Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oltiin lomareissulla ja mukana lapsen extra-nirso kaveri
28.02.2012 |
Tiesin kyllä että lapseni kaveri ei tykkää kaikista ruuista, mutta yllätyksenä tuli, ettei hänelle kelvannut juuri mikään. Oltiin 4pv reissulla ja tämä lapsi joutui kärsimään nälkää melkoisesti. Ainoa mikä upposi, oli ranskalaiset ja cola. Ja karkki. Ekat 2 päivää hän sai valita kahvioista ja ravintoloiden ruokalistoilta mitä halusi, mutta sitten oli pakko pistää turhalle ostamiselle stoppi, koska pienen murusen maistettuaa aina totesi että on pahaa ja jätti syömättä. Näin kävi ruisleivälle, vaalealle sämpylälle, pizzalle, pihviaterialle, fondue-illalliselle, jne. Oltiin paikassa, josta ei helposti löytynyt paikkaa josta saisi ranskalaisia, ja toisaalta itsekin ajateltiin ihan toisenlaisia ruokapaikkoja käyttää. Viimeisenä päivänä oli pakko etsiä niitä ranskalaisia vaikka kiven alta, koska edessä oli 10h kotimatka pelkän karkin voimalla. En ole ottanut asiaa puheeksi vielä tämän lapsen vanhempien kanssa, mutta varmaan pitäisi.
Kommentit (82)
Kyllä normaali äiti olisi myös osannut varoittaa lapsen nirsoilusta, ja antaa vinkkejä/lapselle eväitä mukaan. Ihan ihmeellistä, etteivät mitään sanoneet.
äiti kyllä höösäsi pahoinvointipillereistä ja kasvukipuun määrätyistä lääkkeistä ja siitä miten paljon lapsi mahtaa pelätä lentokoneessa. Mutta tosiaan syömisestä ei tullut mitään puhetta etukäteen. En todellakaan voinut käsittää, että edes joku tavallinen sämpylä tai pizza ei uppoa.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reissuun en tätä lapseni kaveria ottaisi edes mukaan...Kaveri tulee meille aina joskus iltapäiväksi ja on suorastaan noloa, ettei hän koskaan voi syödä mitään, koska yksinkertaisesti mikään ei kelpaa. Tai no, karkki kelpaisi, samoin donitsit ja vaalea paahtoleipä mutta niitä meillä ei syödä (karkkia tosin lauantaisin) :/. Hedelmiä ei syö, mitään vihanneksia ei. Ei juustovoileipää (paitsi vaaleaa paahtoleipää kuulemma söisi), mikään ruoka ei kelpaa (ei edes spagettikastike). Hänen äidilleen yritin kerran hienovaraisesti sanoa, että lapsi taitaa olla nälkäinen, kun ei meiltä oikein löydy maistuvaa syömistä. Äiti kuittasi sen sanomalla, että "kyllä X syö, jos on nälkäinen, joten ei hätää...".
niin vanhemmat olisivat varoittaneet tästä ennen matkalle lähtöä. Jos lapsella taas kotona ei nirsoudestaan ole ongelmia, koska koko perheen ruokavalio on samalla tavalla rajoittunut (tai että niitä ranskalaisia aina kuitenkin on tarjolla), eivät vanhemmatkaan välttämättä ole tietoisia siitä, että ongelma on.
ja koska ap "tiesi" jo, että lapsi on valikoiva.
Oikeasti: lapsi voi kotona syödä monipuolisemmin, mutta matkalla - jossa lapsi jännittää outoja ihmisiä ja oloja - homma kärjistyy entisestään.
lapsi kesämökillä viikon matkassa, ja ruoka alkoi maistua, kun sanoin suoraan, että meillä syödään meidän ruokia eikä nirsoilla.
ja toiseksi, en usko että sanominen olisi edes auttanut. Silmät muljahteli yökötyksestä kun tämä yritti maistaa ruokia. Kaikkia siis hyvällä halullla tilasi ja sitten kun maistoi, oli pahaa. Jotkut lapsethan päättää jo ennen maistamista että on pahaa, mutta tämä maistoi kyllä kaikkea. Marjapiirakassakin ne marjat oli niin pahoja, että jä piirakka syömättä.
Oikeasti: lapsi voi kotona syödä monipuolisemmin, mutta matkalla - jossa lapsi jännittää outoja ihmisiä ja oloja - homma kärjistyy entisestään.
jotain makaronimössöä ja muu perhe syö muuta. TÄmä siis selvisi kun koitin kysellä mitä ruokia kotona syö.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä normaali äiti olisi myös osannut varoittaa lapsen nirsoilusta, ja antaa vinkkejä/lapselle eväitä mukaan. Ihan ihmeellistä, etteivät mitään sanoneet.
