Lue keskustelun säännöt.
Lapsella oppimisvaikeuksia, kova pala vanhemmille.
28.02.2012 |
Onko täällä kellään kokemuksia oman lapsen oppimisvaikeuksista? Meidän 5-luokkalaisella on ollut enemmän tai vähemmän vaikeaa jo eskarista asti, mutta tänä vuonna ongelmat ovat ihan räjähtäneet käsiin :(
Nyt mietitään luokan kertaamista tai HOJKS:a muutamaan aineeseen. Meitä vanhempia tämä asia huolestuttaa, surettaa ja itkettää. En voi itselleni mitään, vaan vertaan väkisinkin lastani ikätovereihin, joilla koulu menee mukavasti. Miten tämän asian voisi vain hyväksyä?
Kommentit (45)
Tosiaan opettajalla on iso rooli tällaisen oppilaan koulussa pärjäämiselle. Meilläkin on nyt ensimmäistä vuotta opettaja, joka todella yrittää parhaansa. Aiemmin on vain vähätelty ja hyssytelty, että ei tässä mitään ongelmaa ole. Ja meidän vanhempien huolemme oli valtava, kun pojan kouluinnostus hiipui ja hiipui. Tottakai se hiipui, kun koulusta tuli pelkkää arvostelua ja negatiivista palautetta. Onneksi opettaja vaihtui ja luokkaan tuli avustaja, se on auttanut paljon.
Onko, ap, poikasi käynyt tutkimuksissa esim. koulupsykologilla? Jos koululla ei ole mustaa valkoisella lapsen ongelmista, on ongelmiin vaikeampi suhtautua ja puuttua.
Tsemppiä teille, ap! Yritetään jaksaa lastemme kanssa, vaikka koulutie onkin raskas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla 10v jolla lukivika ja oppimishäiriö. Aloitti pienluokan kolmannella ja se on täyttä onnea ja autuutta. Heidän luokallaan on 7 oppilasta, opettaja ja koulunkäyntiavustaja. Samalla luokalla on nelos- , vitos- ja kutosluokkalaiset. Lapset saavat tarvittavaa tukea, eikä heitä ketään kiusaa. Parasta tässä on se, että lapseni vetää kokeista kaseja ja ysejä. Opetusmateriaali on sama kuin tavisluokallakin. Suosittelen!
ja jotain saatukin. Tänä syksynä alkoi tehoistettu tuki, siis säännöllinen tukiopetus. Erityisopetusta on ollut muutama tunti viikossa koko kouluajan, ja avustajakin auttanut toisinaan. Nämä eivät vain enää riitä. Kotona luetaan läksyjä yhdessä illat pitkät, mutta silti kokeista tulee vain 5-6.
Neurologisissa tutkimuksissa on löydetty pieni rakenteellinen poikkeama aivoista, minkä epäilen olevan perimmäinen syy.
Mitä vielä voin pyytää? Olen nyt jo open silmissä hankala vanhempi ja pelkään että negatiivinen asenne heijastuu kohta lapseenikin :(
ap
se on kyllä varmasti hyvä siinä vaiheessa.
ap
olet open silmissä varmasti lapsesta välittävä ja huolehtiva äiti :) opet yleensä kyllä arvostavat, kun vanhemmat ovat aktiivisia lapsensa suhteen! Oletteko pitäneet yhteistä palaveria? Te vanhemmat, ope ,erkkaopet jne? Ois hyvä saada paperille missä mennään ja mihin pyritään.
Olen nyt jo open silmissä hankala vanhempi ja pelkään että negatiivinen asenne heijastuu kohta lapseenikin :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työmuisti on kapea, matematiikka vaikeaa ja lukeminen on hidasta ja epäjohdonmukaista.
Sopeutumista se vanhemmiltakin vaatii. HOJKS on hyvä keksintö, sen avulla seurataan miten tukitoimet auttavat ja tarvittaessa niitä voidaan lisätä. Pojalla suhteutettiin matematiikka 3. luokalla ja historia ja äidinkieli 5. luokalla.
On hyvä tutkia huolella mistä vaikeudet johtuvat, niin saadaan tuki kohdistettua oikein. Suhteuttaminen keventää lapsen kuormitusta ja koulua ei tee mieli lyödä aivan läskiksi.
