Tukiverkostoton lapsiperhe, ärsyttääkö olla lastenne kanssa 24/7?

Kerropa vielä, mistä hoitopaikat löytyivät, jos eivät kerran olleet sukulais-kummitukiverkostoa?

on hoitopaikka löytynyt tuossakin tilanteessa. Nykyään ei poikapuolta tarvitse hoitoon saada, kun täysi-ikäinen lähes on.

että meillä on ainakin paljon ystäviä. Heillä vain on omat työnsä, menonsa ja lapsensa hoidettavana. Jos jollakin heistä on pitkästä aikaa viikonloppuvapaa ja aikaa olla oman perheen kanssa, niin enpä kehtaisi mennä kyselemään, ottavatko kaikki meidän lapset olohuoneensa lattialle nukkumaan, että me päästään miehen kanssa vapaalle.

hoitavat nuorempaa lastamme noin 30 h/vko, kun olen koulussa, joten ei tulisi mieleenkään pyytää enää lisähoitoja. Heilläkin kai oikeus vapaa-aikaan. Eli vaikka tukiverkosto on lähellä, niin silti ollaan aina lasten kanssa itse, jos emme ole koulussa/töissä. Tää on tätä. Lapset on osa elämäämme.

onhan teillä lastenhoitoapua 30 tuntia viikossa. Vai eikö siellä seuduilla ole kunnallista päivähoitoa?

että meillä on ainakin paljon ystäviä. Heillä vain on omat työnsä, menonsa ja lapsensa hoidettavana. Jos jollakin heistä on pitkästä aikaa viikonloppuvapaa ja aikaa olla oman perheen kanssa, niin enpä kehtaisi mennä kyselemään, ottavatko kaikki meidän lapset olohuoneensa lattialle nukkumaan, että me päästään miehen kanssa vapaalle.

tuokaa muksunne meille kun on menoa ja me tietysti autamme vastavuoroisesti. ilmeisesti tämä vastavuoroisuus on todella monelle tällä palstalla uusi juttu, niin nihkeää on kommentointi aiheesta. Ja meidän tuttavilla tuppaa olemaan työhuone/vierashuone lähes jokaisella, joten ei tarvitse "tuupata lapsia lattialle, jotta päästään miehen kanssa vapaalle"

Pientä, vauvaa ja taaperoa, ei noin vain voi viedä kaverin hoitoon. Ja just silloin sitä hoitoapua tarvitsisi, kun vauva huutaa kaikki yöt ja isompi nousee heti aamusta leikkimään, eikä päivässä ole yhtään rauhallista hetkeä.

Pientä, vauvaa ja taaperoa, ei noin vain voi viedä kaverin hoitoon. Ja just silloin sitä hoitoapua tarvitsisi, kun vauva huutaa kaikki yöt ja isompi nousee heti aamusta leikkimään, eikä päivässä ole yhtään rauhallista hetkeä.

Meillä on ollut naapurin 2v hoidossa ja meidän 2v ja 3v on ollut heillä yhden yön. Eikä ollut ongelmia.

raski laittaa vieraalle ja joka tapauksessa silloinkin ongelma olisi siinä, että pitkät hoitopäivät on noin pienelle sen verran rankkoja, että vaikeahan sitä olisi enää päälle vielä lisää hoitoon mihinkään. Esikoinen oli aikanaan 10kk:n iästä päivähoidossa, eikä tosiaan tullut mieleenkään enää viikolla iltaisin tai viikonloppuna viedä hoitoon vaan aika oli pakko omistaa lapselle. Sehän nyt siitä puuttuisi, että noin pientä niiden hoitopäivien lisäksi vietäisiin hoitoon muualle. Taloudellisesti tää on meille ainoa mahdollinen ratkaisu, jos haluan opiskella. Saamme tuet, mummu ei suostu ottamaan rahaa ja ei tarvi maksaa hoidosta.

Silloin, kun olin vielä kotona, niin elämä olikin oikein mukavaa. Sain runsaasti vapaa-aikaa kuntoilla ja löhöillä, kun mummu halusi ottaa tätä nuorempaa (vanhemman ollessa vauva asuivat kaukana) 3 päivänä viikossa 4-5 tunniksi. Nyt, kun menin takaisin kouluun, loppui kaikki oma aika ja ollaan lapsissa koko ajan kiinni. Mutta mitäpä väliä sillä on.

onhan teillä lastenhoitoapua 30 tuntia viikossa. Vai eikö siellä seuduilla ole kunnallista päivähoitoa?

useimmat eivät lastenhoitoapua tarvitse, sillä heillä on isovanhemmat apuna aina kun vain haluavat. Ja me harvat, jotka sitä kaipaisimme, emme vain jaksa auttaa toisiamme. Pitkät työpäivät, lasten harrasterallit yms. uuvuttavat meidät kyllä niin hyvin, että emme jaksa enää vapaa-aikana ottaa monia pieniä lapsia itkemään vanhempien perään sinne olohuoneen lattioille.

Lisäksi on paikkakunnan vaihto takana, eli ne tukiverkot tosiaan toisaalta jäivät, ja toisaata uusia ei ole pystytty luomaan. Asumme pienellä paikkakunnalla, jossa "kaikilla on jo omat piirinsä".



