Masennuslääkkeet ja painajaiset

Kannattaiskohan teidän ihan oikeasti jättää ne napit ottamatta? Teillä on lapsiakin vielä, voi herra isä sentään...

Niin tule sitten arvostelemaan? Onko tullut mieleen että ehkä pelkään niin paljon vauvan menettämistä että se on minut tähän ajanut? Ja musta on rohkeeta hakea apua. Ap

Mutta kait nyt itsekin tajuat, että jos lääkkeet vaikutta noin, niin varmasti parempi apu löytyy muualta. En kyseenalaista tai väheksy tuntojasi tai ahdistusta, mutta kyllä sitä voi ihmisellä sen verran olla järkeä ja selkärankaa, että tajuaa milloin menee yli. Helppohan se on lääkkeisiin turvautua, mutta nyt sä oot äiti, ota siitä se vastuu tai luovuta äitinä kokonaan ja anna lapselle normaali elämä. Herää jo, oikeasti. Ja kaikella ystävyydellä. Mä oon noussu niin syvästä ahdistuksesta ja paskasta, mutta en ole alkanu mitään lääkkeitä syömään, josta menee entistä enemmän sekasin.

Mutta kait nyt itsekin tajuat, että jos lääkkeet vaikutta noin, niin varmasti parempi apu löytyy muualta. En kyseenalaista tai väheksy tuntojasi tai ahdistusta, mutta kyllä sitä voi ihmisellä sen verran olla järkeä ja selkärankaa, että tajuaa milloin menee yli. Helppohan se on lääkkeisiin turvautua, mutta nyt sä oot äiti, ota siitä se vastuu tai luovuta äitinä kokonaan ja anna lapselle normaali elämä. Herää jo, oikeasti. Ja kaikella ystävyydellä. Mä oon noussu niin syvästä ahdistuksesta ja paskasta, mutta en ole alkanu mitään lääkkeitä syömään, josta menee entistä enemmän sekasin.

Kannattaiskohan teidän ihan oikeasti jättää ne napit ottamatta? Teillä on lapsiakin vielä, voi herra isä sentään...

Sen jälkeen kun yritin viiltää ranteeni auki, todettiin että lääkkeet on aika ottaa kokeiluun.

Aloitin aikoinaan lääkityksen juuri sen vuoksi, että minulla oli lapsia. Oli saatava jotain ilmettä, jotain tunnetta, jotain eloa itseensä. SSRI:t eivät ole huumaavia, eivätkä rauhoittavia. Ne eivät vaikuta ihmisen kykyyn hoitaa ja huolehtia lapsiaan, enintään siten, että voi auttaa tasoittamaan juuri tunteita sekä masennusta pitkällä aikavälillä. Niitä jotka puuttuvat tai jotka ovat pahasti vääristyneet.

Minulla masennus ja posttraumaattinen stressi pelkästään jo aiheuttivat painajaisia. Helpotti kun masennus helpotti.

äidin kuoleman jälkeen,pelkäsin olla yksin, ja pelkäsin että hänen ruumis ilmestyy jostain... Ensin oli tullut ne haittavuukset, just oudot unet, pahoinvointi. Mutta sitten lääkkeiden vaikutus alkoi tuntua muutamassa viikossa, olo ja unetkin parani. Mutta ne olivat niin todentuntuisia!

Heräsin välillä ja mietin, olikohan tätä tapahtunut.



Näin kerran unen että join äidin kanssa kahvia hänen keittiössään, ja hän kertoi että tämä hänen kuolema on jokin väärinkäsitys, ettei hän ole kuollut.

Aamulla kun heräsin, uskoin siihen ennen kun karu totuus ilmeni muutamassa minuutissa.



Samoin näin unen kun makasin sängyssä, hän tuli huoneeseen ja sanoi: älä pelkää, olen aina lähelläsi, hän vielä kosketti minua ja minä tunsin hänen käden.



Se oli niin todentunteista, en ole ikinä kokenut mitään vastaava kun lääketys loppui!



Mutta onneksi eivät olleet painajaisia, mutta outoja ja realistisen tuntuisia

Kannattaiskohan teidän ihan oikeasti jättää ne napit ottamatta? Teillä on lapsiakin vielä, voi herra isä sentään...

Niin tule sitten arvostelemaan? Onko tullut mieleen että ehkä pelkään niin paljon vauvan menettämistä että se on minut tähän ajanut? Ja musta on rohkeeta hakea apua. Ap

Mutta kait nyt itsekin tajuat, että jos lääkkeet vaikutta noin, niin varmasti parempi apu löytyy muualta. En kyseenalaista tai väheksy tuntojasi tai ahdistusta, mutta kyllä sitä voi ihmisellä sen verran olla järkeä ja selkärankaa, että tajuaa milloin menee yli. Helppohan se on lääkkeisiin turvautua, mutta nyt sä oot äiti, ota siitä se vastuu tai luovuta äitinä kokonaan ja anna lapselle normaali elämä. Herää jo, oikeasti. Ja kaikella ystävyydellä. Mä oon noussu niin syvästä ahdistuksesta ja paskasta, mutta en ole alkanu mitään lääkkeitä syömään, josta menee entistä enemmän sekasin.

Kyse on nyt kuitenkin painajaisista jonka siedän paljon paremmin kuin uuvuttavan stressin,.en ole muuten napeista mitenkään sekaisin. Ja hienoa jos olet päässyt elämässä eteenpäin ilman lääkkeitä, minäkin pääsin jokunen vuosi sitten... Ap

Täällä on taas joku joka ei tiedä mielialalääkkeen ja rauhoittavien/huumaavien lääkkeiden eroa. Toki moni äiti niitä sekoittavia mömmöjäkin käyttää, mutta tässä ketjussa ei liene ollut kyse niistä kellään.

Täällä on taas joku joka ei tiedä mielialalääkkeen ja rauhoittavien/huumaavien lääkkeiden eroa. Toki moni äiti niitä sekoittavia mömmöjäkin käyttää, mutta tässä ketjussa ei liene ollut kyse niistä kellään.

Ja niille rauhoittavillekin saattaa olla paikkansa ja aikansa sekä vakava tarpeensa joillekin jossain tilanteissa. Mutta tosiaan: niistä ei tässä ollut kyse.

Syödessäni sellaisia unihalvauskohtauksia tai unia tai harhoja, miksi niitä pitäisikään sanoa. Todella todentuntuisia painajaisia makuuhuoneessa olevista hahmoista jne. Lekuri määräsi siihen sitten psykoosinestolääkettä, mutta lopulta heitin sitten molemmat mäkeen, eikä enää tarvitse nähdä kuin ihan normaaleja painajaisia. Joissa mulla jahdataan ja silvotaan ja ties mitä, mutta aivan eri luokkaa kuin nuo unihalvaukset, joista jäi kauhun tunne hereillä ollessakin.

Jos jollakin on psykoosilääkkeitä tai taustaa, ei sitä voi rinnastaa tähän, että ihan tavis cipralexkin voi aiheuttaa tuollaista.''Cipran kun voi rinnastaa diabeetikon tarvitsemaan insuliiniin, jotta olotila olisi normaali. Cipran tarvitsijat ovat päästään terveitä ihmisiä kuitenkin.

Jos jollakin on psykoosilääkkeitä tai taustaa, ei sitä voi rinnastaa tähän, että ihan tavis cipralexkin voi aiheuttaa tuollaista.''Cipran kun voi rinnastaa diabeetikon tarvitsemaan insuliiniin, jotta olotila olisi normaali. Cipran tarvitsijat ovat päästään terveitä ihmisiä kuitenkin.

cipran tarvitsija on päästään terve, mutta psykoosilääkkeen ei.. No olen eri mieltä, hulluja mitä hulluja.

Mites sitten kun sitä psykoosilääkettä määrätään juuri näihin unihäiriöihin ja vissiin vähän kaikenlaisiin tiloihin ihmisille jotka eivät ole psykoosissa, kuten mulle noihin uniin määrättiin?

Ja eikö niille psykoosissa olleillekin noita syötetä estolääkkeenä varmuuden vuoksi, että eikö joskus psykoosissa ollut ole sitten tervepäinen, jos on sillä hetkellä järkevä?

Jos jollakin on psykoosilääkkeitä tai taustaa, ei sitä voi rinnastaa tähän, että ihan tavis cipralexkin voi aiheuttaa tuollaista.''Cipran kun voi rinnastaa diabeetikon tarvitsemaan insuliiniin, jotta olotila olisi normaali. Cipran tarvitsijat ovat päästään terveitä ihmisiä kuitenkin.

cipran tarvitsija on päästään terve, mutta psykoosilääkkeen ei.. No olen eri mieltä, hulluja mitä hulluja.

Mites sitten kun sitä psykoosilääkettä määrätään juuri näihin unihäiriöihin ja vissiin vähän kaikenlaisiin tiloihin ihmisille jotka eivät ole psykoosissa, kuten mulle noihin uniin määrättiin?

Ja eikö niille psykoosissa olleillekin noita syötetä estolääkkeenä varmuuden vuoksi, että eikö joskus psykoosissa ollut ole sitten tervepäinen, jos on sillä hetkellä järkevä?

joskus tuntuu,että uskltaako nukkua ollenkaan!

Nuo kuvailemasi kauhukohtaukset, jotka siis ovat eri asia ovat yöllisiä kauhukohtauksia. Ihme, että sait psykoosilääkkeitä niihin! Olen niihin perehtynyt, ja ne ovat kuulemma aivan "normaaleja". Yleensä pienillä lapsilla, mutta voi olla myös aikuisilla. Ei niihin mitään psykoosilääkkeitä tarvita. Minäkin niistä olen ajoittain kärsinyt. Eli yöllä herään ja hetken unenpöpperössä pelkään, että huoneessa joku. Tai herään huutaen. Mutta ne eivät tosiaaan ole mikään mielisairaus.

mirtatsapiini 15 mg, auttoi nukkumaan, mutta unet olivat aivan outoja. Välillä aivan hirveän väkivaltaisia ja joskus taas hillittömän hauskoja ja sekoja. Oli vaikea valita nukkuuko yönsä ja näkee kummallisia unia vai valvooko...

Muissakin lääkkeissä on mahdollisuus että saa painajaisia. Jos on pakko ottaa kipulääke ja saa painajaisia. Ennen unta ei kai hyvä siinä mielessä ottaa, mutta minkä sille voi jos on kipua ja muu ei ole auttanut. Kivun kanssa ei taas voi aina nukkua.