Minun on ollut helppo ymmärtää lasta, koska itselläni oli epätasaisuutta kouluaineissa. Pojalla ne vaan on vaikeampia.
Moro
Meillä ihan sama tuskainen tilanne. Saako sinuun mitenkään yhteyttä, vertaistukea tarvittaisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset laita vaikka Steiner -kouluun,jossa lapsi saa edetä omaa tahtiaan ilman paineita? Ajattele, miltä lapsestasi tuntuu tulla leimatuksi "ongelmalapseksi". Sitä hän ei ole, vaan ei ole valmis etenemään normikoulussa vaadittua tahtia.
Siellä oppimisvaikeuksilla on hyvät mahdollisuudet vain pahentua. t. kokemust aon
ei todellakaan kannata valita steiner-koulua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tosta Gardner-vinkistä!!! :)
t. 7-vuotiaan monialaisesti kehitysviiveisen äiti :)
...vähän samantapaista meillä ja nyt tilanne pahin (7 luokka ja murrosikä tosi pahana pojalla). Hojks on meillä ollut alusta asti enkä siitä luopuisi siitä koska se on se "vakuutus" minkä avulla varmasti saadaan koulusta tukea. Mikään tuki ei vaan tunnu riittävän, ei kaikkeen saa tukiopetusta...
Mietin jo kannattaisiko mukautus ja pääsisikö sitö kautta jaloilleen elämässä kuitenkin. Mikään käsillä tekeminen (tekninen ala) ei varmaan sovi koska on myls lieviä hienomotoriikan vaikeuksia.Ollaan oltu jo neuropsykologisissa testeissä (niihin teidän pitäisi nyt päästä) ja neurologisiin tutkimuksiin jonossa.
Tää menis jos ei olis tuota murrosikää ja motivaation puutetta pojalla. Mä oikeestaan käyn koulua tässä rinnalla...
Voi meitä. Meilä on esikoinen aika erilainen (lukiossa jne) ja osaa ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun joutuu itse uudestaan opettelemaan jakokulmat sun muut uudestaan. Todella hankala olla lapsen tukena, kun systeemit on muuttuneet ja opetat kotona tavallaan väärin. Itse on pakko netistä käydä katsomassa miten asiat nykyään tehdään. Tuntuu, että aika ei vain riitä töihin ja kouluun... huoh
Eikä siinä vielä kaikki; noita jakokulmia ei edes enää tarvitse, kun lasketaan kalkulaattorilla kaikki mahdollinen..
Tiedostan kyllä, että itsetunnon vahvistaminen olisi lapselle todella tärkeää. Mutta miten sen saa vahvistumaan kun koulusta tulee päivittäin negatiivista palautetta?
ap
lukihäiriöinen lapsi on saanut itsetunnolleen vahvistusta kun harrastaa harrastusta jossa on hyvä. saanut kavereiltakin uudenlaista kunnioitusta taidoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis se koulupsykologin monta tuntia kestänyt testaus? Meidän pojalla siinä selvisi monta asiaa ja pääsi lukiterapiaan logopediaopiskelijalle. Itseasiassa kävi kaks terapiajaksoa.
Teidän juttuja ko lukee niin helpottaa oma huoli. Tuolla on onneksi vaikeus vain siinä lukemisessa ja todennäköisesti näkyy myös englannin oppimisessa.
joku numero aiemmin, lapsi kuiten kertaa kakkosta nyt.
ja jotain saatukin. Tänä syksynä alkoi tehoistettu tuki, siis säännöllinen tukiopetus. Erityisopetusta on ollut muutama tunti viikossa koko kouluajan, ja avustajakin auttanut toisinaan. Nämä eivät vain enää riitä. Kotona luetaan läksyjä yhdessä illat pitkät, mutta silti kokeista tulee vain 5-6. Neurologisissa tutkimuksissa on löydetty pieni rakenteellinen poikkeama aivoista, minkä epäilen olevan perimmäinen syy. Mitä vielä voin pyytää? Olen nyt jo open silmissä hankala vanhempi ja pelkään että negatiivinen asenne heijastuu kohta lapseenikin :( ap
Vaadi sitä apua. Lapsella on oikeus pienryhmään jo nyt! Älä anna periksi ja hyväky heti sitä mitä koulusta sanotaan. Hankala vanhempi saat olla koko lopun ikääsi, niin se vaan menee, ikävä kyllä. Kukaan ei puolusta lastasi, vain sinä, äiti. Minä vaatisin hojks:n ja luokan kertaamisen.
