Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin vähän puhutaan siitä, että synnytys on helppo?
02.03.2012 |
Netti on täynnä kauhutarinoita synnytyksestä. Niitä kun lukee saa ihan väärän kuvan ja pelkää turhaan. Enemmän pitäisi puhua hyvistä synnytyskokemuksista. Minulla synnytys oli helppo ja nopea. Se oli ensimmäinen synnytys, enkä voi pitää sitä erityisen kivuliaana. Kyllä hammassärky on sentään hammassärky näin synnytyksenkin jälkeen.
Kommentit (28)
on ainoa asia jolla naiset pääsevät pätemään miehille ja keräämään marttyyripisteitä joten tottakai retostellaan synnytyksen kauheudella. Liiotellaan jos mahdollista ja kiillotetaan omaa kruunua sillä miten selvittiin kamalasta synnytyksestä. Ja aina parempi jos selvittiin ilman kipulääkitystä vaikka perse repesi kahdeksaan osaan ja alapää oli yhtä veristä mössöä. Ja tikkaaminen ja kokoonparsiminenkin kestettiin vailla puudutusta.. Blaaaaah..
..Mulla synnytys oli helppo vaikke kovin nopea. Sain hyvät kipulääkkeet, toivuin nopeasti ja kaikki meni parhain päin. Sanonkin aina että voisin synnyttää vaikka 10 kertaa jos joku muu olisi raskaana puolestani ;). Kannustan aina ensisynnyttäjiä joita mielellään pelotellaan kauhutarinoilla, kertomalla omasta helposta synnytyksestä (ja huom. olen 158 cm/ 50 kg nainen-laitoksella 60 kg- joka puski helposti alapäästään 4 kg/ 53 cm tytön)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin oli mielestäni helppoja ja lopultaan nopeita synnytyksiä.
22-vuotiana esikoista synnyttämään lähdettiin verenvuodon takia, 17tuntia siinä meni, mutta ponnistusvaihe vain 6minuuttia.
Kolmas (27-v.) oli allassynnytys, ponnistusvaihe 1min.
Viides synnytys oli kivuliain ilmeisesti, koska tuli paha olo ja oksennus ennen viimeistä ponnistusta, lapsikin oli isoin, muutamaa grammaa vaille nelikiloinen.
Itse olen keskimittainen ja normaalipainoinen, koirien kanssa ikäni kävelyä harrastanut, seka ruokaa syövä, ihan tavallinen, Pohjois-Karjalaiset geenit omaava ja perusterve nainen.
Kyllä migreenikohtaus on tuskaa synnytyksiin verrattuna!
Minusta synnytys vain sattui aivan saatanasti. Minulla on ollut avomurtuma, pahoja lihaskramppeja ja kerran tehty juurihoito tulenhtuneeseen hampaaseen, joka ei puutunut kunnolla.
Synnytyskipu oli minulla samaa luokkaa noiden kanssa, mutta toisin kuin muut, sitä kesti ja kesti sen puolli vuorokautta, kunne epiduraalin pystyi laittamaan. Avautuminen kun oli kovin hidasta.
Ja molemmat synnytykset oli normaaleja, ei suurempaa tikattavaa ja nopea toipuminen. Kipu vaan oli jotain paniikin rajalle ajavaa, vaikka muuten en erityisen kipuherkkä tai panikoiva olekaan.
Kokemus on hyvin yksilöllinen eikä kumpaankaan suuntaan saisi vähätellä tai väittää valehtelijaksi. Jollekin se on vatsan väänne, toiselle traumaattinen shokkimainen kokemus.
Toisilla on isot alapäät.
että jollain on niin "löysä" alapää että lapsi solahtaa ikäänkuin heittämällä siksi sieltä ulos?
On sultakin jääny biologiantunnit väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin esikoiseni luomuna ja oli kaukana mistään kamalasta kokemuksesta. Olen kokenut monia paljon hankalampia asioita. Kesto 12h ja ponnistusvaihe 1h 15 min. Ei siis erityisen nopea eikä helppo sinänsä, mutta ei mitään valittamista. Hieno kokemus!
(ja huom. olen 158 cm/ 50 kg nainen-laitoksella 60 kg- joka puski helposti alapäästään 4 kg/ 53 cm tytön)
Mitä tekemistä synnyttäjän pituudella ja painolla on synnytyksen helppouden tai vaikeuden kanssa.
Lantio voi olla hyvinkin väljä lyhyellä hoikalla naisella, tai vastaavasti liian ahdas synnyttämiseen vaikka olisi pitkä ja lihava nainen.
haluaa niin päin että luulee jonkun olevan aivan kamalaa ja tuskallista ja sitten onkin ihana huomata ettei se niin kamalaa ollutkaan...
Mä pelkäsin aivan sairaasti mennä toista synnyttämään koska eka synnytys oli niin tuskallinen ilman kipulääkkeitä, mutta oli niin ihanaa huomata että se kävikin todella helposti ja nopeasti koska toisella kertaa ehdin saada kaikki mömmöt itseeni oikeaan aikaan =)