Olen myöskin lähtenyt töihin, joten uusien äitituttujen tapaaminen vaikeutuu, kun arki pyörii töiden ympärillä.



Ja asia, mitä en todella ajatellut niin raskaaksi on, että lasten ikäjakauma on melko vaativa: kaikilla eri kaverit, eri harrastukset, jopa eri koulu-/ hoitopaikat. Eli tavallaan joutuu repeämään jokaisen suuntaan eri tavalla, kuin ehkä olin ennustanut.



Lapsiperhe-elämä muuttoineen, talonrakennuksineen ja harrastuksineen olikin paljon rankempaa kuin olin kuvitellut. Ehkä sen vuoksi tuntuu ahtaalta. :(



t. se nr 3 tai 4 jotä verkoston puuttuminen ahdistaa

moni odottaa että se tukiverkko ilmestyy jostain, sen etreen ei tarvitse itse tehdä mitään. Itse olen muuttanut lasten kanssa 3 kertaa, aina on uusia ystäviä tullut ja tukiverkko rakentunut entisestään. Kotona möllöttämällä sitä ei saa, se ainakin on varma.

useimmat eivät lastenhoitoapua tarvitse, sillä heillä on isovanhemmat apuna aina kun vain haluavat. Ja me harvat, jotka sitä kaipaisimme, emme vain jaksa auttaa toisiamme. Pitkät työpäivät, lasten harrasterallit yms. uuvuttavat meidät kyllä niin hyvin, että emme jaksa enää vapaa-aikana ottaa monia pieniä lapsia itkemään vanhempien perään sinne olohuoneen lattioille.

Näin se valitettavasti on. Minullakin menee kolme tuntia päivässä matkoihin kun vien lapset kahteen eri paikkaan ja haen samaten ja käyn töissä. Vapaa-ajalla ei jaksa pitää yhteyttä ystäviin.

useimmat eivät lastenhoitoapua tarvitse, sillä heillä on isovanhemmat apuna aina kun vain haluavat. Ja me harvat, jotka sitä kaipaisimme, emme vain jaksa auttaa toisiamme. Pitkät työpäivät, lasten harrasterallit yms. uuvuttavat meidät kyllä niin hyvin, että emme jaksa enää vapaa-aikana ottaa monia pieniä lapsia itkemään vanhempien perään sinne olohuoneen lattioille.

Näin se valitettavasti on. Minullakin menee kolme tuntia päivässä matkoihin kun vien lapset kahteen eri paikkaan ja haen samaten ja käyn töissä. Vapaa-ajalla ei jaksa pitää yhteyttä ystäviin.

ja outoa myös!



Minkälaisia ovat ne ihmiset, jotka eivät koskaan voi toisilta pyytää apua tai sitä tarjota..



Ymmärrän täysin jos "oikeat tukiverkot" sukulaisista puuttuvat tai ovat "puutteelliset". Kuitenkin moni on tuonut esiin, että lapsellisia ystäväperheitä on vaikka kuinka..



MIKSEI voi kertoa, että meillä tällainen tilanne, olisiko mahdollista saada edes joku lapsista yökylään..toisen lapsen voi pyytää toiseen paikkaan!



Huomaatteko minkälaiseen ahdinkoon lapsiperheet itsensä ajavat?



Monesta kirjoituksesta näkyy:

pitkät työpäivät

lasten jatkuva harrastuksissa kuskaaminen

pitkät työmatkat

jatkuva muutto

rakentaminen

-ilman tukiverkostoa..



Eipä ihme, että Suomessa lapsiperheet ovat kovilla!



Nykyäänhän muuten on myös "lainamummoja", heistä löytyisi varmasti mummonkorvike oikean sijaan.



Ihmettelen tässä vielä, että:

eikö eri-ikäisiin naapureihin voi tutustua?

Pyytää reippaasti hoitoapua myös lapsettomilta jne.



Ainahan voi tarjoutua tekemään hyvät syömiset, maksaa leffaliput tms. Kaikesta luulisi voivan sopia ja keskustella. Ja jos ajoissa on liikenteessä täytyy olla joku jolle sopii edes yksi ilta lapsenvahtina!



Jos ketään ei löydy, katsoisin kriittisellä silmällä peiliin!



Nimim. neljättä odottava, tukiverkko loistava(kiitos siitä!)

