Apua! Mitä tehdä kun mies aikoo raahata kaikki romppeensa yhteiseen kotiin.

Tuli niin elävästi mieleen oma yhteenmuutto exäni kanssa :D



Mutta kyllähän siitä pitempi projekti tuli, vaikka ei olisi ihan heti uskonut. Toivottavasti mies on muuten hyvä - teillä on aikaa sitten yhdessä vähitellen päivittää kalustus yhteisen maun mukaiseksi (sellainenkin mun kokemuksen mukaan lopulta löytyy) :D

Raahaatte molemmat omanne niin äkkiä tulee vastaan tilanne, ettei olekaan tilaa. Jos mies on tyypillinen mies, niin sitä tuskin kiinnostaa minkälainen sohva olohuoneessa majailee. Katsotte niistä tuplakappaleista että kumpi on parempi ja kätevämpi ja toisen heitätte pois.

Mieheltä ei tullut tähän taloon muuta kuin tietokone ja tuoli, muut kamat on hankittu yhdessä tai ovat minun :P eipähän tarvitse kestää anopin sota-ajan kippoja!

Mutta nyt on törmätty, jos ei nyt saituuteen, niin ainakin hyvin säästeliääseen elämäntapaan joka on miehen perheen peruja. Esteettisillä asioilla ei ole mitään arvoa näiden ihmisten silmissä. Mä jo äsken märisin miehelle, että mä voin fyysisesti pahoin jos kotona on rumaa, mutta mies vain pyysi mua lopettamaan turhan vouhottamisen.



ap

tehtiin selvä työnjako. Minä vastaan sisustamisesta (huonekalut, tekstiilit, astiat, jne.) ja mies kodinelektroniikasta (televisiot, musavehkeet, ym.). Huonekalujen järjestyksestä neuvotellaan yhdessä mutta viimeinen sana on mulla, samoin tiettyjä kodinkoneita mietitään yhdessä kuten keittiökoneet. Tämä linjaveto on pitänyt ja molemmat ovat tyytyväisiä.



Ja kai miehesikin nyt sen verran tajuaa, että rikkinäiset kamat heitetään menemään jos ehjäkin on olemassa.

ei sohvaa. Kun olen ajatellut alusta asti, että ostan klassikkolaatukalusteet heti alusta pitäen ja jos ei ole rahaa, niin olen ilman kunnes on. Eli mulla on nojatuoleja, mutta ei saman sarjan sohvaa. Olin ajatellut, että ostaisimme sohvan kun olemme menneet naimisiin, toivon nimittäin että saamme vähän rahalahjojakin.



Mutta silityslautoja tulisi olemaan kaksi. En tiedä muuta syytä kuin että mies pitää takaportteja auki. En halua uskoa, että on niin saita, ettei voi hävittää risaa lautaa kun ehjäkin olisi.



ap

ei ole pakko myöntyä naisen määräyksiin siitä, mikä on sopivaa tai kaunista. Lisäksi kannattaa muistaa, että maksaja saa päättää!

Meillä ei muutenkaan sovellettaisi mitään maksaja päättää -periaatetta. Koti on yhteinen ja siellä on jokaisella oltava hyvä olla. Ja mulla ei nyt ole, olo pahenee sitä mukaa, kun uusia kamoja ilmaantuu.



ap

Sen silityslaudan voi päällystää uudestaan.

Ja vaikka antaa jollekin.

Meillä ei muutenkaan sovellettaisi mitään maksaja päättää -periaatetta. Koti on yhteinen ja siellä on jokaisella oltava hyvä olla. Ja mulla ei nyt ole, olo pahenee sitä mukaa, kun uusia kamoja ilmaantuu. ap

kulissi?

Onneksi tuosta tulee lyhyt liitto.

Jos tuo kelpaa miehelle, ei miehen tarvitse sinulle uutta ostaa.



Vai muutitko yhteen siksi, että oletit miehen maksavan kaiken

Nyt tilanne on siinä pisteessä, että silistyslauta on roskissa. Oli tarjonnut sitä kierrätyskeskukseen, mutta jostain ihmeen syystä sitä ei ollut huolittu sinne. (Kun se oli risa.)



Nyt pääasialliset ongelmat ovat kulmapöytä, sohva ja sängyt. Sänkyepisodi on surkuhupaisuudessaan omaa luokkaansa. Mun selkä ei kestä muhkuraisia littanoita vaahtomuovipatjoja. Mulla on 90 cm joustinrunkopatja.



Miehen suunnitelman mukaan meidän makkariin tulisvat sekä 2 vaahtomuovipatjasänkyä että mun joustinsänky. Minä olisin sitä mieltä, että pitäisi ostaa yhteinen parisänky, koska makkarin kaapit eivät aukea eikä ovikaan kokonaan, jos sinne ahtaa kaikki kolme punkkaa.