äiti kyllä höösäsi pahoinvointipillereistä ja kasvukipuun määrätyistä lääkkeistä ja siitä miten paljon lapsi mahtaa pelätä lentokoneessa. Mutta tosiaan syömisestä ei tullut mitään puhetta etukäteen. En todellakaan voinut käsittää, että edes joku tavallinen sämpylä tai pizza ei uppoa. ap.
syömättömyydellään stressiin ja jännitykseen?
Kaksitoistavuotias on vielä aika pieni olemaan ulkomaanreissulla yksin, vieraiden ihmisten kanssa.
Jos äitinsäkin mietti, miten mahtaa pelätä lentämistä, eiköhän jo sekin viestitä, että ko. lapsi ei ole mitenkään kokenut matkailija.
Sen kun yhdistää valikoivuuteen syömisten suhteen, niin homma voi kriisiytyä juuri kuten teillä nyt kävi. Älä ota itseesi, sinä toimit ihan oikein, kun tarjosit syötävää. Mutta älä nyt ala sitä lasta ja äitiäkään haukkua, tuohon on olemassa aika ymmärrettäviä selittäviä tekijöitä.
-4-
Joo ei se aina ole kasvatuksesta kiinni. Meidän lapset ovat nirsoja, ja kyllä nälkä pistää syömään ennemmin tai myöhemmin.
Kavereiden perheet ovat olleet ihanan ymmärtäväisiä, mutta mielestäni maassa maan tavalla - sitä syödään, mitä tarjotaan tai mahdollisimman kohteliaasti ollaan syömättä.
Ikävä kyllä tuputtaminen ei ja jatkuvasti asiasta puhuminen eivät auta, lapsi menee lukkoon (ja on vielä 12 vuotiaanakin lapsi), jos vaan jaksaisi suhtautua asiaan hienotunteisesti. Numeron tekeminen ei auta.
Kotona vanhemmat jatkavat muistamisen opettamista :) ja tämmöiset aistiyliherkät ( ehkä) lapset eivät välttämättä kykene viisaana aikuisenakin kaikkia makuja syömään kuin vähän.
Tietenkin nämä asiat ovat perhekohtaisia, enkä voi sanoa mitään juuri tämän lapsen perheestä. Onko hänen vanhemmillaan edes aikaa syödä lapsensa kanssa yhtäaikaa, onko tällä kokomuksia ravintolassa syömisestä, onko alkava anoreksia jne..
Tietenkin vastaavan lapsen vanhempana kertoisin asiasta kaverin vanhemmille varsinkin jos nämä reissuun mukaansa ottavat.
Ymmärrystä, emme ole kaikki samasta puusta! Eikä asiat ole mustavalkoisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti: lapsi voi kotona syödä monipuolisemmin, mutta matkalla - jossa lapsi jännittää outoja ihmisiä ja oloja - homma kärjistyy entisestään.
jotain makaronimössöä ja muu perhe syö muuta. TÄmä siis selvisi kun koitin kysellä mitä ruokia kotona syö. ap.
Sinä kerroit tuossa, että lapsi mainitsi lempiruuakseen makaronit, mutta onko siis niin, ettei hän syö mitään muuta?
Miten hänelle sitten nyt reissussa kelpasi ranskalaiset?
Ja missä te nyt matkailitte, kun siellä ei mistään saanut mitään pastaruokia?
vaan on ottanut sen linjan että kunhan ruokaa on tarjolla niin lapsi ottaa tai jättää.
Ihan hyvä linja musta. Harva lapsi nälkään kuolee jos ruokaa on tarjolla.
Reissuun en tätä lapseni kaveria ottaisi edes mukaan...Kaveri tulee meille aina joskus iltapäiväksi ja on suorastaan noloa, ettei hän koskaan voi syödä mitään, koska yksinkertaisesti mikään ei kelpaa. Tai no, karkki kelpaisi, samoin donitsit ja vaalea paahtoleipä mutta niitä meillä ei syödä (karkkia tosin lauantaisin) :/. Hedelmiä ei syö, mitään vihanneksia ei. Ei juustovoileipää (paitsi vaaleaa paahtoleipää kuulemma söisi), mikään ruoka ei kelpaa (ei edes spagettikastike). Hänen äidilleen yritin kerran hienovaraisesti sanoa, että lapsi taitaa olla nälkäinen, kun ei meiltä oikein löydy maistuvaa syömistä. Äiti kuittasi sen sanomalla, että "kyllä X syö, jos on nälkäinen, joten ei hätää...".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli lapsi voi kotona syödä muitakin ruokia, mutta tuolla matkalla ei kaikkia niitäkään, joita kotona söisi hyvällä halulla. Kannattaa siten syyttelemättä kertoa, mitä tapahtui, ja katsoa, mitä äiti kertoo lapsen ruokamieltymyksistä.
