihmiset luulevat, että lapset harrastavat meidän vanhempien puolesta tai että heidät siihen pakotetaan? Näin toki voi joillain olla, en sitä kiellä. Meillä lapset itse ovat lajinsa valinneet ja niistä oikeasti pitävät. Onko se täysi mahdottomuus, vai onko automaattisesti niin, että me vanhemmat pakotamme lapsemme tähän?



Onko täysin mahdotonta, että lapsemme kaikesta huolimatta olisivat iloisia ja onnellisia?



Lapset ovat terveitä, eivät sairastele juuri ollenkaan ja pärjäävät koulussa. Nykytrendi vaan tuntuu olevan se, ettei mikään kelpaa, ei se, ette liiku, mutta ei kyllä sekään, jos liikkumisesta pidät ja se on suuri osa elämää.

harrastukset maksaa ja lapsi jää jälkeen jos on treeneistä pois

järjestää synttäreitä ym kutsuja- voimme laittaa lahjan postitse

venähtäisi pahemman kerran jos en teille mitään tarjoaisi. t. ap

harrastukset maksaa ja lapsi jää jälkeen jos on treeneistä pois

Inhottaa ihmiset, jotka paasaavat penikkojensa harrastuksista. Tai esittävät kiireistä niiden varjolla.



Meillekin laste harrastukset ovat tärkeitä, mutta en oleta meidän penikkojen harrastusten kiinnostavan paljon ketään muuta kuin meitä itseämme. Ja kun lapset saavat synttärikutsuja, ovat aina halunneet mieluummin perua harrastuksen tai jättää väliin. En oleta kenenkään järjestävän synttäreiitä kysellen minulta aikatauluja omien lastensa synttäreille. Siitä huolimatta että lapsi harrastaa kilpatasolla.



En voi ymmärtää ihmisitä, jotka kuvittelevat että heidän lapset ovat maailman napa kenellekään toisille tai ketään toista kiinnostaa mielettömästi kuunnella nikopetterin edesottamuksia (jos on ainoa puheenaihe) tai ihmisiä jotka näkevät että heidän penikalla on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia.