mitä vastata lapselle,kun kysyy "kuoletko sinä äiti ennen minua?"

että toivottavasti! Puhun lapsille rehellisesti kuolemasta jos kysyvät, ovat kysyneet, että voiko lapset kuolla, olen sanonut, että voi. Ja meillä on tuttavapiirissä lapsi kuollutkin syöpään, joten siitä on voinut antaa esimerkkiä. Jos he kysyvät kuolenko ennen heitä. niin sanon, että toivottavasti. Sitten kun olen vanha. Ei ole jatkokysymyksiä kyllä tullut koskaan, ilmeisesti vastaukset ovat kelvanneet.

En kuole, vaan elän tosi vanhaksi. Lapsikin elää tosi vanhaksi.



Ainut oikea vastaus.

joilla on omia lapsia ja lastenlapsia. Kerron, että aina on lähellä aikuisia, jotka pitävät huolta, jos meille vanhemmille jotain sattuisi. Ei siis kannata murehtia. Ja isi ja äiti ovat sitten taivaassa ottamassa vastaan, kun tulee heidän vuoronsa kuolla.

tosin eikö sinulla ole vanhempia/ sisko/ ketään, jonka voisit lähipiiristä nimetä tytölle lastenkodin sijaan?

meillä käytiin jokinaika sitten saman tyyppinen keskustelu, mutta poika kysyi sitäkin, että entä jos sekä äiti, että isi kuolee ennen häntä? Vastasin, että varmasti sitten mummi tai joku tädeistä ottaisi heidät kotiinsa. Korostin kuitenkin, että vaikka todennäköisesti kuolen (kuolemme) ennen häntä, tapahtuu se varmasti vasta sitten, kun hän on niin iso, että ei asu enää kotona ja hänellä oma vaimo ja lapsia. :)

on riittänyt todeta, kyllä, todennäköisesti minä ja isä kuollaan ennen lasta. Mutta sanoin, että useimmat ihmiset kuolevat vasta vanhuksina ja siinä vaiheessa, kun minä olen vanhus, lapsi itse on aikuinen, jolla on varmaan jo omaa perhettäkin. Ja että vaikka on mahdollista kuolla minkä tahansa ikäisenä, on ihmisiä (isä, mummot, sedät, ystävät), jotka huolehtivat lapsesta jos minä en voi.

Kuolema on kuitenkin niin vaikea aihe ja hankala selittää lapselle. Olen miettinyt joskus että miten selitän omalle tytölleni asian joskus kun sen aika tulee. Eli kiinnostaisi myös täällä mitä muut on sanoneet.

mutta hyviä ja oikeita ja hienoa, että lapsesi haluaa ja uskaltaa jutella aiheesta.



Itse olen vastannut myöskin, että yleensä äidit kuolevat ennen lapsiaan ja toivottavasti äiti kuolee vasta tosi vanhana, kun te itsette olette jo aikuisia ja teillä on omat perheet.



Onko lapsellasi esim. kummia, joka voisi oikeasta huolehtia hänestä, jos sattuisit kuolemaan ennen lapsesi aikuisuutta? Ajatus tällaisesta aikuisesta voisi olla turvallisempi kuin lastenkoti.

mutta todennäköisesti vasta kun lapsi on jo aikuinen, koska minun ja miehen vanhemmat ovat elossa ja me olemme jo aikuisia. Toki lapsi tietää että joskus pientenkin lasten vanhemmat kuolevat, mutta aina olemme painottaneet että se on kuitenkin harvinaista.

miettii kovasti kuolemaa ja kyselee samoin että kuoleeko hän ensin vaiko minä, vaiko sittenkin isä.

Kumpi isästä ja äidistä kuolee ensin.



Sanoin että kuollaan varmasti ennen sinua, mutta sinäkin olet sitten jo vanha tai ainakin pappa kun meistä aika jättää. Poika tuli vielä siihen tulokseen että isä kuolee ennen äitiä, mutta vasta tosi vanhoina.

että kuolen vasta kun olen vanha..... entä jos kuolenkin vaikka heti huomenna? mitä sitten lapsi miettii?



mutta toisaalta, onhan se parempi, että lapsi voi rauhallisin mielin olla, kun luottaa äitinsä kuolevan vasta vanhuuteen, kuin että miettii sitä sillointällöin. totta. taidankin korjata puheitani siitä hieman, että ei voi tietää milloin kuolee. sanon, että toivottavasti vasta kun olen vanha..



huoooh. kyllä olisi tämäkin helppoa, kun ei olisi lapsia tehnyt.



ap

ja luultavastikin äiti ja isi kuolevat ennen lapsia. Ja että lapset ovat jo silloin itsekin aikuisia.



