Vaikeinta omassa vanhenemisessa ei ole luopuminen
omasta nuoruudesta, vaan toisista ihmisistä luopuminen. Omien vanhempien ikääntyminen ja heistä luopuminen on ahdistavaa. Ahdistavampaa kuin oman kuoleman tuleminen lähemmäksi.
Kommentit (6)
Oma tyttäreni on nyt 27 ja oli hurjaa nähdä hänen "vanhenevan" vain 7:ssä vuodessa nuoresta tyttömäisestä naisesta nyt pian jo kolmeakymppiä lähestyväksi, aivan jo kasvoiltaan eri näköiseksi naiseksi. Itse olenkin jo "ikäloppu"...
kaikki kaverit ympäriltä kaikkoaa eikä jäljellä ole enää ketään joka olisi kokenut kanssasi samoja juttuja.
omista lapsista luopuminen... iäkkäämmät on helpompaa laittaa...
omista lapsista luopuminen... iäkkäämmät on helpompaa laittaa...
Kuten tuossa aikaisemmin jo mainitsin, niin mua myös
ahdistaa kun kohta ei ole enää pieniä..
sukulaislapset kun myös kasvavat.
Täytys löytää hoivattavia.
sanoi, että kamalinta on se kun on itse vanhin kaikista eikä kukaan oman ikäluokan ihmisistä saati läheisistä ole enää elossa, on ikäänkuin yksin edustamassa omaa sukupolveaan. Siinä kuulemma tuntee olevansa totaalisen yksin, vaikka ympärillä olisi kuinka nuorempaa sukupolvea.
Niin varmaan on. Itse koen surua siitä kun lapset kasvavat ja kaihomielellä muistelen menneitä vuosia.