Lapsella oppimisvaikeuksia, kova pala vanhemmille.

http://peda.net/veraja/vep/tietoveraja/erilainenoppija/oppimisvaikeudet…

Mielestäni koulun pitäisi opettaa, mutta kun ei.

Hei ap!

Puhun nyt ihan ylesellä tasolla, mutta mielestäni luokan kertaamiset harvoin soveltuvat keskittymis/oppimisvaikeuksista kärsiville "isommille" lapsille. Kertaus on ok lähinnä ihan pienten kohdalla, jotka tarvivat vaan aikaa kehityksessään, tai sitten jos oppilaalla on tosi paljon poissaoloja. Mutta neurologiset pulmat eivät sinänsä kertaamisella parane ja "ison" oppilaan kertaamisessa aito riski on aina motivaation romahtaminen ja epäonnistumisen kokemus. Kertaamista tärkeämää on miettiä, miten nykyisellä luokkatasolla voidaan tukea.

Suosittelen HOJKSin tekemistä, sillä sitä kautta lapsesi siirtyisi tehostetusta tuesta erityisen tuen piiriin ja hänelle kuuluisi enemmän erityisopettajan/avustajan tukea (tai miten koulu ko. tuen paikallisesti toteuttaa).

Jos lapsesi jostain aineesta saa yrittämisestä huolimatta nelosia, ehdottomasti kannattaa yksilöllistää aine! Jos lapsi on erityisen tuen piirissä, voi ope mukauttaa joustavamminkin ilman virallista yksilöllistämistä mutta silloin arviointi tehdään normiarvostelun mukaisesti.

Oma kokemukseni yksilöllistämisistä on hyvin myönteinen: oppilaan motivaatio useimmiten kasvaa, turhautuminen vähenee, tulee onnistumisen kokemuksia ja numerot paranee :) Yksilöllistämispäätöksiä voi aina myös purkaa, jos tuntuu ettei niille ole enää tarvetta esim. yläkoulun puolella.

Mikäli epäilet yhteistyötä opettajan kanssa, pyydä neuvottelua siten, että mukaan myös jokin ulkopuolinen taho kuten koulupsykologi tai erityisope. Uskoisin kuitenkin, että opet arvostavat koulutyötä arvostavia vanhempia etkä varmaankaan ole hankalan vanhemman maineessa.

Ei kannata verrata lapsia keskenään. Ethän tiedä, minkälaisia murheita mahtuu niiden lasten ja perheiden elämään, joilla koulunkäynti näyttää sujuvan hyvin. Jokaisella meillä on omat ongelmammeja puutteemme. Kiinnitä huomiosi asioihin, joihin olet tyytyväinen lapsessasi ja koko perheessäsi. Googlaapa Howard Gardnerin moniälykkyysteoriaa: löytyykö sieltä jotain tuttuja lahjakkuuden lajeja, joita lapsellasi löytyy?

Koulupsykologina en ole muuten vielä kertaakaan tavannut oppimisvaikeuksista lasta, joka ei olisi jossain asiassa tosi hyvä. Muistathan myös kehua lastasi siitä, että hän on ylipäätään olemassa ja teidän perheen jäsen :)

Kuulostaa siltä, että kannattaisi harkita erityisen tuen piiriin siirtymistä. Silloin on mahdollisuus yksilöllisempään opetukseen, pienempiin ryhmiin ja yksilöityihin tavoitteisiin.

Tarinaasi lukiessa tulee mieleen, että olet huolissasi toisaalta taas et hyväksy sitä tasoa, johon lapsesi tällä hetkellä yltää. Jotenkin myös herää kysymys, että mitä oikein haluat.

Opettaja ja koulu ei pysty lasta muuttamaan, eikä välttämättä millään teho-opetuksella saamaan kaikkia oppilaita oppimaan. Kehitymme eritahtia ja olemme erilaisia.

Siksi olisi hyvä, että vaikka toisaalta on hyvä vaatia lapselta sen verran, mihin pystyy, että voisi myös hellittää liioista paineista ja näin saada lapsi ja ehkäpä koko perhe-elämä rennommalle vaihteelle. Ilo elämässä on kuitenkin tärkeää.

joka jaksoit vastata tarkasti tähän! Juuri tätä tuplaamisen ja HOJKS:n eroa olen miettinyt, että kumpi olisi parempi vaihtoehto.Lapsen oppimismotivaatio onkin ehkä se keskeisin asia tässä koko vyyhdissä, jos sen saa pidettyä yllä, peli ei ole menetetty.



Kiitos sinulle, todella