ja itse sanoi tykkäävänsä makaronista ja ketsupista ja ranskalaisista. Äitinsä tekee hänelle eri ruuan kuin mitä muu perhe syö. Ikää on 12v joten kyllä alkaa olla jo kasvatuksessakin vikaa kun asiaan ei ole puututtu. ap.
Todellakin on vikaa kasvatuksessa jos ei vielä 12v syö samaa ruokaa kuin muu perhe!! Vaikea kuvitella omalle kohdalle, lapset on aina syöneet mitä on eteen laitettu (todella hyvää ja monipuolista kotiruokaa, erikoisuuksia yms) oltiin sitten kotona tai ulkomailla.
Viimeviikolla kuopus (10v) irvisteli hetken aasialaisille rapukakuille mutta maistoi kuitenkin ja seuraavana päivänä tilasi jo oman annoksen:D
Hulluksi mennyt kasvatus näköjään!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi kuin ihmetellä joidenkin vanhempien tapakasvatusta.
Ymmärrän oikein hyvin, että kaikille lapsille ei kaikki maistu (olen itsekin ollut lapsena nirso, iän karttuessa kuitenkin helpotti), mutta ei kai kukaan täysjärkinen anna lapselle periksi siinä, mitä syödään? Tarkoitan, että jos ei "tykkää" ruuasta, niin annetaan sipsiä tai karkkia (!) tilalle. En vain VOI ymmärtää.
Minulla on parikin tuttavaa, jotka ovat tällaisia, vaikka muutoin ovatkin aivan erilaisa ja erilaisista elämäntilanteista.
"No otahan piirakkaa kun et syöny ruokaakaan" - Siis mitäh! Sanavalinnastakin lapsi ymmärtää, että herkkuja saa vaikka jättää ruoan väliin.
Ja toinen tapaus on 12v, joka määrää kotona mitä ruokaan laitetaan. Esim. kastikkeessa ei saa olla sipulia tai kasviksia tai mitä ikinäkään, huh, en kestäis hetkeäkään.
Hyviin käytöstapoihin kuuluu jo 12-vuotiaallakin pystyä syömään suurinta osaa tavallisista ruoista nyrpistelemättä. Ei kaikki voi olla kaikkien lempiruokaa, mutta lähes kaikkea olisi kuitenkin syötävä.
Sinä kerroit tuossa, että lapsi mainitsi lempiruuakseen makaronit, mutta onko siis niin, ettei hän syö mitään muuta?
Miten hänelle sitten nyt reissussa kelpasi ranskalaiset?
Ja missä te nyt matkailitte, kun siellä ei mistään saanut mitään pastaruokia?
mutta ne tosiaan kelpasi ja Hesburgerin hampurilaiset olisivat kelvanneet myös, mutta yhtään sellaista ei osunut reitille. Makaronia sellaisenaan ei kyllä tullut vastaan, ja tämä makaronimieltymys selvisi vasta kun olin jo päättänyt olla tilaamatta mitään muuta kuin niitä takuuvarmoja ranskalaisia.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omalle kohdalle nirsoa lasta. Kyseessä synnynnäinen ominaisuus, aistiyliherkkyys jolla ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.
Ja voin kertoa, että ei todellakaan ole kasvatuksessa ollut vikaa. Samaa ruokaa on tarjottu kuin muullekin perheelle, mutta kun ei syö, niin ei syö. Pakko on ollut taipua lapsen tahtoon, koska en halunnut häntä jatkuvasti pitää sairaalassa letkuruokinnassa. Ranskalaiset meilläkin uppoaa ainoastaan ulkomaanreissuilla. Ja kotona syö makaroneja ketsupilla. Maistaa toki kaikkia ruokia, mitä muutkin syövät, mutta ei pysty syömään, koska oksentaa kaiken, jos ei tykkää.