ja outoa myös! Minkälaisia ovat ne ihmiset, jotka eivät koskaan voi toisilta pyytää apua tai sitä tarjota.. Ymmärrän täysin jos "oikeat tukiverkot" sukulaisista puuttuvat tai ovat "puutteelliset". Kuitenkin moni on tuonut esiin, että lapsellisia ystäväperheitä on vaikka kuinka.. MIKSEI voi kertoa, että meillä tällainen tilanne, olisiko mahdollista saada edes joku lapsista yökylään..toisen lapsen voi pyytää toiseen paikkaan! Huomaatteko minkälaiseen ahdinkoon lapsiperheet itsensä ajavat? Monesta kirjoituksesta näkyy: pitkät työpäivät lasten jatkuva harrastuksissa kuskaaminen pitkät työmatkat jatkuva muutto rakentaminen -ilman tukiverkostoa.. Eipä ihme, että Suomessa lapsiperheet ovat kovilla! Nykyäänhän muuten on myös "lainamummoja", heistä löytyisi varmasti mummonkorvike oikean sijaan. Ihmettelen tässä vielä, että: eikö eri-ikäisiin naapureihin voi tutustua? Pyytää reippaasti hoitoapua myös lapsettomilta jne. Ainahan voi tarjoutua tekemään hyvät syömiset, maksaa leffaliput tms. Kaikesta luulisi voivan sopia ja keskustella. Ja jos ajoissa on liikenteessä täytyy olla joku jolle sopii edes yksi ilta lapsenvahtina! Jos ketään ei löydy, katsoisin kriittisellä silmällä peiliin! Nimim. neljättä odottava, tukiverkko loistava(kiitos siitä!)

ja kolmen lapsen kanssa olen välillä kuin yksinhuoltaja kun mies reissaa työkseen paljon ja luojan kiitos olen(mme) saanut hankittua turvaverkon ja olen mielelläni myös itse turvaverkon osanen ystävilleni.

TIETÄÄ kuinka vaativaa se turvaverkon luominen lähes tyhjästä on!



Juuri sen takia se on jäänyt luomatta:

(pitkät työpäivät, luonnollisten tutustumismahdollisuuksien vähyys, kaikilla ei ole lapsiperhenaapuria seinän takana, lasten eri harrastukset ja niihin kuskaukset jne.)



arki ilman turvaverkostoa voi oikeasti olla niin rankkaa, ettei ole enää aikaa ja energiaa sen turvaverkon luomiseen!



Olkaa onnellisia te, joilta se löytyy. Älkää kuitenkaan unohtako, ettei se kaikkialla Suomessa muodostu yhtä helposti, vaikka yrittäisikin!

en kyllä koe sitä erityisenä turvaverkkona, enkä miehen kanssa vapaa-ajaksi, kun kotona on kuitenkin vielä neljä lasta. Moni tässä ketjussa peräänkuuluttaa sitä, että pitää lähteä etsimään ystäviä, ei kukaan tule sohvalta hakemaan. En minä ainakaan enempää ystäviä kaipaa, heitä on ihan tarpeeksi, ja jokainen heistä varmasti, kuten minäkin, auttaisi jos eteen tulisi jokin hätätapaus. Mutta lastenhoitoapua huvin vuoksi emme pysty tarjoamaan. Olemme aivan eri aikoihin töissä, kotona ja kuljettamassa lapsia harrastuksiin. Asumme eri puolilla pääkaupunkiseutua, autoja ei kaikilla ole, ja lapsia useita, aivan eri ikäisiä.

että se ei ole lastenhoitoapua.

Useammalla tuttavaperheellämme lienee kasvatusajatuksena ns. vapaakasvatus ja ihan riittää, kun käyvät kyläilemässä lastensa kanssa. En todellakaan tarjoutuisi ottamaan lapsia vaikka yökylään. Kovin moni alle 10 v. täysin vailla tapoja ja minkäänlaista "kuria"/itsehillintää eivätkä vanhemmat sano mitään, antavat myllätä asunnon jne.



Meillä ei kummoista tukiverkostoa ole, muutamaksi tunniksi voidaan mummulle (yli 70 v.) lapset (3 ja 8) jättää. Mutta siis en aktiivisesti ole viitsinyt luodakkaan mitään naapuritukiverkostoja, kun en itse halua todellakaan heidän lapsia pidemmäksi aikaa, kuin tyyliin kaupassakäynnin ajaksi, ottaa hoitoon.



Ajattelen myös, että naapuruston vanhemmat ovat myöskin riittävän kiireisiä/väsyneitä oman arkensa kanssa, etten halua tunkea omia lapsiani heille.



Yksi pointti on myös se, että en kelpuuta lasteni hoitajiksi kuin harvat ja valitut. Näillä kriteereillä meillä ei miehen kanssa olekkaan lapsivapaata aikaa.



MLL:lta kerran tilattiin hoitaja (omien häittemme ajaksi, kun esikoinen oli vuoden). Hoitaja peruutti hääpäivän aamuna. Sen jälkeen en siihen lafkaan ole ottanut yhteyttä, siinä määrin v-mainen temppu oli.

Meillä on tarvittaessa lapsille hoitopaikkoja, mutta eivät ole olleet missää hoidossa vuoteen kun ei ole ollut tarvetta. Pankkiasiat yms. hoidamme kun lapset ovat päivähoidossa/ koulussa, ystäviä tapaamme enimmäkseen koko perheen voimin. Ja jos huvittaa lähteä baariin tms. niin toinen vanhempi hoitaa lapsia.

Molemmat saavat ottaa omaa aikaa, yhteistä aikaa vietämme kun lapset nukkuvat.

Voisi oikeastaan sanoa, että vaikka tukiverkkoja on, meillä ei ole niille juurikaan tarvetta. Ihan tyytyväisinä elelemme näin ja parisuhdekin voi loistavasti.