Aion jatkaa omaa vuokrasopimustani (tai oikeammin en irtisano sitä) kunnes tämä homma alkaa osoittaa jotain tolkkua. Mies on mielellään notkunut mun kämpillä eikä yhtään kärsinyt mistään minimalistisesta tunnelmasta. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että hän on oppinut perheeltään sairaalloisen kiintymyksen turhanpäiväiseen, jo alun perin luokattoman huonolaatuiseen romuun.

Mä tein heti alussa selväksi, että jos omaamme kaksi jotain(esim, mikro, sohva) niin parempikuntoinen voittaa. Mies joutui luopumaan hyvin hyvin monesta tavarasta, mutta samalla minäkin joudun katselemaan joitain hyvin hyvin rumia tavaroita (ne jotka miehen asunnosta siis säilyivät)



Epäilin jopa muuttaessa miestäni hamstraajaksi, sen verran monta riitaa tuli käytyä mm. rikkinäisestä lasipöyden, sadoista lehdistä vuosimallia 90-->, rikkinäisistä penkeistä, aivan ylitsepääsemättömän suuresta astiamäärästä, ihme tilpehööreistä jotka eivät olleet edes omiansa, oli siis hyvää hyvyyttään ottanut sukulaisilta ym säilöön näitä muuttojensa aikoihin jne.



Huh, onneksi ohi jo, ja pikkuhiljaa saanut taottua päähän että mitä vähemmän tavaraa sen parempi



Tsemppiä!

Sängystä voisi tehdä kompromissin: ostakaa toinen samanlainen joustinrunkopatja ja niille yhteinen petari. Sitten joku sängynpääty yhdistämään ja avot! näyttää kokoleveältä. meillä on näin, ihan alunperin ja yhdessä ostettiin ja hyvin on toiminut. Patjat tosin vaan 80cm leveitä siis yhteensä 160cm leveä, teillä olis 180cm kokonaisleveys. Luulisin kyllä sellaiseenkin lakanat ja petarin löytyvän.

Nyt tilanne on siinä pisteessä, että silistyslauta on roskissa. Oli tarjonnut sitä kierrätyskeskukseen, mutta jostain ihmeen syystä sitä ei ollut huolittu sinne. (Kun se oli risa.)

Nyt pääasialliset ongelmat ovat kulmapöytä, sohva ja sängyt. Sänkyepisodi on surkuhupaisuudessaan omaa luokkaansa. Mun selkä ei kestä muhkuraisia littanoita vaahtomuovipatjoja. Mulla on 90 cm joustinrunkopatja.

Miehen suunnitelman mukaan meidän makkariin tulisvat sekä 2 vaahtomuovipatjasänkyä että mun joustinsänky. Minä olisin sitä mieltä, että pitäisi ostaa yhteinen parisänky, koska makkarin kaapit eivät aukea eikä ovikaan kokonaan, jos sinne ahtaa kaikki kolme punkkaa.

Aion jatkaa omaa vuokrasopimustani (tai oikeammin en irtisano sitä) kunnes tämä homma alkaa osoittaa jotain tolkkua. Mies on mielellään notkunut mun kämpillä eikä yhtään kärsinyt mistään minimalistisesta tunnelmasta. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että hän on oppinut perheeltään sairaalloisen kiintymyksen turhanpäiväiseen, jo alun perin luokattoman huonolaatuiseen romuun.

Olisiko aika miehellä kasvaa vähän isommaksi, pois vanhempien tavoista?

Itse luovuin yhteenmuutossa tosiaankin lähes kaikesta tavarastani, myös uudesta ja hyväkuntoisesta, koska ne eivät yhteiseen kotiin sopineet. Osa turhanpäiväisistä muistoesineistä sai myös lähteä, eksien valokuvia myöten! Oma järki vaan ei silloin sanonut, että mitä ihmettä jotain sellaista säilyttämään. Aivan kaikkia muistoja ei tarvitse säilöä, tärkeämpää on elämä edessäpäin.

Mies oli fiksu kun käski laittaa kaiken turhan pois. En ole joutunut katumaan, saatiin kiva ja toimiva yhteinen koti vailla menneisyyden painolastia.

27

Sängystä voisi tehdä kompromissin: ostakaa toinen samanlainen joustinrunkopatja ja niille yhteinen petari. Sitten joku sängynpääty yhdistämään ja avot! näyttää kokoleveältä. meillä on näin, ihan alunperin ja yhdessä ostettiin ja hyvin on toiminut. Patjat tosin vaan 80cm leveitä siis yhteensä 160cm leveä, teillä olis 180cm kokonaisleveys. Luulisin kyllä sellaiseenkin lakanat ja petarin löytyvän.

tuo ole mikään kompromissi. Ap:n mieshän haluaa säästää vanhat sängyt, eikä ostaa uusia!

Ap:lle ehdotan että jos mies tosiaan saituuttaan on tuollainen niin riittäisikö sulla energia myydä niitä tavaroita miehen suostumuksella? Eli jos niistä saisi jotain rahaa niin mies voisi olla halukkaampi niistä luopumaan.