Kyllä lapset ovat sitäkin kysyneet, että voiko lapsena kuolla. Olemme vastanneet että on se mahdollista, mutta harvinaista.

tosin eikö sinulla ole vanhempia/ sisko/ ketään, jonka voisit lähipiiristä nimetä tytölle lastenkodin sijaan?

meillä käytiin jokinaika sitten saman tyyppinen keskustelu, mutta poika kysyi sitäkin, että entä jos sekä äiti, että isi kuolee ennen häntä? Vastasin, että varmasti sitten mummi tai joku tädeistä ottaisi heidät kotiinsa. Korostin kuitenkin, että vaikka todennäköisesti kuolen (kuolemme) ennen häntä, tapahtuu se varmasti vasta sitten, kun hän on niin iso, että ei asu enää kotona ja hänellä oma vaimo ja lapsia. :)

ap

että kuolen vasta kun olen vanha..... entä jos kuolenkin vaikka heti huomenna? mitä sitten lapsi miettii?

ap

tilanne on vaikea lapselle ihan riippumatta siitä mitä olet kertonut tai ollut kertomatta. Minusta kannattaa kuitenkin keskittyä todennäköisyyksiin. Todennäköisesti kuolet vasta vanhana - miksi lapsen pitäisi murehtia jotain muuta etukäteen? Ei aikuinenkaan jaksa tai kestä, jos koko ajan miettii että voi kuolla koska vain. Meidän pitää sallia itsellemme ja vielä enemmän lapsillemme tietty illuusio siitä, että elämä jatkuu vielä kauan.

12

Taivaan Isä päättää jokaisen ihmisen elinpäivien määrästä ja että kun uskomme Jumalaan, voimme olla turvallisella mielellä joka hetki. Meistä pidetään huolta joka tapauksessa.



Tämä näin pähkinänkuoressa.

että mitä tahansa tapahtuukin, lapsesta huolehditaan aina. Lapsi ei koskaan, koskaan jää yksin.



(Aikuisen perspektiivistä ohitan reippaasti yleismaailmallisen realismin ja keskityn tähän pieneen hyvinvointikuplaamme)



Kuolemasta, siis etenkin meidän perheenjäsenten kuolemisesta, olemme puhuneet paljon. Valitettavasti lapsen elämässä on esimerkkejä "vääristä" kuolemisista, ts. nuoria ihmisiä on kuollut jättäen vaikeita tilanteita taakseen.



Perusrunko meillä on, että ihminen syntyy, elää elämänsä ja sitten kuolee. Ihannetapauksesa voin kertoa, että ihmisen muisto elää hänen läheisissään ja geenit lapsissaan. (Tämä on vaikea alue jos ihminen on kuollut tekemättä lapsia)



Ei meillä ole tähän mitään mustavalkoista vastausta. Tärkeintä minusta on että lapsi ei pelkää itsensä puolesta vaikka kaikki muut kuolisivat ympäriltä, ts. on varma siitä että hänestä aina huolehditaan.



Lapsen omaan kuolemanpelkoon pitäisi varmaan avata oma ketju.

ja vaatii aina paaaaaaljon aikaa totutella uusiin asioihin. ihan helppoihinkin.on lisäksi erittäin kiinni minussa. luonnollisesti, kun muita ei ole, tietty.

ehkä siksi olen hieman "prepannut" tuohon kuolemaan, kun kerran sitä on kysellyt. en ole halunnut vain luoda illuusiota, että kaikki hyvin, en kuole kuin vanhuksena. olen hänen rinnallaan aina. olen ajatellut ehkä, että jos tosiaan kuolen nuorena, se on tytölle sellainen shokki, ettei toivu siitä koskaan.. jos ei olla puhuttu siitä hieman etukäteen.täytyy nyt seuraavan kerran kuitenkin hieman positiivisemmin yrittää. vaikea asia.



ap

ja hänellä on oikeus elää illuusiossa, että kaikki on hyvin nyt ja jatkossa. Juuri sellainen inhorealistinen uhkakuvien väläyttely aiheuttaa lapselle pelkoa ja epävarmuutta ja saa takertumaan sinuun entistä voimakkaammin.

Ensin käytiin läpi samat totuudet kuin teilläkin.



Sanoin, että haluan elää ainakin 100 vuotiaaksi, se on hyvä tavoite. Lapseni oli sitä mieltä että hänen 100v synttäreille minun kannattaisi osallistua. Sovittiin, että jos on mahdollista hänen 100v synttäreillä otetaan kisa kumpi ajaa nopeammin rollaattorilla kotimäen alas asti:)

oletko lukenut lastenkirjoja aiheesta?



Harry Potter on upea hiukan isommille, käsittelee hyvin nimenomaan lapsen tunteita hänen kasvaessaan ja oppiessaan kaipaamaan kuolleita vanhempiaan. Kirjasarja on nimenomaan hyvä kuvatessaan kaipausta, kuolemaa ja selviytymistä.



Pienemmille vaikkapa Peppi voisi antaa näkemyksiä, Peppihän on ihan yksin, äiti on enkeli ja rinnastuksena tarjotaan Tommin ja Annikan perusperheidylli.



Veljeni Leijonamieli on tietysti se suuri, oivalluksia antava kirja. Lue itse, ja lue lapselle.

olla tosi realisti, lapselle turvallisuus on tärkeintä. On tärkeää kertoa tuo, että lähes kaikki ihmiset elävät vanhoiksi (vaikka uutisia katsoessa ei aikuinenkaan sitä uskoisi), ja lapsen ei tarvitse huolehtia siitä. Ihminen voi kuolla milloin vain, mutta on hirveän harvinaista, että kuolee ennen kuin vanhana, ja sitten lapsikin on jo aikuinen. Ei tietenkään pidä kieltää mahdollisuutta, mutta pienihän se on.