Varmasti tätä on vaikea ymmärtää, mutta joillakin on näin. Tämä on yksi ominaisuus lapsessa, sillä oman lapsemme kohdalla tämä alkoi jo välittömästi syntymän jälkeen. Niin vaikeaa kuin se onkin uskoa, niin lapsi ei tykännyt edes äidinmaidosta. Sitä opeteltiin ensin monta kuukautta, kunnes luovutettiin. Vähitellen on tullut joitain uusia makuja, mutta ne maistuvat vain kotona. Esimerkiksi kylässä täysin samalla reseptillä tehty ruoka ei mene alas.
Ranskalaiset meilläkin uppoaa ainoastaan ulkomaanreissuilla. Ja kotona syö makaroneja ketsupilla. Maistaa toki kaikkia ruokia, mitä muutkin syövät, mutta ei pysty syömään, koska oksentaa kaiken, jos ei tykkää.
kun ei ollut ranskalaisia taikka makaronia.
omalle kohdalle nirsoa lasta. Kyseessä synnynnäinen ominaisuus, aistiyliherkkyys jolla ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.
Tiedän mistä puhun. Ja sanoinhan, että ymmärrän, että kaikesta ei voi pitää.
MUTTA asian ydin onkin se, että niin moni vanhempi on lapsen pompoteltavissa. Annatko tosiaan aistiyliherkän lapsesi syödä joka päivä makaronia ketsupilla? Tai jos juuri sitä ei ole tarjolla, niin täyttäköön vatsansa sipsillä ka karkilla?! Hah sanon minä. Kyllä se lapsi syö kun tarpeeksi nälkä on. Mutta ei tietysti syö, jos tyydyttää energiantarpeensa sokerilla.
Eli lapsi voi kotona syödä muitakin ruokia, mutta tuolla matkalla ei kaikkia niitäkään, joita kotona söisi hyvällä halulla. Kannattaa siten syyttelemättä kertoa, mitä tapahtui, ja katsoa, mitä äiti kertoo lapsen ruokamieltymyksistä.
ja itse sanoi tykkäävänsä makaronista ja ketsupista ja ranskalaisista. Äitinsä tekee hänelle eri ruuan kuin mitä muu perhe syö. Ikää on 12v joten kyllä alkaa olla jo kasvatuksessakin vikaa kun asiaan ei ole puututtu. ap.
Todellakin on vikaa kasvatuksessa jos ei vielä 12v syö samaa ruokaa kuin muu perhe!! Vaikea kuvitella omalle kohdalle, lapset on aina syöneet mitä on eteen laitettu (todella hyvää ja monipuolista kotiruokaa, erikoisuuksia yms) oltiin sitten kotona tai ulkomailla. Viimeviikolla kuopus (10v) irvisteli hetken aasialaisille rapukakuille mutta maistoi kuitenkin ja seuraavana päivänä tilasi jo oman annoksen:D Hulluksi mennyt kasvatus näköjään!![
Meillä kolme lasta ja esikoinen ja nuorimmainen ovat aina olleet ruuan suhteen helppoja. Kaikkiruokaisia ja maistelevat uusia ruokiamielellään. Keskimmäisen kohdalla tuli kaikki vaikeudet. Hän ei syö kuin harvoja ruokia. Ei syö edes ns herkkuja kuten karkkeja tai shipsejä saati ranskalaisia. Tilanne ei ole vuosien mittaan parantunut sillä on jo kohta täysi-ikäinen.Kun lapset olivat nuorempia niin keskimmäinen pääsi kaveriensa kanssa reissuun max kahdeksi päiväksi. Kaikkien kavereidensa vanhemmat tiesivät asiasta koska ei olisi tullut mieleenkään ruokarajoitteista tenavaa työntää varoittamatta mukaan. Anoppi yritti eri jäätelölaatuja vuorotellen ennen kuin luovutti ja kertoi ettei lapsi syö jäätelöä. Olimme kyllä jo kertoneet.
omalle kohdalle nirsoa lasta. Kyseessä synnynnäinen ominaisuus, aistiyliherkkyys jolla ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
lapsi kesämökillä viikon matkassa, ja ruoka alkoi maistua, kun sanoin suoraan, että meillä syödään meidän ruokia eikä nirsoilla. Minä en ala erikoisruokia tekemään, jos ei ole terveyssyistä pakkoa. Seuraavalla kerralla kun tuli, niin ruuat kelpasivat.
Tuo on ihan kotoa opittu, pilalle passattu malli, että pompitaan lapsen pillin mukaan ja annetaan syödä epäterveellisesti, kun muu ei maistu. Mun lapsuudessani, jos ruoka ei kelvannut, lensit pois pöydästä. Nirsoiluun ei ollut varaa. Sama linja omien lasten kanssa.