Ap:lle ehdotan että jos mies tosiaan saituuttaan on tuollainen niin riittäisikö sulla energia myydä niitä tavaroita miehen suostumuksella? Eli jos niistä saisi jotain rahaa niin mies voisi olla halukkaampi niistä luopumaan.

Ehkäpä joku AP:n kaveri / sukulainen suostuisi juoneen ja näyttelisi ostavansa kamat, rahoilla sitten uusi sänky? AP voi antaa kaverille rahat, joilla kaveri sitten maksaa. Vetoaisiko mieheen, jos etsii netistä tietoa, ettei samoja patjoja ole hygieenistä käyttää ikuisuuksia?

Moni nainen sisustaa miehen ulos ja sitten ihmettelee kun mies menee vieraisiin.

Äidit, opettejaa poikianne pitämään puoliaan naisia vastaan. Ihan sen takia, että saa pimppaa, ei kannata ihan joka asiaan alistua. Naisia löytyy aina uusia.

ei ole pakko myöntyä naisen määräyksiin siitä, mikä on sopivaa tai kaunista. Lisäksi kannattaa muistaa, että maksaja saa päättää!

Minusta nainenkin saa vaikuttaa kodin sisustukseen ja nykyisen kokemuksen perusteella tekisin sen jo heti selväksi. Ei ole mukavaa kun äijä raahaa kaikenmaailman elektroniikan taloon ja sen jälkeen järjestystä ei voi vaihtaa (7vuoteen) kun johtoja on niin paljon tms....

Kun muutimme mieheni kanssa aikoinaan yhteen, tavaramäärä oli valtava! Muistan, kun katselin olohuonetta ja mietin, mitä helvettiä tästä tulee. Koko huone oli aivan täynnä sekalaisia mummoilta perittyjä huonekaluja - nitkuvia kukkapöytiä, rikkinäinen jalkalamppu, kaksi vanhaa televisiota jne. Huoneessa ei pystynyt kulkemaan kuin pientä polkua pitkin.



Vihasin miehen huonekaluja. Mies oli ottanut omaan kotiinsa ne huonekalut, jotka mummonsa ja äitinsä oli antanut. Erityisesti inhosin vanhaa kirjahyllyä, joka oli lastulevyä ja siinä oli lasiovi... Vieläkin puistattaa kun sitä hirvitystä mietin.



Etukäteen emme tehneet sen suurempaa karsintaa, vaan molemmat toivat uuteen kotiin kaikki tavaransa. Siitä sitten pikkuhiljaa vuoden aikana karsittiin. Olin todella tiukkana ja pidin omien huonekalujeni puolia ihan vain siksi, että ne olivat kauniimpia ja paremmassa kunnossa. Kirjahyllyn kanssa taistelin puolitoista vuotta, mutta lopulta sain sen ulos kodista. Se oli oikea väsytystaistelu!



Miestä ei niin kiinnosta esteettiset asiat, kun taas minä rakastan kaunista kotia. Valokuvat vanhasta kodistamme saavat vilunväreet kulkemaan selkääni pitkin. Hiljalleen kuitenkin saimme tavaroita karsittua. Miehen oli kuitenkin hyvin vaikea luopua joistain tavaroista. Esimerkiksi vanhasta vedenkeittimestä käytiin pitkä keskustelu. Mies oli saanut sen äidiltään, eikä halunnut luopua siitä, ettei äiti loukkaantuisi. Emme kuitenkaan koskaan tarvinneet sitä, eikä anoppi tiennyt onko se kaapissa vai ei. Nyt viisi vuotta myöhemmin ostin uuden vedenkeittimen, mutta mieheni ei halua sitä näkyviin, ettei hänen äitinsä ala kysellä vanhan keittimen perään.



Olen varma, että tämä merkillinen vanhan, ruman tavaran säilöminen on peräisin miehen vanhemmilta. He asuvat pienessä kolmiossa, joka on niin täynnä vanhaa tavaraa, että koti tuntuu museolta. Mitään, oli se kuinka kamalaa ja tarpeetonta tahansa, ei saa heittää pois. Varsinkin miehen isä on mahdoton hamsteri. Juuri viikonloppuna anoppi suunnitteli ääneen heittävänsä vanhat, kapakasta pöllityt tuopit lasinkeräykseen, niin appiukko kauhistui ja kielsi ehdottomasti - niitähän voi joku tarvita!



Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut olla fiksumpi ja antaa miehen pitää enemmän tavaroitaan. Nyt vuosien saatossa ongelma on tosin ratkennut ihan itsellään, kun olemme yhdessä ostaneet uusia. Tosin anoppi oli äidilleni vaittanut, että kotimme on täynnä minun tavaroitani - ei miehen. Onneksi mieheni ei ole samaa mieltä.



Neuvona: Anna miehelle aikaa. Jos hän haluaa kamalan kulmapöytänsä, salli se hänelle. Siitä sitten hiljalleen hankkiudut eroon kun aika on kypsä.