Hei ap!
Puhun nyt ihan ylesellä tasolla, mutta mielestäni luokan kertaamiset harvoin soveltuvat keskittymis/oppimisvaikeuksista kärsiville "isommille" lapsille. Kertaus on ok lähinnä ihan pienten kohdalla, jotka tarvivat vaan aikaa kehityksessään, tai sitten jos oppilaalla on tosi paljon poissaoloja. Mutta neurologiset pulmat eivät sinänsä kertaamisella parane ja "ison" oppilaan kertaamisessa aito riski on aina motivaation romahtaminen ja epäonnistumisen kokemus. Kertaamista tärkeämää on miettiä, miten nykyisellä luokkatasolla voidaan tukea.
Suosittelen HOJKSin tekemistä, sillä sitä kautta lapsesi siirtyisi tehostetusta tuesta erityisen tuen piiriin ja hänelle kuuluisi enemmän erityisopettajan/avustajan tukea (tai miten koulu ko. tuen paikallisesti toteuttaa).
Jos lapsesi jostain aineesta saa yrittämisestä huolimatta nelosia, ehdottomasti kannattaa yksilöllistää aine! Jos lapsi on erityisen tuen piirissä, voi ope mukauttaa joustavamminkin ilman virallista yksilöllistämistä mutta silloin arviointi tehdään normiarvostelun mukaisesti.
Oma kokemukseni yksilöllistämisistä on hyvin myönteinen: oppilaan motivaatio useimmiten kasvaa, turhautuminen vähenee, tulee onnistumisen kokemuksia ja numerot paranee :) Yksilöllistämispäätöksiä voi aina myös purkaa, jos tuntuu ettei niille ole enää tarvetta esim. yläkoulun puolella.
Mikäli epäilet yhteistyötä opettajan kanssa, pyydä neuvottelua siten, että mukaan myös jokin ulkopuolinen taho kuten koulupsykologi tai erityisope. Uskoisin kuitenkin, että opet arvostavat koulutyötä arvostavia vanhempia etkä varmaankaan ole hankalan vanhemman maineessa.
Ei kannata verrata lapsia keskenään. Ethän tiedä, minkälaisia murheita mahtuu niiden lasten ja perheiden elämään, joilla koulunkäynti näyttää sujuvan hyvin. Jokaisella meillä on omat ongelmammeja puutteemme. Kiinnitä huomiosi asioihin, joihin olet tyytyväinen lapsessasi ja koko perheessäsi. Googlaapa Howard Gardnerin moniälykkyysteoriaa: löytyykö sieltä jotain tuttuja lahjakkuuden lajeja, joita lapsellasi löytyy?
Koulupsykologina en ole muuten vielä kertaakaan tavannut oppimisvaikeuksista lasta, joka ei olisi jossain asiassa tosi hyvä. Muistathan myös kehua lastasi siitä, että hän on ylipäätään olemassa ja teidän perheen jäsen :)
joista toinen ei koskaan voi asua itsenäisesti. Taviksiin vertailu on turhaa, meillä on ihan erilaiset murheet ja jopa säästytään monilta sellaisilta ongelmilta, joita on normaalien lasten vanhemmilla.
Kouluissa otettu käyttöön ja toimintaterapeuteilla...
http://peda.net/veraja/vep/tietoveraja/erilainenoppija/oppimisvaikeudet…
alkoi ilemtä? Jo eskarissa? Miksi odottaa kun kaikki on jo solmussa?
Itse runnoin puoliväkisin lapseni tutkimuksiin tokaluokalla, kun oli epäilys oppimishäiriöstä. Sen jälkeen olen pitänyt huolen ,että sekä tuki- että erityisopetusta on saatavilla. Lapsi on saanut todistukseeen numeroita 7-9. Nuo on niitä asioita, joissa vanhemman aktiivisuudella ja "hankaluudella" on suuri merkitys. Se, joka taistelee, saa sen mitä tarvii. Kukaan ei meillä ainakaan ole tullut ovelle tarjoamaan apuaan.
Kova palahan se on ainakin minulle ollut, ainahan sitä haaveliee että lapsista tulee jotain Nobelisteja ;) no, jos kampaajana onnensa löytää niin mikäs siinä!